Kolmen järven kierros Kirkkonummella

Päiväretki pääkaupunkiseudulla! Tätä minusta tosi kivaa kolmen järven kierrosta Kirkkonummella ei löydy opaskartoilta, eikä sitä ole merkitty maastoon, mutta se on silti täysin perusretkeilijänkin tehtävissä helposti ja turvallisesti. Autolla pääsee lähtöpaikalle, jonne on muutama kilometri Kirkkonummen keskustasta. Ja reitti on enimmäkseen aika tasaista, ei mitään suuria korkeusvaihteluita tai muuta kinkkistä.

Ympyräreitti kulkee Bergträskin lammelta Vitträskin järven kautta Vaipo-järvelle ja takaisin. Matkalla näkee myös hienon Slättmossenin suon. Matkaa kertyy noin 9 km ja aikaa reippaalla tahdilla kävellen menee noin pari tuntia, eli rauhallisemmalla tahdilla ja/tai evästauon kanssa noin kolmisen tuntia.

Bergträsk
Voi kertoa näin bäkgraund infona, että tämän kuvan kanssa oli taas kyllä Irman datailutaidot niin tapissa, että huhuh! 🙂
Bergträsk
Bergträskin rannalla

Vitträskiltä on Meikolle enää muutama sata metriä, eli jos intoa riittää, tähän retkeen voi hyvin yhdistää Meikonkin, tai vaikka tehdä retken sieltä alkaen. Vaikka liikutaan siis ihan Meikon suositun (ja merkityn) polun lähellä välillä, niin aika harvoin tällä retkellä törmää kovin moneen muuhun. Joskus on siis oikeasti tosi hyvä idea vähän poiketa niiltä eniten tallatuilta poluita!

Nyt tuleekin ehkä enemmän kuvapainotteinen retkijuttu, koska ne kertovat varmasti enemmän kuin minun löpinät 🙂

Retkelle kannattaa lähteä Bergträskiltä, joka on suosikkiuimapaikkani Kirkkonummella. Lammen pohjassa on lähteitä, joiden ansiosta vesi on todella puhdasta! Auton saa jätettyä Överbyntielle uimapaikan miniparkkipaikalle tai tien varteen, josta on polku lammen rantaan. Varsinainen retkipolku lähtee rannasta, pukukopin takaa vasemmalle.

Bergträsk
Bergträskillä asuu joutsenpariskunta

Alueella ei tosiaan ole mitään merkittyjä reittejä, mutta Överbyntien ja Meikon välissä risteilee paljon hyvin kuljettuja polkuja. Ja OSM kartoissa ne on todella hyvin merkittynä ja helposti seurattavissa.

Kannattaa käydä lukemassa myös juttuni OSM kartoista, joita käytän itse tosi paljon. Ilmainen karttaäppsi on tosi toimiva ja kertoo ainakin Etelä-Suomessa sijainnin tosi tarkasti.

Bergträsk
Matka alkaa!

Bergträsk kierretään siis länsipuolelta ja sitten lähdetään aikalailla suoraan pohjoiseen kohti Meikoa. Ennen Meikoa tulee vasemmalla Vitträskin järvi, jonka kohdalta käännytään itään. Polku kulkee Slättmossenin suon vierestä ja siellä kannattaa kulkea pääpolulta vähän sivummalla (ja korkeammalla ja kuivemmalla) kulkevaa pienempää polkua. Jos ei siis välttämättä halua kastella kenkiään ihan huolella.

Bergträsk
Polku on aluksi pitkälti kallioiden päällä
Bergträsk
Siirtolohkareita on varsinkin Bergträskin ja Slättmossenin suon välisellä alueella
Vitträsk
Vitträskillä oli muutama retkeilijä taukopaikalla, niin en viitsinyt mennä kuvailemaan sinne.

Suo-osuuden loppupäässä tulee suurin ainakin minuun koskaan näkemäni muurahaispesä. Se on oikeasti Irman korkuinen!

Slättmossen
Slättmossenin suota
Muurahaispesä
En t o d e l l a k a a n ajatellut laittaa reppuani maahan tämän viereen mittatikuksi 🙂

Suopätkän jälkeen polku kulkee suoraan Vaipo-järven rantaan. Vaipolla on useampkin tosi kiva levähdyspaikka ja järven voi kiertää. Itse jätin tällä kertaa kierroksen tekemättä, katsotaan se toisella retkellä 🙂

Vaipo järvi
Vaipo on retken varrelle osuvista vesistöistä suurin

Vaipolle menee Överbyntieltä myös Granbackantie hiekkatienä melkein perille asti (tien lopussa on puomi), eli retken voi aloittaa myös täältä. Mutta parkkipaikkoja on ihan muutama ja kovin matalla autolla en tänne lähtisi kokeilemaan onneani..

Vaipo järvi

Vaipon ja Bergträskin välissä risteille paljon polkuja ja ainakin minä tuijotan tällä välillä eniten karttaani. Vaikka sinänsä kyllä kovin kauas ei pääse, vaikka sattuisikin lähtemään väärälle polulle.

Vaipo järvi
Hyvin pääsi vielä sillan yli!

Bergträskin itärannalla on yksityisiä taloja ja rantoja, eli loppumatka pitää tulla samaa reittiä lammen länsireunaa uimapaikalle.

Bergträsk
Takaisin Bergträskin länsipäädyssä. Uimapaikan kohdalla ei ole lumpeita.

Ja sitten vaan retkivaatteiden vaihto uikkareihin ja hyvin ansaittu pulahdus! (Tästä ei kuvamateriaalia 🙂 )

Millainen on hyvä päiväreppu?

Hyvä päiväreppu voi tottakai olla ihan mikä vaan reppu, eikä sellaista tarvitse tai kannata muutaman retken takia erikseen hankkia. Mutta jos repun osto on muutenkin ajankohtaista, tai retkeilee suht säännöllisesti, silloin repun mukavuudella ja käytettävyydellä alkaa jo olla oikeasti merkitystä.

Millet päiväreppu
Irma ja luottoreppunsa tasokkaassa retkiselfiessä..

Minun reppuni päiväretkillä on ikivanha, käytettynä saatu Milletin 25 litrainen luottovaruste. Millet on ranskalainen merkki, joka tekee välineitä ja vaatteita vuorilla liikkumiseen. Ikivanhalla tarkoitan, että repulla alkaa olla ikää ainakin kymenisen vuotta.

Milletin tuotteet eivät ole halvimmasta päästä, mutta repun ja kuoritakin kokoisella vuosien käyttökokemuksella sanoisin, että ovat laatukamoja.

Millet päiväreppu
Millet Respiration 25

Repulta vaadin ainakin seuraavat ominaisuudet, ennen kuin tulee kaupat:

  • hengittää selästä
  • saa avattua niin isolle, että alimpina oleviinkin kamoihin pääsee käsiksi
  • sadesuoja mukana
  • kunnon kokoiset sivutaskut, joihin mahtuu isompikin pullo (esim. Nalgene 1l)
  • rintakehän päälle tuleva kiinnitys, jolla saa kiristettyä olkahihnat pois kainaloista
  • erillinen pikkutasku, johon saa lompakon, auton avaimet ja muut tärkeämmät sälät talteen
  • kivan ja kirkkaan värinen
Millet päiväreppu
Tässä Nalgenen juomapullo on sivutaskussa, jonne se juuri ja juuri menee. Jos mukana on vain yksi pullo, kannan sitä normaalisti keskellä reppua, niin pysyy paremmin balanssi (eli tuossa kuminauharistikon alla olevassa taskussa).

Tässä repussa olevia bonuslisukkeita, joista pidän:

  • ”loopit”, joihin saa kätevästi vaellussauvat
  • peukalolenkit, joissa voi lepuuttaa käsiä (olin ihan mykistynyt, kun minulle kerrottiin mitä varten ne lenkit repussa ovat – nerokasta ja oikeasti käytössä pidempinä päivinä!)
  • vyölenkeissä olevat pienet taskut, joihin mahtuu kännykkä ja pikkuevästä (Ei mitenkään pakollinen ja hyvin harvoin minulla on edes vyötärökiinnitys käytössä. Mutta silloin kun sitä käytän, on kiva että se ei ole vain ”remmi”, vaan sillä on muutakin käyttöä)
Millet päiväreppu
Aivan loistavasti ilmastoitu selkä – lav!
Millet päiväreppu
Vyötäröremelit ja niiden taskut. Nämä ovat kyllä lyhyemmillä retkillä aina selkää vasten, mutta hyvät olemassa silloin, kun niille on tarvetta.
Millet päiväreppu
Ylhäällä on rinkkatyyliset kiristysnartsat, joilla on helppo säätää reppu just hyvälle kireydelle selkään. Näistä tykkään myös tosi paljon.

Sadesuoja (josta unohdin ottaa kuvan), löytyy omasta taskustaan repun alta. Se on kuminauhareunainen ”muovipussi”, joka suojaa tosi hyvin sateella ja jota voi käyttää myös vaikka istuma-alustana. Ja se on kirkkaanpunainen, eli toimii hyvin myös hätätilanteessa huomion herättämiseen.

Lähteelän retkellä – tuntemattomampaa Porkkalaa

Porkkalanniemi Kirkkonummella on niin paljon muutakin, kuin se ikuinen Pampskatanin kärki. Oma suosikkini onkin aika tuntematon helmi: Lähteelän ulkoilualue.

Lähteelän retkikartta
Thö Porkkalanniemi jää tästä kuvasta vasemmalle.

Lähteelään ajetaan Porkkalanniemen läpi menevää ”päätietä”, josta on opastus perille. Navigaattori löytää perille osoitteella Läntinen Källvikintie 10. Parkkipaikka on muutaman sadan metrin päässä isolta tieltä. Parkkikselta löytyy puucee ja kyltti lintutornia kohti. Polku on melkeinpä kapea tie suurimman osan matkaa ja pituutta sille kertyy yhteen suuntaan vajaa parisen kilometriä.

Lähteelä polku
Lähteelän ulkoilupolku leveimmillään.

Lintutorni löytyy melkein heti parkkipaikalta lähdön jälkeen oikealta. Se on vähän kuumottava korkeanpaikankammoiselle (eli meikälle), mutta kannattaa puhallella ja kiivetä rauhassa ylös asti – maisemat ovat upeat!

Lähteelä lintutorni
Torni on kallion päällä ja reippaasti korkeimpien puiden yläpuolella.
Lähteelä lintutorni
Maisema tornista on upea säällä kuin säällä!

Ulkoilupolku on noin parin kilometrin mittainen ja päättyy Lähteelän vierasvenesatamaan. Sataman palveluita on kehitetty tänä vuonna reippaasti ja sinne oli ilmestynyt mm. kioski/ravintola terasseineen, josta oli vuokrattavissa mm. kajakkeja, soutuveneitä ja suppilautoja. Ravintolasta oli saatavilla ihan kunnon ruokaakin ja sen lohikeittoa on kehuttu kovasti. Lisäksi alueelta löytyy kaksi tilaussaunaa ja grillauspaikka.

Lähtelässä on siis mahdollista retkeillä ensin, sitten käydä lohikeitolla ja suppaamassa ja päättää päivä saunoen! Telttailu on alueella maksullista (15 €/yö kesällä 2020) ja täällä on mahdolista myös kausitelttailu. Selvästi useampikin paikalla olleista teltoista oli ollut siellä jo jonkin aikaa.

Vierasvenesatama on upeilla rantakallioilla ja sieltä on helppo löytää oma rauhallinen taukopaikka, jossa ihastella maisemia.

Lähteelä
Lähteelän kallioilla mieli lepää.
Lähteelä
Tästä uimakopista on ehkä maailman kauneimmat vaatteidenvaihtomaisemat!

Ja kun nyt täällä asti oltiin, niin pitihän sitä poiketa siellä Porkkalanniemessäkin asti.. 🙂

Ja tässä onkin syy, miksi en testannut Lähteelän (täytenä yllätyksenä tullutta) ravintolaa. Nimittäin myös Porkkalan Marinaan on tullut uusi yrittäjä ja halusin käydä siellä testisyömässä. Täällä oli vielä hommat vähän vaiheessa, mutta todella lupaavalta näytti entisen veneilijöiden kaupan muuttuminen ravintolaksi! Ravintolassa oli jo tarjolla ainakin pizzaa ja kalakeittoa, itse tyydyin lopulta laituribaarin tuoreeseen pullaan ja toastiin.

Porkkala Marin
Porkkalan Marinan hurjaa meininkiä elokuisena maanantaina.

No joo, kävinhän minä sitten vielä siellä Porkkalankärjessäkin, kun kerran täällä olin! Hauskana yllätyksenä tuli, että siinä, missä itse menen aina vanhasta tottumuksesta ”oikeaan reunaan” (Porkkalaa kohti tullessa katsottuna), tämä paikka olikin mukana olleelle syntyperäiselle kirkkonummelaiselle ihan uusi juttu.

Parkkeeraan yleensä joko ”haahkan” tai ”koskelon” tulipaikkojen kohdalla oleville parkkipaikoille ja kierrän siitä Telebergetin lenkin ja Pampskatanin piston. (Käyn tekemässä nämä vielä uudestaan tässä joku päivä, niin saan teille tänne tuoreita kuvia. Eli ei siitä nyt enempää 🙂

Porkkalanniemi kartta
Porkkalanniemen retkeilyalueen reittikartta
Porkkalanniemi
Pampskatanin länsikalliot, joilta näkee luotsiasemalle, ovat yleensä rauhallisemmat, kuin kärjen kalliot.
Porkkalanniemi
Pampskatanin kärjessä
Lähteelä maksu
Tällainen kyltti oli parkkipaikan infotaululla. En ole koskaan ennen törmännyt, ja en oikein ole vielä saanut muodostettua mielipidettäni tästä ”vapaaehtoisesta kannatusmaksusta”.

Retkeilijän ensiapulaukku

No tarviiko sitä nyt retkeilijän ensiapulaukkua sentään mukanaan kantaa? No kyllä tarvii!

Matkakokoinen perustarvikelaukku ei paljoa paina tai tilaa repusta vie, eikä sen hintakaan päätä huimaa. Mutta sitten kun sitä sen kerran retkellä tarvitaan, se voi olla korvaamaton. Minulla on tämä pötikkä aina retkirepussa mukana ja saman paketin heitän myös matkalaukkuun, kun suuntaan ulkomaille reissuun. Omani on Lifesystemsiltä.

Retkeilijän ensiapulaukku
Ei ole koolla pilattu!

Tähän mennessä olen tarvinnut lähinnä buranaa, allergialääkettä (hyttysen pistojen kutinoihin) ja laastareita. Ja toivottavasti en koskaan muuta täältä tarvitsekaan.

Tällaisen setin voi tietysti kasata ihan mihin vaan pieneen pussukkaan, mutta minä sain tämän omani joskus töiden kautta (nerokas liikelahja!). Tämä on minusta täydellisen kokoinen ja plussaa myös vedenpitävästä kankaasta. Tässä oli perustarvikkeet valmiina ja olen vähän lisäillyt myös omiani.

Retkeilijän ensiapulaukku
Tämän saisi myös kiinnitettyä johonkin vyöhön tai remmiin, jos haluaisi

Jos huomaat jonkin kriittisen puutteen, otan mielelläni vastaan täydennysvinkkejä!

Tässä lista minun retkeilijän ensiapulaukkuni sisällöstä:

  • sidosrulla
  • ideaaliside (esim. nyrjähtäneen nilkan tai kipeytyneen polven tueksi)
  • teippiä ja haavateippiä
  • tavallisia laastareita ja keinoihoa
  • haavan desinfiointilappuja
  • minisakset
  • pinsetit
  • hedari-, allergia- ja mahalääkettä, eli Buranaa, Heinixiä ja Imodiumia
  • Kyypakkaus
  • avaruushuopa
Retkeilijän ensiapulaukku

Tässä minun paketissani ei oikeastaan ole muuta päivitettävää/vanhenevaa, kuin lääkkeet. Ja lisäksi haavanpuhdistuslaput taitavat jossain vaiheessa kuivahtaa ja vaativat uusimista.

Retkeilijän ensiapulaukku

Teijon Kansallispuisto Sahajärven kierros

Teijon Kansallispuistossa kulkeva 8,8 km Sahajärven kierros on helppo ja hyvin merkitty rengasreitti. Lähdimme matkaan heinäkuisena aamuna retkikavein kanssa, koska iltapäivälle oli luvattu ukkosta. Matkaan meni rauhallisen makkaranpaistotauon kanssa nelisen tuntia.

Jätimme auton Nenustannummen parkkipaikalle ja lähdimme kulkemaan reittiä vastapäivään, eli kuten suositellaan. Minulle on muuten suuri mysteeri, miksi monille reiteille kerrotaan suositussuunta. Kuka sen päättää ja mihin se perustuu? Istuuko jossain joku Virallinen Kansallispuistovaliokunta, joka komiteoissaan suoltaa mietintöjä, että juuri näin päin on nyt ihmisen hyvä tämä reitti kiertää?

Teijon Kansallispuisto Sahajärven kierros
Nenustannummen parkkipaikalta lähti leveä polku kohti Hamarinjärveä

Haluaisin niin voida hehkuttaa teille Sahajärven kierrosta, mutta en vaan voi. Varsinkin Sauruntien pohjoispuoli, jossa valtaosa reitistä kulkee, oli minusta tosi tylsää. Perus mäntymetsää, vähän suota pitkospuineen ja jokunen kallio. Mutta niiltäkään ei oikein edes nähnyt Hamarinjärveä, kun sen rannat olivat niin ryteikköä.

Teijon Kansallispuisto Sahajärven kierros
Pitkoksilla

Sahajärven kierroksen ehdoton kohokohta on tietysti Kalasuntin kaksi vetolossia, jotka ovat toki hieno ja erikoinen kokemus. Samoin Kalasuntin laavu on upealla paikalla. Selvästi moni retkeilijä olikin vain tullut yhdellä lautalla Kalasunttiin makkaranpaistoon (ja kenties ottamaan Instakuvia lossilta). Sinne kun ei ole parkkipaikalta kuin noin 700 metrin matka.

Teijon Kansallispuisto Kalasuntin vetolossi
Lossimatka on sopivan lyhyt, ei ehdi tulla rakkoja hienohelmaretkeilijän käsiin 🙂

Kalasuntin laavu oli puolen päivän jälkeen sunnuntaina melkoisen ruuhkainen ja jäimmekin pohtimaan, että miksi ihmeessä reitille ei ole tehty toista nuotiopaikkaa vaikka Hamarin järven rantaan? Toki Nenustassa on tulentekopaikka, mutta se tulee vähän turhan äkkiä lähdön jälkeen ja vaatisi pitkähkön koukkauksen.

Teijon Kansallispuisto Kalasuntin vetolossi
Toinen lossimatka Kalasuntista eteenpäin on ihan vähän pidempi

Kalasuntin toisen lossin jälkeen reitti nousi kallioille, josta oli hienot maisemat Sahajärvelle ja sen yli. Tänne kallioiden päälle sopisi loistavasti näkötorni, josta varmaan näkisi merelle asti!

Teijon Kansallispuisto Sahajärven kierros

Loppumatka kallioiden jälkeen oli lisää mäntymetsää, kosteaa pöheikköä (jossa hyttyset olivat kiitettävästi läsnä) ja aivan mutaiseksi ajettu maastopyöräpolkuosuus, jossa ei jostain syystä ollut pitkospuita.

Teijon Kansallispuisto Sahajärven kierros

Täytyy tunnustaa, että harmitti aikalailla, kun retkikaverini oli tullut mukaani Tampereelta asti ja vetolosseja lukuunottamatta reitti oli niin perus, kuin ikinä voi olla. Jos pitäisi valita, tekisin Matildanjärven kierroksen tämän reitin sijaan koska tahansa.

Teijon Kansallispuisto
En ostanut, mutta ihana 🙂

Millaiset on hyvät retkeilykengät?

Niin no, millaiset nyt on hyvät retkeilykengät kenenkin mielestä? No tasan sellaiset tietysti, mistä itse tykkäät ja olet hyväksi havainnut! Mielipiteitä on varmasti yhtä paljon, kuin retkeilijöitäkin ja netistä voi lukea kommentit puolesta ja vastaan jokaiselle kenkäparille. Aivan loputon suo, jos lähdet sinne kahlaamaan.

Aloittelevan retkeilijän on ehkä hyvä kuunnella muutaman kaverin vinkkejä, mutta minusta ennen kaikkea tässä asiassa mennään kyllä vahvasti mutulla. Nimittäin minulle on esimerkiksi vuosien varrella moneen kertaan opastettu, miten ainoa oikea vaelluskenkä on sellainen painava, korkeavartinen nahkakenkä. Mutta sellaisia ei minulla edelleenkään ole, vaikka Alppeja myöten on vaellettu. Eikä tule 🙂 Eivät ole minun juttuni.

Ehkä tärkeintä on vaelluskenkien ostoa miettiessä ensin vähän tuumailla, mitä kengiltään haluaa ja mikä ei ole tarpeellista. Esimerkiksi minä rajaan valikoimaa seuraavilla kritereillä:

  • hinta (tarjoushaukka täällä taas, terve!)
  • väri (mustiin vielä pystyn venymään, jos on ihan pakko, mutta ruskeat/vihreät/beiget on vahva ei)
  • käyttötarkoitus (jos olet menossa etupäässä lähimetsiin muutaman tunnin patikoille, ei sinne mitään hardcore vuoristovaelluskenkiä tarvita)
Retkeilykengät
Salomon Speedcross 4, Haglöfs Skuta & Salomon Speedtrak

Jos on tiedossa kuivaa ja suht tasaista, retkeilen matalilla lenkkarimallisilla Salomoneilla, jotka on tarkoitettu polkujuoksuun. Näihin sain aikoinaan suosituksen ystävältä, joka työskentelee Alpeilla vaellusoppaana ja tekee näillä kaikki helpommat vaellukset. Samoin monet koiraharrastuksissa käyvät kaverit vannovat näiden nimeen.

Salomon Speedcross 4 plussat:

  • ä l y t t ö m ä n ihania värejä
  • napakat jalassa, tosi mukavat pohjalliset
  • pohja pitää kuin tauti ihan millä tahansa alustalla, myös esim. märällä kalliolla ja juurakossa
Salomon Speedcross 4 W
Tiedättekö sen tunteen, kun valmiiksi jo ahdistaa se ajatus, että ”joskus nääkin menee rikki ja en voi enää käyttää niitä”?

Näitä löytää vielä nettikauppojen poistolaareista. Nimittäin uusin versio Speedcross 5 on jo tullut ja niissä on yksi valtava vika: niissä on tolkuttoman tylsät värit nelosiin verrattuna. What diz Salomon?!

Kun tämän hirvittävän epäkohdan tajusin keväällä, aloin metsästämään back-up paria Speedcross nelosia. Mutta en enää löytänyt mistään kuin niitä ikuisia mustia, mitä kaikissa suomalaisissa nettikaupoissa toki oli vielä laareittain. Joten päädyin sitten vielä vanhemman sukupolven Speedtrak kenkiin, jotka olivat tietääkseni S4:n edeltäjät. Näistä kyllä on selkeästi havaittavissa, miten kehitys on kehittynyt: eivät ole ollenkaan niin mukavat jalassa, kuin neloset, vaan näissä on paljon leveämpi lesti. Mutta ihan ok perusretkeilyssä ja pohja on jo erinomaisen pitävä näissäkin.

Salomon Speedcross 3 W

Lisäksi minulla on ”oikeat” vaelluskengät, joita pidän talvella, pidemmillä vaelluksilla, vaikeammassa maastossa, kun on märkää.. Nämä Haglöfsin Skuta Mid Proof Eco:t ovat vedenpitävät (oikeasti!), kevyet, pito on loistava myös näissä ja ovat super mukavat jalassa. Jos olen ymmärtänyt oikein, Haglöfs tekee nykyään yhteystyötä Asicsin kanssa ja se kyllä tuntuu näissä kengissä.

Haglöfs Skuta W
Musta-harmaat on tietty ihan meh, mutta minkäs teet..

Pohjallisien kanssa olen vähän jumppaillut. Vain pinkeissä Salomoneissa on niiden oma Ortholite-pohjallinen käytössä, Haglöfsin pohjalliset on keltaisissa Salomoneissa ja Häglöfseissä on pitkien vaelluspäivien pelastus, eli memoryfoam-pohjalliset. Lav <3 Nämä olen ostanut muistaakseni ihan jostain Cittarista ja hintaluokka on +/- 10 €. Joka euron arvosta kävelymukavuutta.

Retkeilykengät

Mitä kosmetiikkaa mukaan yön yli retkelle?

Kyllä, tosi eräjormat vaviskaa! Minulla on todellakin yön yli retkillä mukana muutakin kuin Offia! Nyt puhutaan siitä, mitä kosmetiikkaa minä otan mukaan yön yli retkelle, ja ehkä myös vähän siitä, mitä en ota ja miksi.

Arkena kotona rrrakastan kosmetiikkaa ja olen varmasti moneen muuhun verrattuna aika heavy useri. En niinkään ole kalliin hinnan ja merkkien perään, vaan tarjoushaukkailen laadukkaista raaka-aineista tehtyjä seerumeita, kuorintoja jne. Rakastan optimaalisen puhdistusvaahdon kuohkeuden, ja sen täydellisen tuoksuisen kosteusvoiteen metsästystä.

Mutta sitten minussa on myös tämä äärimmilleen karsittu Eräirma-puoli, joka ei metsässä millään voiteilla paljoa läträä ja hiuksetkin voi hyvin muhia monta päivää pesemättöminä pipon/lippiksen alla. Tällöin less is todellakin less.

Retkikosmetiikka
Entiseltä työpaikalta saatu ilmaispussukka, joka on hoitanut hommansa jo yli kymmenen vuotta

Ja täytyy kyllä tunnustaa, että minunkin retkikosmetiikkani on alkuajoista aika reilusti karsiutunut. Ei sitä vaan tule sitä hammaslankaa retkellä kuitenkaan käytettyä, vaikka kuinka olisi pakatessa hyvänä aikomuksena ollut..

Mutta nyt, Eräirman matkakosmetiikka, olkaa hyvä:

  • minihammastahna
  • hammasharja
  • hiusharja (japanilaisesta hotellista aikoinaan mukaan lähtenyt ja kymmenisen vuotta joka matkalla palvellut)
  • dödö
  • hajutonta Offia
  • huulirasva
  • aurinkorasva
  • kasvosaippua (pakko, että saa aurinkorasvat irti)
  • ponnari
  • kovatulpat

The End

Retkikosmetiikka
Kuvaaja unohti aurinkorasvan..

Kaikki muu aiemmin mukana raahattu on palautunut käyttämättömänä kotiin ja seuraavalta reissulta kylmän viileästi rinkasta pois jätetty. Näillä mennään!

Aurinkorasvana minulla on vuosia ollut täydelliseksi havaittu (ei klähmää, ei kiillä kuin tauti, toimii merelläkin) La Roche-Posayn Anthelios Ultra-Light SPF 50. Mutta nyt tälle kesälle löysin Karkkipäivän Sannin blogisuosituksen perusteella vahvan haastajan Alodermalilta.

Yritin myös olla näppärä ja vaihtaa turhan ison ja painavan dödöpurkin kankaisisiin deodorantti-liinoihin. Virhe. Liinat kuivuivat tosi nopeasti, kun pakkauksen on avannut. Ja sen jälkeen kainalot nyt voi pyyhkiä vaikka nenäliinalla, koska vaikutus on sama. Ei jatkoon.

Helvetinjärven kansallispuisto ja Helvetinkolu

Tein toukokuussa pikaisen muutaman tunnin päiväretken Helvetinjärven kansallispuistossa kohteen pääpointille, eli Helvetistä itään -luontopolulle ja Helvetinkolulle.

Ikäni olen tästä ohi ajanut, kunnes lopulta ajattelin, että nyt oikeesti! Pakkohan täällä on käydä, kun ei vaadi mitään muuta kuin pienen poikkeamisen ajoreitiltä. No excuses.

Helvetinjärven kansallispuisto Helvetinportti
Onko tämä nyt se helvetin esikartano?

Helvetinjärven kansallispuisto sijaitsee Ruovedellä, Tampereen ja Virtojen välissä. Länsi-itä-suunnassa sen reunoilla kulkevat valtatiet 65 ja 66. Ravintola Helvetin Portti sijaitsee noin 4 km rengasreitin alussa, joka siis menee kuuluisalle Helvetinkolulle ja takaisin. Ravintolalla on tilava parkkipaikka sekä oma alue karavaanareille. Tieltä 66 on selkeä opastus perille ja matkan varrelle jää mm. strutsi- ja villisikatila, jonka tuotteita on ravintolassa saatavana, jos sellaiset makuelämykset kiinnostavat.

Helvetinjärven kansallispuisto
Helvetinportin strutsit olivat nautiskelemassa kevätauringosta

Lähdin retkelle aurinkoisena toukokuun arkipäivänä, jolloin ravintola oli vielä kiinni (koronarajoitukset olivat vielä päällä). Eli hyvin rauhassa sai poluilla liikkua.

Helvetinkolulle menevä reitti oli mukavan leveää polkua, jota oli helppo kävellä. Matkan varrella oli hienoa, vanhaa metsää.

Perille päästyäni laskeuduin ensin pitkät portaat (parisataa askelmaa) alas Iso Helvetinjärven rantaan, jossa oli nuotiopaikka ja päivätupa. Tupaan en päässyt kurkkimaan sisälle, koska sekin oli koronan takia suljettuna.

Helvetinjärven kansallispuisto Helvetinkolu
Helvetinkolua oli aika vaikeaa saada kuvaan alhaalta käsin

Sitten kapusin portaat takaisin ylös ihailemaan maisemia Helvetinkolun päältä sekä itse rotkoa. Kallion päällä tulikin sitten vähän tekemisen meininki, kun evästaukoa viritellessä suoraan päälle vyöryi lyhyt mutta ytimekäs lumikuuro. Suomen kevät se osaa yllättää!

Helvetinjärven kansallispuisto Helvetinkolu
”Siis mitä tuolta järven perältä oikein tulee?!”
Helvetinjärven kansallispuisto Helvetinkolu
Takatalvi yllätti kevätretkeilijän
Helvetinjärven kansallispuisto Helvetinkolu
Suomi: t-paitahommista untsikkakeleihin alta vartissa

Helvetinkolun rotko oli tosi hieno ja yllättävän iso, monen metrin syvyinen halkeama kallion päällä. Se viettää suoraan järveen ja on varsin dramaattinen näky.

Helvetinjärven kansallispuisto Helvetinkolu
Rotko oli useamman metrin syvyinen, mutta eipä se kuvasta oikein välity..

Paluumatka takaisin Helvetinportille kulki hienon suomaiseman läpi ja olipa paluumatkan varrella pieni vesiputouskin!

Helvetinjärven kansallispuisto

Retken jälkeen tein vielä toisen pikapysähdyksen vähän matkaa Tampereen suuntaan Ryövärinkuopalla. Siellä on upea vehreä lehto ja kirkas lähde aivan tien vieressä. Suositus myös tälle kohteelle!

Ryövärinkuoppa
Ryövärinkuopan lähde
Ryövärinkuoppa

Teijon Kansallispuisto Matildajärven kierros

Suosikkini Teijon Kansallispuiston rengasvaelluksista on ehdottomasti Matildajärven kierros. Reitti on pituudeltaan vajaat 6 km ja kiertää nimensä mukaisesti Matildajärven (ylläriii).

Teijon Kansallispuisto Matildanjärven kierros
Retkitauolla on hyvä kastaa varpaat kirkkaaseen järveen

Teijon Kansallispuisto sijaitsee aikalailla suoraan Salon eteläpuolella, noin 140 km ajomatkan päässä Helsingistä. Vieressä sijaitseva Mathildedahlin ruukkikylä on ihana ja suosittelen lämpimästi käymistä myös siellä! Ainakin kannattaa poiketa rannassa, jossa on vierasvenesatama Matildan Marina. Ja samalla voi pyörähtää itse ruukkialueella, jossa on mm. Hotel Mathildedahl, kesäteatteri, pikkuputiikkeja, villakehräämö ja ilmeisesti aina avoinna oleva, ilmainen pieni ruukkimuseo. Matildankartanon kahvilassa ja leipomossa käyn itse aina. Sen puutarha on viehättävä ja paikalla seikkailee usein omistajaperheen kissa vieraita tervehtimässä. Lisäksi suosittelen visiittiä kyläpaahtimo Terhossa, josta saa myös tosi hyvää ruokaa ja siellä voi maistella Kyläpanimon tuotteita . Ja tuliaisiksi kannattaa käydä ostamassa PetriS Chocolaten ä l y t t ö m ä n hyviä konvehteja. Eli helposti Mathildedahlista ei ehdi ollenkaan retkelle, kun näkemistä ja syömistä on niin paljon!

Kylän läpi Marinaan johtava upea tammikuja on muuten ilmeisesti Suomen pisin, vaikka vamaa tietoa tästä en onnistunutkaan löytämään. Niin ainakin kaikki paikalliset väittävät 🙂

Mutta, mars retkelle! Matildanjärven kierros lähtee kätevästi Teijon Luontokeskukselta, jossa on mm. kahvio, wc:t, hyvin parkkipaikkoja ja Natura Vivan melontakeskus, josta voi vuokrata mm. kajakkeja, sup-lautoja, maastopyöriä ym.

Teijon Kansallispuisto Matildanjärven kierros
Alkumatkasta kukkivat tupasvillat

Kiersimme reitin retkikaverin kanssa kesäkuussa hellepäivänä kaikessa rauhassa vastapäivään ja aikaa meni huilitaukoineen (ei syöty eväitä) vajaa 3 tuntia.

Minusta reitti oli tosi kiva ja vaihteleva! Alussa on mäntymetsikköä, joka vaihtuu suoksi pitkospuineen ja sitten pohjoispuolella reitti seurailee rantakallioita järven länsipäätyyn, jossa lopulta vastaan tulevat yksityistontit ja reitti siirtyy hetkeksi matkaa asfaltille. Loppupätkä takaisin luontokeskukselle puikkaa vielä metsätielle, eli kuumalla ilmalla hurjasti pölyävää päätietä pitkin ei tarvitse kävellä. Mutta siis suurin osa matkaa kuljetaan hienoissa järvimaisemissa.

Teijon Kansallispuisto Matildanjärven kierros
Pitkospuut rantakaislikossa

Reitti loppuu korkeille rantakallioille luontokeskuksen eteen. Rannasta löytyy hiekkarannan poukama sekä upealla paikalla oleva tilaussauna (joka jäi vähän kutkuttamaan seuraavaa kertaa varten..).

Matkan varrelle jää monta hyvää tauko- ja eväspaikkaa järven rannassa, sekä karttaan merkittyjä laavuja ja nuotiopaikkoja, että muita sopivia poukamia. Selvästi monet olivat jäämässä niihin myös yöksi telttoineen ja riippumattoineen.

Toki reitillä oli kesäkuun sunnuntaina väkeä liikkeellä, mutta kyllä siellä sai ihan omassa rauhassa silti kulkea. Lämmin suositus!

Sinua voisi myös kiinnostaa lukea toisesta reissustani, kun olin yöpymässä Teijossa Tentsilessä.

Helppoa evästä yön yli retkelle

Eväät on tärkeät ja nälkäkiukku on retkeilijän pahin vihollinen, senhän tietää kaikki. Mikä sitten on helppoa evästä retkelle?

En ole vielä edennyt siihen vaiheeseen, että olisin alkanut itse kuivata retkieväitäni, mutta en kyllä uskalla luvata, etteikö tähänkin joskus päädyttäisi. Nimittäin kaupan kuivatut retkieväspussit on tosi kalliita! Ja taas vähänkin pidemmällä reissulla reppuun saa kyllä ratkaisevasti enemmän tilaa ja vähemmän painoa, kun ei kanna selässään vettä (koska sitähän suurin osa ei-kuivatusta ruuasta oikeastaan on). Lisäksi lämpimällä säällä ruoka säilyy kuivattuna (tieteellisin termein ilmaistuna) älyttömän paljon paremmin ja mukaan pystyy ottamaan esimerkiksi lihaakin, kun ei tarvitse panikoida pilaantumista.

Esimerkiksi Repoveden kahden yön reissulla mukanani oli ihan perus kaupan ”lisää vain vesi” -valmispasta-aterioita, joihin laitoin myös purkillisen tonnikalaa proteiiniksi. Tämä ei ole järkevää enää, kun suunnitellaan pidempää vaellusta, jossa ruokaa on enemmän kannossa. Viimeistään silloin kannattaa jo investoida esim. Blå Bandin (esim. Varastelekasta), Real Turmatin (esim. XXL:stä) tai Leaderin Meal Outdoor (näitä on ollut Matsmartin poistolaareissa) retkiruokiin, joissa on kuivattu liha mukana ja vegeversioissakin kunnolla energiaa. Näiden normihinnat liikkuvat noin 7-9 euron molemmin puolin per ateriapussi, alennuksesta löytää noin 5 eurolla, jopa alle. Jos siis ei siirry suoraan nextille levelille kuivattamaan ruokiaan kuivurilla/uunissa, valmiiksi kuivattuun ruokaan saa kivasti rahansa hulvattua.

Retkiruoka aamupuuro
Tämä Leaderin omena-kaneli puuro on kyllä hyvää, mutta kustantaa 4-5 euroa per pussi…

Ruoka kannattaa myös ottaa ulos (yleensä suurista ja painavista) pakkauksistaan ja siirtää annospusseihin. Tilansäästön lisäksi on huomattavasti helpompi pitkän päivän päätteksi ja/tai sadekuuron lähestyessä vain nakata kattilaan juuri oikea määrä tavaraa sen kummemmin mittailematta. Roskaahan annospusseistakin vähän tulee, mutta itse kierätän pikku-minigripit usein taskuroskiksina ja sitten vain heitän ne päivän lopuksi isompaan retkiroskikseeni ja perillä kotona pois.

Aamupalaksi tein Repovedelle valmiiksi annokset, joihin laitoin desin puuroa, vähän suolaa ja tyrnijauhetta (kun sattui olemaan kaapissa). Ja kirjoitin pussiin ohjeeksi myös tuon 2 dl, että ei tarvitse unissaan arpoa, että kuinkakohan paljon sitä vettä nyt sitten pitikään lisätä.

Alku Proteiinipuuro retkiuoka aamupala
Tässä puurossa on kivasti ”sattumia”, eli siemeniä ja kuivattuja marjoja.

Toinen retkieväitteni kulmakivi on kevyeksi ja kestäväksi havaittu kuivattu varrasleipä. Sillä saa kivasti koostumusta suuhun puuron ja pastan kanssa. Itse syön näitä ylensä ihan ilman voita tai muita päällysteitä.

Varrasleipäpalat
Ääääs-kaupan varrasleipäpaloja

Aamukaffit ovat tietysti myös tärkeä osa retkeilyä. Hyvän kahvin lisäksi olennaista on myös maisema, missä se nautitaan. Yleensä päiväretkillä teen kahvin tai teen suoraan termariin, niin ei tarvitse kantaa keitintä/etsiä tulipaikkaa.

Usein reissuillani kahvitauoilla suosin Nescafen Cappuccino/Mocha-valmisjauhetta, jossa tulee maitokin samasta pussista.

Repovesi aamukahvit Primus-keitin retkellä
Kaffet tulilla

Myös välisnacksit on tärkeitä! Niillä saa siirrettyä kriittiseksi yltyvää nälkää, jos taukopaikalle on vielä hetken matkaa ja välillä on muutenkin mukava napostella vähän lisäenergiaa. Tykkään tehdä erilaisia sekiksiä pusseihin, niin eivät käy tylsäksi.

Snäksipussit kulkevat kätevästi mukana rinkan vyötaskussa, josta niihin pääsee helposti käsiksi pysähtymättä ja sen suuremmitta operaatioitta.

Lidl pähkinöitä ja rusinoita retkievääksi
Joo, kyllähän näistä silmälläkin näkee, mitä pussit sisältävät, mutta minusta ne on kiva nimetä 🙂

Lounaaksi syön usein Lidlin kuppikeittoa ja varrasleipää – helppoa ja nopeaa.

Lidl kuppikeitto retkilounas

Pussiruuissa kannattaa muuten olla tarkkana ja oikeasti lukea valmistusohjeet. Osassa nimittäin sisältö sekoitetaan heti kylmään veteen, osassa vasta kiehuvaan. Yst. terv. ”Kui tää ny on näin klimppistä?!”

Repovesi lounas Primus
Illalliseksi pussillinen pinaattipastaa ja purkillisella tonnikalaa

Lue myös tarkempi retkikeittiöni esittely.

Retkikeittiö Primus Repovesi
Kuvassa koko Repovedellä kahden yön retkellä mukana ollut ”keittiö”