Trailmap ja pysyt kartalla!

Trailmap = se onnen tunne, kun löydät jostain hyvästä vielä paremman version <3

Hehkutin täällä blogissa jo joskus viime vuonna, kuinka olin löytänyt Open Street Mapsin appsin ja kunnon kännykkäkarttojen ihanuudet retkeillessä. Mutta nyt kuulkaas löysin vielä paremman: Trailmap.fi on kaikki mitä tarvitaan!

Ja sanomani on edelleen tismalleen sama, kuin OSM-kirjoituksessani: Ilmainen retkikartta kännykkään ja rohkeasti merkitsemättömille poluille!

Ja siis kiitos tästä kuuluu jollekin niistä varmaan lähemmäs kymmenestä facebookin retkeilyryhmästä, johon kuuluun. Jossain niistä oli puhetta retkikartoista ja joku vinkkasi Trailmap-appiin. Itse en ollut tästä koskaan kuullutkaan, mutta vakuutuin kyllä nopeasti että nyt löytyi korvaaja OSM:n kartoille.

Korkberget Humaljärvi
Tännekin löysin Trailmapin avustuksella! 🙂

Kyseessä on siis ilmainen sovellus, jossa yhdistyvät Open Street Mapsin kartat ja Maanmittauslaitoksen maastokartat. Ja näihin ihmiset pääsevät vielä lisäämään tarkempia reittitietoja, laavupaikkoja jne.

Äpin lisäksi löytyy myös verkkosivu, jolla on kiva etsiskellä vaikka ihan omilta hoodeilta uusia polkuja! Lisäksi olen käyttänyt tätä jo muutamassa minulle tuntemattomammassa pikkukaupungissa, jossa olen ollut reissussa ja kaivannut ulkoiluideoita.

Homman hienous on siinä, että (ainakin täällä etelä-Suomessa) näet hyvinkin tarkasti sijaintisi kartalla. Sen lisäksi näet kännykästä maaston muodot, ja voit niistä päätellä vielä paremmin sijaintisi. Ainakin omien muutaman kuukauden käyttökokemusten perusteella tämä sovellus näyttää sijainnin todella tarkasti.

Alla esimerkkinä Linlon saari Trailmap-kartalla:

Trailmap kartta Linlo

Suurin osa pääpoluista on merkitty ja tärkeimmät tulipaikatkin löytyvät.

Toki Eräirman uskollisena lukijana tiedät, että tästä blogista löydät kaikista Linlon tulipaikoista huomattavasti paremman kartan 🙂

Karttaa zoomatessa näkee hyvin, miten paljon korkeuskäyrät auttavat navigoinnissa ja itsenä paikantamisessa. Ja jos siis olisin ottanut kuvankaappauksen kartasta ollessani Linlossa, siinä näkyisi oma sijaintini sinisenä pallurana.

Trailmap kartta

Trailmap-karttaa käyttäessä on hyvä muistaa, että polut ovat ihmisten sinne lisäämiä ja välillä ihmiset erehtyvät. Polut myös pystyy merkitsemään vaikeusasteen mukaan eri väreillä, ja tämä on tietysti aina kunkin retkeilijän oma näkemys.

Ja lopuksi ärsyttävä intternetsi disclaimer: Tietenkään en nyt suosittele, että kukaan lähtee vain näillä kännykän kartoilla mihinkään korpeen yksin tarpomaan. Mutta uskon, että sellainen typeryys nyt ei tullut kenellekään edes mieleen. Jos retkeilet suht ”mestoilla”, merkityillä reiteillä jne. ja haluat aina välillä vähän tsekkailla, että missäs sitä tarkalleen ottaen nyt olenkaan, niin sitten tämä on just sulle. Jos menet vähänkään kauemmas sivistyksestä ja/tai esimerkiksi vähänkään vaativammissa sääolosuhteissa, niin sitten tietenkin otat mukaan myös paperikartan ja kompassin, sekä niiden käyttötaidon. Eiköstä juu? 🙂

Liessaaren luontopolku Lohjalla

Liesaari vanha laavu

Liessaaren luontopolku – voi että, mikä löytö Lohjalla! Helppo mennä (pk-seudulta moottoritietä Turkua kohti vaan!), parkkipaikkoja oli mukavasti ja Lohjanjärven maisemat mykistävät aina.

Navigaattoriin: Haikarinkatu 22

Parkkipaikalta saareen johtaa hieno, valkoinen puusilta. Ja heti vastarannalla on upea hiekkaranta pukukoppeineen ja piiitkine laitureineen.

Liessaaren silta
Puu veden päällä

Itse kävin paikalla äitienpäiväviikonloppuna, eli ihan vielä ei ollut meikäläiselle sopivat uimakelit 🙂

sinivuokko
En ole koskaan missään nähnyt niin paljon sinivuokkoja, kuin Liessaaressa!

Uimarannan reunasta löytyy saaren luontopolun kartta. Ja polku alkaa heti rannan jälkeen, kyltistä oikealle ja vasemmalle. Itse lähdin polkua oikealle, eli vastapäivään.

Liessaaren luontopolku

Polut koko saarella ovat enimmäkseen helpppoja ja tasaisia kävellä, mutta muutama tiukempi nousu ja juurakkokohtakin löytyy.

Lohjanjärvi
Siellä se Lohja pilkistää vastarannalla!

Lohjan kaupungin ylläpitämä luontopolku oli hyvin merkitty, todella hyvässä kunnossa ja helppo kulkea. Siellä täällä oli myös kivoja luontoaiheisia tarinoita ja pientä tekemistä.

Maisemat Lohjanjärvelle ja Lohjan keskustaan ovat minusta hienot. Harvemmin sitä pääsee näin ison järven rannoille retkelle!

Liessaaren luontopolku

Tästä googlemapsin kuvasta on ehkä helpompi hahmottaa reittiä:

Eli Haikarista, oikeasta alakulmasta, tullaan saarelle. Merkitty luontopolku kulkee kierroksen suunnilleen tuohon Liessaari-merkille ja takaisin. Sille tulee mittaa noin pari kilometriä.

Mutta ei siinä vielä kaikki! Saaren keskustaa pitkin kulkee leveä pieni tie/polku rantojen mökkitonttien välissä ja sitä pitkin pääsee näppärästi katsomaan vanhaan graniittilouhosta ja kahta laavua.

Tuon googlemapsissa näkyvän laavun lisäksi löytyy siis myös uusi laavu ihan tuolta saaren vasemman reunan kärjestä!

Lohjanjärvi
Vanha louhos oli todella hieno, mutta ihan mahdoton kuvattava 🙂
Liesaari vanha laavu

Vanhalle laavulle laskeuduttiin heti louhoksen jälkeen todella jyrkkää rinnettä pitkin. Ylhäällä oli halkoliiteri.

Liesaari vanha laavu

Liesjärven vanha laavu oli hienolla paikalla ja sen edessä oli myös pieni laituri, johon ainakin (tuulen salliessa) voisi meloen rantautua.

Liessaaren luontopolku vanha laavu
Kyllä tässä kelpasi retkieväät nautiskella!
Metsäpalon jälkiä

Laavujen välissä polku kulki metsäpalopaikan läpi. Enpä ole tällaista koskaan ennen Suomessa nähnyt! Kaikki karike ja maa-aines oli palanut männyn juurakkojen ympäriltä ja juuret olivat nyt ikäänkuin ilmassa.

Metsäpalon jälkiä
Tulen tuhoja
Liessaaren luontopolku uusi laavu

Uuden laavun melkein jätin välistä, kun en uskonut opasteita maastossa. Sähköisissä kartoissa ei nimittäin ainakaan vielä ollut tästä toisesta laavusta mitään merkintöjä.

Liessaari uusi laavu
Liessaari uusi laavu

Tämä laavu oli ihan luksustasoa! Halkoja oli paljon, hyvä nuotiopaikka ja upeat, melkeinpä saaristomeri-tyyliset rantakalliot. Toki tännekin oli jo joku oman elämänsä artisti ehtinyt spray-tölkkinsä kanssa. Taiteen omaperäisyydestäkään ei kirkkoveneellä kyllä ropise kehuja..

Liessaari Lohjanjärvi
Liessaari Lohjanjärvi, halo

Kaiken kaikkiaan Liessaaren luontopolku oli erittäin positiivinen yllätys, jossa kului ihan huomaamatta reilu pari tuntia maisemia ihastellen. Matkaakin kertyi vähän päälle kuutisen kilometriä, kun kävelin luontopolun ja poikesin laavuilla.

Liessaaren luontopolku opaste
Molemmat laavut on kyllä viitoissa mainittu, ja niitä kannattaa uskoa 🙂
Lohjan Liessaaren uimaranta
Uimarannan laituri oli niin hieno, että pakkohan tänne on tulla uudelleen kesämmällä!

Parkkipaikan toisella puolen oli tosi kivan näköinen, kesäravintolana toimiva Villa Haikari. Tätä olin menossa testaamaan, mutta (ehkä äitienpäivän vuoksi?) paikka oli täynnä niin hienosti pukeutuneita ihmisiä, että en kehdannut mennä retkikamppeissani eteistä pidemmälle 🙂

Seuraavaksi sinun kannattaa käydä lukemassa retkestäni Lohjan Karnaistenkorvessa, siellä mennäänkin sitten eksoottisesti moottoritien päällä!

Kahvia retkellä

Nyt on tärkeä postaus, sillä retkieväiden lisäksi myös kaffitauot ovat tietysti olennainen osa retkeilyä, eikös juu!

Nokipannukahvi ei ole minun kuppini teetä, hehee. Eli siitä jouduttu lukemaan jostain muualta. Minä nimittäin menen tässä(kin) mielipiteitä jakavassa retkiasiassa vahvasti mukavuus ja helppous edellä. Ja nokisen pannun vaatimat toimenpiteet, kuten peseminen ja etenkin kuljetus, eivät ole minun juttuni. Mutta tästä vuodatuksesta huolimatta, kahvia retkellä on tietysti oltava.

Niinpä minun valintani on yleensä keitellä kahvivedet nopsaan ja noetta kaasukeittimellä.

En tiedä johtuuko tämä siitä, että olen itse löytänyt kahvin ilot vasta reilusti yli kolmekymppisenä, mutta minusta pikakahvikin on ihan jees. Mutta tiedän toki, että moni ei todellakaan ole kanssani samaa mieltä. Eli ehkäpä, jos Juhla Mokka nuotiolla on nimenomaan se sinun juttusi retkellä, tämä ei ole ihan sinulle suunnattu postaus 🙂

Kahvia retkellä Liesjärvellä
Aamutsufeet ja puurovedet tulossa Liesjärven Kansallispuiston Kaksvetisen nuotiopaikalla

Näillä puheilla siirtykäämme siis sujuvasti pikakahvin herkulliseen ja monipuoliseen maailmaan! Tässä Irman retkikaffisuositukset:

  • Nescafe Kulta Lempeä – en tiedä onko placeboa, mutta minusta pehmeämmän makuinen, kuin perus-Kulta
  • Nescafe Cappuccino – tässä tulee kivasti myös maitoasiat samasta paketista!
Nescafe pikakahvi

Herkkuosastolla: Choco & Hazelnut pötkelöt – löytö alelaarista, ihan superhyvää! Näissä, kuten muissakin yksittäispakatuissa kahveissa, on vaan se vika, että tulee roskaa kotiin kuljetettavaksi. Siksi en suosi näitä vaihtoehtoja, vaikka sinänsä käteviä ovatkin ja makuvaihtoehtoja olisi vaikka kuinka paljon.

Nescafe pikakahvi

Yllä näkyy myös kahvinkuljetusvälineeni, eli Orthexin salaattikastikkeelle tarkoitetut pikkupurkit.

Purkit on täydellisen kokoisia (0,5 dl) tähän tarkoitukseen:

  • mahtuu muutama kaffeannos per purkki
  • näkee helposti, mitä purkki sisältää
  • se tärkein: kansi pysyy hyvin kiinni

Bonusvaihtoehto ei-kofeiinia-puolenpäivän-jälkeen -henkisille, kuten minä:

Nescafe pikakahvi

Myös näitä on minulle moni suositellut, mutta en ole vielä ehtinyt testaamaan: Clipperin luomukahvi ja Lidlin pikakahvi.

Useimmiten, jos olen vain perus muutaman tunnin päiväretkellä, en todellakaan ota Primusta mukaan vedenkeittioa varten, vaan silloin toki laitan vain kuuman veden valmiiksi termariin ja sekoittelen kahvit sitten sopivan taukopaikan löydyttyä. Tai jos oikein hurjaksi ryhdyn, saatan jopa keittää kotona suoraan termariin muutaman kuugelin Nespressoa 🙂

Vettä keittelen päiväretkellä useimmiten vain, jos on seuraa mukana ja haluan, että kahvitauosta tulee enemmän kunnon ohjelmanumero reissulle. Sekä tietysti silloin, kun olen pidemmällä retkellä ja termarin mukana kantaminen ei ole enää järkevää reissun keston tai kuljettavan matkan pituuden takia.

Monella aloittelevalla retkeilijällä tuntuu olevan sellainen mielikuva, että kahvia retkellä saa vain avotulella ja kantamalla metsään kaikenmaailman hommaan tarvittavat välineet. Niin halusin vain kertoa, ettei sen nyt välttämättä ihan niin tarvitse mennä, jos et halua 🙂

Seuraavaksi voit käydä lukemassa vaikka retkikeittimeni ja muun retkikeittiöni esittelyn.

Retkivinkki – retkiruokaa edullisesti Matsmartista

* kaupallinen yhteistyö Matsmart

Eräirma ylpeänä tunnustaa: Olen tarjoushaukka. Katso hieman nolot kuvat!

No joo, ehkäpä en nyt kuitenkaan vilauttele teille retkiruokasäilöjäni 🙂 Mutta kyllä, todellakin tarjoushaukkailen aina sopivan tilaisuuden tullen!

Olen ostanut jo muutaman vuoden ajan hävikkiruokaa myyvästä Matsmartista milloin mitäkin ja homma toimii. Toimitukset tulee muutamassa päivässä hyvin pakattuina, valikoima on laaja ja hinnat on todella jees.

Matsmart onkin vakkariostopaikkani ruokakaapin perussälälle, kuten mm. tomaattimurskalle, kahville, ketsupille jne. Ja toki avoimesti tässä tunnustan, että selaan aina läpi myös herkkulaarit ja yleensä ostoskoriin lipsahtaa myös herkkuja 🙂

Mutta – ei siinä vielä kaikki! Nimittäin olen jo vuoden verran syönyt melkeinpä vain Matsmartista tilattua, suomalaisen Leaderin retkiruokaa, silloin kun en pelkällä vedellä ja kekseillä pärjää.

*Outdoor Meals 6kpl – 35% alennus | Retkiruoka Mysli & Jogurtti – 23% alennus | Retkiruoka Omena & Kanelipuuro – 23% alennus |*

Omia suosikkejani ovat nuo aamupalapussit, varsinkin omena-kaneli puuro on ihan parhautta! Eikä tarvii sotkea kattilaa, eikä varsinkaan tiskailla sitä 🙂 Sen kun keittelee veden ja kaataa sen pussiin. Ja kun on syönyt, pussi on helppo huuhdella ja rullata retkiroskikseen kotiin vietäväksi.

Näiden Leaderin Outdoor-retkiruokien lisäksi Matsmart myy usein myös erilaisia välipalapatukoita ja niitä jo mainitsemiani keksejä, jotka myös toimivat hyvin retkieväinä, ainakin jos minulta kysytään 🙂

*Välipalapatukka Mustikka & Cashew – 34% alennus | Välipalapatukka Suolainen Kinuski & Maapähkinä – 23% alennus | ”Oreo Original” Keksit 154g – 10% alennus | Cookies Tumma Suklaa – 25% alennus |*

Valikoima tietysti vaihtelee koko ajan, koska myytävät erät eivät ole kovin isoja. Mutta yleensä retkiruokaa on ollut valikoimassa ainakin joitakin eri makuja. Eipä tule aina ostettua sitä samaa, vaan testailtua eri vaihtoehtoja ja kyllä tuossa aina euro pari säästyy!

Retkiruoka aamupuuro
Aamupalaa tulossa Tammiossa <3

Ja kumotaan tässä nyt vielä samoilla vauhdeilla yksi harhaluulo: Matsmart ei myy vanhentunutta ruokaa, vaan hävikkiruokaa. En kyllä tiedä, miten tuo sitten tarkalleen määritellään, koska esimerkiksi tällä hetkellä myynnissä olevissa Leaderin retkiruuissa on parasta ennen maaliskuussa 2022. Parasta ennen -päivänmäärä on siis nähtävissä ja helposti tarkistettavissa kunkin tuotteen tiedoista.

Seuraavaksi voit lukea vaikka helpoista eväsvinkeistäni yön yli retkelle.

Linlon saari – reitit ja tulipaikat kartalla

Linlon saari ja sen tulipaikat maailmankartalle!

Linlo Kirkkonummella on minulle sellainen tuttuakin tutumpi retkikohde, jonne palaan kerta toisensa jälkeen. Siellä on mukavan vaihtelevat polut ja maisemat, saaristotunnelmaa rantakallioineen, saaren keskellä on noin 30 metriin yltävä avoin Högberget, josta näkee pitkälle merelle ja vaikka parkkipaikka olisi kovinkin täynnä, niin aika rauhassa saarella saa silti yleensä kulkea.

Linlossa saan myös mukavasti pään pois päältä, kun paikka on niin tuttu, että ei aktiivisesti tarvitse pysyä kartalla. Ja tämä toimii myös uudelle kävijälle, sillä saarelta on vain yksi reitti sisään ja ulos! 🙂

Kirkkonummen kunta uusi saarelle johtavan sillan viime kesällä 2020, mutta jostain syystä vieläkään ei ole ilmestynyt edes parkkipaikalle uutta retkikarttaa. (Vanha siis poistettiin sieltä siltaremontin yhteydessä jostain syystä..). Mutta ei hätää, korjataan tilanne!

Tässä siis teille Eräirman ihan itse askartelema Linlon retkikartta, johon on merkitty melkein kaikki tulipaikat. (Jätin pois muutaman, joissa on tyyliin vain kivikasa nuotiopaikan virkaa toimittamassa tai jotain muuta perustavaa laatua olevaa vikaa 🙂

Metsäpalovaroituksenkin aikaan Linlossa pystyy tekemään tulet kolmessa keittokatoksessa, muut ovat avoimia tulipaikkoja. Puuliitereitä löytyy käsittämättömän monta.

Tässä Retkipaikan loistavat tulenteko-ohjeet, jotka on kokeneenkin retkeilijän hyvä sillon tällöin kerrata!

Kartan alla löytyy kuvia eri tulipaikoista ja niiden tarkempi varusteluselostus. Roskapönttöjä Linlon saari tarjoaa osalla tulipaikoista, mutta niitä ei ole listattuna, koska tosiretkeilijä tuo ja vie kaikki omat härpäkkensä mukanaan, eikä jätä mitään toisten siivottavaksi.

Linlon saari – tulipaikat

Linlon saari tulipaikat kartta
Kartta: Maanmittauslaitoksen Karttapaikka, muokkaus Irma ite

Saarelle siis saavutaan siltaa pitkin ihan kuvan ylälaidassa osittain näkyvän sinisen täpän kohdalta. Heti sillan jälkeen vasemmalla on ensimmäinen nuotiopaikka ja (yleensä tyhjä) halkoliiteri. Mutta eihän me nyt heti siihen jäädä, vaan mennään sen ohi vauhdilla pidemmälle!

A – Ensimmäinen karttaan merkitty tulipaikka löytyy jo noin vajaan sadan metrin päästä, kun lähdetään kiertämään saarta vastapäivään. Tämä on sinänsä iso ja hyvin varusteltu tulipaikka hirsirakennuksineen, mutta se on aivan liian lähellä parkkipaikkaa, eli aina tosi sotkuinen ja minusta jotenkin ankea. Ei tarjoa mitään maisemienkaan puolesta. Ei jatkoon.

Keittokatos, pöytä, halkoliiteri, puucee, pihassa vielä nuotiopaikka

Linlo tulipaikat
A tulipaikan fasiliteetit ovat kyllä kohdillaan, mutta myös oikeastaan ainoa, jossa on näin sotkuista. Aina.

B – onkin sitten jo tosi kiva ja yksi suosikeistani! Jos tuulen suunta on niinpäin, että toispuol saarta tuulee, kierrän yleensä niin, että lopuksi syön eväitä täällä. Pieneen, erilliseen saareen johtaa aika erikoinen kolmen irrallisen laituriviritelmän reitti, joka ehkä saa monet jättämään tämän minisaarikierroksen välistä. Täällä en ole muistaakseni koskaan törmännyt muihin evästelijöihin.

Nuotiopaikka ja halkoliiteri

Linlo tulipaikat
B nuotiopaikalla on usein halot loppu, mutta itse harvemmin Linlossa edes nuotiota sytyttelen, niin ei haittaa!

C – on toinen suosikkipaikkani tällä puolella saarta. Maisema Porkkalan puolelle on kaunis ja paikka on pienen kallion päällä. Tämän paikan ainoa miinus on oikeastaan se, että se on useimmiten varjossa, kun satun paikalle 😉

Nuotiopaikka ja halkoliiteri

Linlon saari
Linlo tulipaikat
C nuotiopaikalta on hieno ja avara maisema

D nuotiopaikka löytyy retkivenesataman viereiseltä pikkusaarelta, jonne pääsee venelaitureiden kohdalta pientä kannasta pitkin.

Linlo tulipaikat
D nuotiopaikan vieressä on veneilijöiden laituri, josta voi vaikka (jäätilanteen salliessa 🙂 ) pulahtaa uimaan!

E on Linlon luksustulipaikka ja täydellinen vaihtoehto huonolla säällä!

Tämä on Linlon Veneilijät Ry:n ylläpitämä retkisatama, josta löytyy todella upea, lasiseinäinen keittokatos. En löytänyt mistään tietoa, hoitaako Kirkkonummen kunta myös tämän paikan puuhuollon, vai onko se veneilijöiden hoidossa.. Mutta eivätpä veneilijät ole poiskaan ajaneet, ainakaan kun olen käynyt joskus katoksessa huonolla säällä syömässä eväitäni.

Keittokatos, halkovaja, kaksi ulkopöytää, puucee

Linlo satama
E keittokatos on upealla paikalla kapealla kalliokannaksella

Laitetaan tähän väliin kartta uusiksi, niin on helpompi seurata missä ollaan menossa!

Linlon saari tulipaikat kartta

F nuotiopaikka ja keittokatos ovat varmaan Linlon suosituimmat, eivätkä suotta!

Nuotiopaikka sijaitsee kivalla rannalla ja ihan vieressä, kallion päällä on hirsikatos, jossa on kunnon tulipaikka.

Keittokatos, nuotiopaikka, halkoliiteri, puucee

Linlo
F nuotiopaikka kallioiden välissä
Linlo Mökki
F keittokatos
Linlo Mökki

G on tosi suosittu nuotiopaikka, jossa on melkein aina joku. En oikein tiedä miksi, koska minusta tämä nyt ei niin ihmeellinen paikka ole ja polkukin kulkee suoraan liiterin ja nuotion välistä.

Nuotiopaikka ja puuliiteri

Linlo
Linlon saari
Näkymä G nuotiopaikalta on toki ihan ok!

H on toinen suosikkini eväspaikaksi, jos tuulen suunta on sille sopiva. Paikka on korkean kallion päällä ja sieltä on hienot merimaisemat. Tämä jää myös vähän sivuun pääpolulta, niin useimmiten täällä saa hengailla kaikiessa rauhassa.

Nuotiopaikka, pöytä ja puuliiteri

Linlo Kirkkonummi
Linlo Kirkkonummi
Tässä kesäisempi kuva H nuotiopaikan maisemasta

I on Linlon kolmas iso hirsinen keittokatos. Täällä en ole pysähtynyt koskaan, täytyy tunnustaa. Minusta se on tylsässä paikassa, ”aina” jotenkin varjossa ja useimmiten myös hyvin miehitetty.

Keittokatos, nuotiopaikka, halkoliiteri, puucee

Linlo Kirkkonummi
Tulipaikka
Jos kaipaisin Linlossa tällaista kunnon keittopaikkaa, sitten I olisi ehdottomasti valintani kolmesta vaihtoehdosta

J ja K ovat melkein vierekkäin ja samalla varustuksella, mutta näistä J on ehdottomasti kivempi. Se nimittäin sijaitsee upealla, mereen viettävällä kalliolla. K on pienessä poukamassa ja varjoisempi.

Nuotiopaikka ja halkoliiteri, molemmista on suhteellisen lyhyt matka tarpeen yllättäessä I:n puuceehen

Linlon saari
J pääsee oikeuksiinsa kesällä, kun merimaisema pääsee oikeuksiinsa. Jos tuulee melkeinpä mistä vain suunnasta, niin sitten täällä tuulee ja K on parempi vaihtoehto.

L on myös tosi suosittu paikka, koska se sijaitsee kauniilla paikalla kallion päällä, aivan polulla ja lähellä siltaa. Maisemat 6/5, mutta muuten aika trafiikin keskellä. Nuotiopaikka on ihan pelkkä kivikasa, toivottavasti siihen on tulossa parannusta.

Nuotiopaikka, halkoliiteri ja pöytä

Maisema
L:n puuliiterin nurkalta lähtee polku, jota pitkin pääsee helposti nousemaan Högbergetin ”vuorelle”. Tätä ei kannata jättää käymättä!
Maisema
Maisema L nuotiopaikassa on kyllä tosi hieno, mutta retkipolku kulkee aikalailla tuosta pöydän vierestä ja nuotio on tuollainen kivikasa..
Halkoja
Osassa halkokatoksia oli hyvinkin puita _ja_ kirves, mutta suurimmassa osassa näin talviaikaan ei..

M viimeinen tulipaikka, tosi lähellä parkkista ja siltaa tämäkin, eli en kyllä oikeastaan suosittele. Vaikkakin, jos pitäisi valita tämän ja L:n välillä, niin mieluummin tämä. Paikka jää vähän sivummalle ja ei ole kauttakulkupolulla koko muulle saarelle, niin se on ehdottomasti yleensä rauhallisempi. Paitsi, jos kesäillan remuremmit ovat sattuneet paikalle. Täällä on selkeästi nähtävissä, että tänne on liian helppo tulla ja paikka on usein tosi siivottomassa kunnossa.

2 x nuotiopaikka, halkoliiteri ja huonossa kunnossa oleva puucee vain todelliseen hätään + todella huonossa kunnossa oleva pukukoppi uimareille

Talvinuotio
M nuotiopaikka osa I
Talvinuotio
M nuotiopaikka osa II

Linlon saari on siitä näppärä retkikohde, että siellä voi tehdä vaikka kuinka lyhyen pyrähdyksen ja silti päästä saaristo- ja/tai erätunnelmiin, reittivalinnasta riippuen. Tai, jos kulkee polkua koko ajan ihan rantoja pitkin, tulee reitille kokonaismittaa muistaakseni reilut 10 kilometriä.

Linlossa ei ole merkittyjä retkireittejä, mutta eksymään ei tosiaan lopullisesti pääse, koska saarella ollaan. Suuntavaistonsa saa kyllä ihan kiitettävästi sotkettua, kun eri poukamien suuntia yrittää tulkita. Monet Linlon polut on merkitty Open Street Map karttoihin, eli taas suositus niille!

Täältä voit lukea tarkemman kirjoitukseni ilmaisista OSM kartoista.

Poiju

Ja kirsikkana kakun päällä:

Seuraavaksi voit käydä lukemassa Linlon retkestäni hiukan kesäisemmissä väreissä täältä.

Meikon ulkoilualue – Kotokierros

Se ”vihreä lenkki”, eli Kirkkonummen Meikon Kotokierros, toimii aina ja ihan kaikille!

Minusta tuntuu, että jostain syystä tämä mielletään (ainakin paikallisten keskuudessa) vähän lastenkierrokseksi pituutensa puolesta (4,4 km), mutta ei se kyllä ole! Tai siis kyllä lapsetkin sen jaksavat kulkea, mutta nähtävää on ehdottomasti myös aikuisille ja tätä ei kannata jättää välistä.

Samoin korkeuseroja löytyy täältä Dorgarnin ylängöltä niin, että heikompikuntoista saattaa muutamassa kohdassa vähän jopa puuskututtaa 🙂 Mutta vastaavasti myös maisemat kallioilta ovat hienot!

Meiko polku

Hyvin merkitty Kotokierros lähtee isolta, kesällä 2020 laajennetulta parkkipaikalta. Navigaattoriin Korsolammentie 44.

Suosittelen kiertosuunnaksi vastapäivään kulkemista.

Meiko kartta

Polku erkanee oikealle ja heti päästään porrashommiin, kun kiivetään pienen vesiputouksen vierestä korkeammalle.

Meikon Kotokierros kyltti
Meikon Kotokierros portaat
Siitä se lähtee!
Metsäpolku

Olen näin korona-aikana vältellyt Meikoa etenkin viikonloppuisin ja oikeastaan koko sulan ajan myös arkisin, koska massat ovat todellakin olleet liikkeellä. Aiemmat kapeashkot metsäpolut ovat levinneet aikamoisiksi väyliksi ja vielä jopa näin tammikuussa 2021, oli aikamoista kulku-uraa nähtävillä.

Itse koen tämän vähän kaksipiippuisena juttuna. Toisaalta on mahtavaa että ihmiset ovat löytäneet lähiretkeilyn ja tietenkin on luonnon kannalta parasta, että suurin osa liikkuu juuri näillä merkityillä poluilla, jolloin muu luonto ei kulu niin kovasti. Mutta ovathan nämä metsähighwayt myöskin aika surullinen näky. Ja jotenkin ajattelen myös, että jääkö nyt sitten uusille retkeilijöille sellainen kuva, että kaikki metsäpolut ovat tällaisia umpitallattuja, toista metriä halkaisijaltaan olevia juurakko- ja rapareittejä?

Noh, toivottavasti olen väärässä.

Meikon Kotokierros lampi

Yllä olevassa kuvassa näkyvän Kotolammen rannassa on pieni levähdyspaikka. Täällä istuskelin yhtenä todella kovana pakkaspäivänä talven 2019 alussa suu ihastuksesta ymmyrkäisenä kuuntelemassa, kun lammen jää pamahteli ja paukkui jäätyessään. En ole koskaan ennen kuullut sellaista ääntä! Matalat pamahtelut olivat hurjan kovia!

Retkipolku
Vielä virtasi tammikuussakin vesi muutamassa kohtaa!
Meiko portaat
Toinen porraskohta lähdön lisäksi. Muuten mennään ihan poluilla.
Retkipolku
Tässä vesiylityksessä oli jo vähän tekemisen meininkiä!
Meikon Kotokierros

Reitin korkein kohta löytyy Mustjärven rannasta. Kallion laella ollaan hyvän matkaa lammen yllä. Kesäisin täällä on suosikkipaikkani evästauolle, vaikka mitään istuma-/tulipaikkoja ei olekaan. Paljaalla kalliolla on mukava istuskella ja ihmetellä maisemia.

Talvipuro

Kakarlammen ja Immerlammen välissä reitti laskee aika reilusti ja kulkee hienosti virtaavan pikku joenuoman vierestä.

Retkipolku
On tästä muutama taas mennyt.. 🙂
Korsolampi

Viimeiseltä vesistöltä, eli Korsolammelta, löytyy minusta Meikon alueen kivoin nuotiopaikka. Se on ihan lammen rannassa, puita on iso liiterillinen ja puuceetkin löytyy.

Tulipaikka on aika avoin ja jos tuulee vähän reilummin, se tuntuu aina osuvan tähän. Mutta tyynemmällä säällä tosi kiva paikka, ja näin tammikuisena arkipäivänä myös erittäin rauhallinen 🙂

Nuotio
Meiko Korsolampi
Nuotiopaikka oli aika hurjan näköinen ilmeisesti uuden vuoden juhlinnan jäljiltä. Mutta ei hätää! Olen käynyt tämän kuvan ottamisen jälkeen uudemman kerran paikalla ja nyt kaikki on jo peittynyt kauniin, puhtaan lumen alle <3

Korsolammen ympäri menee helposti seurattava, merkitsemätön polku, jota suosittelen lisäpyrähdykseksi. Kesäisin ja viikonloppuisin, jos on odotettavissa ruuhkaa virallisella tulipaikalla, otan usein tänne mennessä sellaiset eväät mukaan, että voin nauttia ne ilman tulitarpeita Korsolammen länsireunalla olevilla kallioilla. Siellä, isojen kivenlohkareiden välissä, saa yleensä olla ihan keskenään, vaikka tulipaikalla olisi kovinkin ruuhkaista.

Alueella risteilee myös paljon merkitsemättömiä polkua, joille kannattaa lähteä, kun Meikon Kotokierros ja muut merkityt reitit on nähty. Monet ”epävirallisista” poluista näkyvät OSM (Open Street Map) kartoissa. Lämmin suositus siis taas kerran niille!

Voit lukea juttuni OSM kartoista täältä.

Meiko Kotokierros
Takaisin kohti parkkipaikkaa – vai pitäisikö sittenkin vielä kiertää myös Kuikankierros?! 😀

Sinua voisi kiinnostaa myös juttuni Meikon kierrokselta.

Mitä pakata mukaan päiväretkelle?

Kerron seuraavassa, mitä itse pakkaan mukaan päiväretkelle, koska minua aina kiinnostaa lukea muiden pakkauslistoja. Varmasti olen vain naurettavan utelias, mutta on sieltä tullut myös monta hyvää ideaa omaan reppuun laitettavaksi 🙂

Toivottavasti saat tästä jotain ideoita omaan reppuun tai vaikka inspiraation lähteä pitkästä aikaa retkelle. Koska ei se kovin kummia vaadi!

Millet päiväreppu

Oikeastaan minulla on aika samat kamat mukana vuodenajasta riippumatta, tässä listaa selityksineen (jos ei ole itsestäänselvä asia).

Mitä mukaan päiväretkelle?

  • juomapullo ja/tai termari, jossa lämmintä juotavaa
  • kokoontaittuva muki (joskus kyllä juon vain termarin korkistakin)
  • kokoontaittuva istuinalusta (ei todellakaan pakollinen, mutta ehkä keskikesää lukuunottamatta tekee istuskelusta missä vaan niiin paljon mukavampaa)
  • teleskooppimakkaratikku (Nerokas keksintö! Menee pieneen tilaan ja aiheuttaa aina kanssaretkeilijöissä kateutta 🙂
  • sytytyspusseja (halpoja, ei tarvitse ährätä kosteidenkaan puiden kanssa, eivät paina mitään, eivät tuoksu miltään)
  • sytkäri ja back-up tulitikkuja
  • muutama pala talouspaperia ja foliota
  • huulirasva ja ponnari
  • ensiapulaukku (minikokoa, löydät tarkemman esittelyn täältä)
  • repun sadesuoja (integoituna repussa)

Kuten listasta voikin ehkä päätellä, syön aika usein päiväretkillä evääksi makkaraa, jos jotain syön 🙂 Eli sinappi on myös yleensä matkassa, jos ei ole taas unohtunut..

Tulentekovälineet
Tulentekovälineistö ja juomamuki. Itse suosin nimenomaan näitä erillisiin muovipusseihin pakattuja sytytyspusseja. Ne ovat tosi kevyitä ja menevät pieneen tilaan, eivät haise miltään (jotkut sytytyspalat haisevat ihan kauhealle ja haju tarttuu kaikkeen repun sisältöön), näistä ei jää roskia kotiin tuotavaksi ja ei haittaa, jos kastuvat.

Yleensä päiväretkillä minulla ei ole koskaan mukana retkikeitintä. Useimmiten vain juon vettä ja/tai kahvia/teetä termarista, ja ehkä paistan makkaran tai syön keksejä tai muutaman suklaapalan eväänä. Mutta en ala yleensä keittelemään mitään kunnon ateriaa, vaan syön reilummin kotona ennen lähtöä.

Viime aikoina olen muutaman kerran hifistellyt eväillä ja mukana on ollut esim. itsetehtyjä mokkapaloja tai jotain muita leivonnaisia – toimii! Ja mahdolliset retkiseuralaiset ovat arvostaneet kovasti panostusta!

Ja toinen, mikä on kivaa varsinkin, jos reissussa on seuraa mukana, on keitellä pannulla vedet teehen/kahviin. Siitä saa heti ihan erilaisen ohjelmanumeron evästauolle ja monelle vähemmän retkeilevälle se on jännää hommaa, kun kaivetaan keitin repusta 🙂

Retkieväs mokkapalat
Premium eväät

Suositukseni niille, jotka haluavat viedä päiväretkeilyn nextille levelille, onkin investoida pieneen retkikeittimeen ja pannuun. Ja heti perään kerrottakoon, että itse siis olen retkeillyt vuosikausia täysin tyytyväisenä ennen tätä suurpanostusta retkivälineisiini.

Jos pitäisi listata pari ylivoimaisesti tärkeintä ”Mitä mukaan päiväretkelle?” -juttua, joista aloittelevan retkeilijän kannattaa lähteä hankinnoissa liikkeelle, sanoisin:

  • istuma-alusta – kokoontaittuva alusta on edullinen, ei paina juuri mitään, eikä vie paljoa tilaa repussa, mutta se tekee retkitauosta ympäri vuoden niin paljon mukavamman! Huilailipa retkeilijä sitten rantakivellä, puupenkillä, hiekkarannalla, metsämättäällä tai missä vaan!
  • sytytyspusseja – nuotiopaikkoja ja polttopuita on melkeinpä kaikilla suomalaisilla merkityillä retkeilyreiteillä ja tulien tekeminen ja nuotion katselu vie retken heti ihan eri tasolle! Sytytyspussien kanssa jää pois tuskastuttava ähertäminen mahdollisesti kosteiden puiden kanssa ja syttyykö-eikö syty säätäminen.

Näillä kahdella asialla päiväretkestä tulee jo paljon mukavampi ja elämyksellisempi!

Ja tässä nyt oletan, että jokaiselta löytyy kotoa vaikkapa tyhjä limupullo, johon ottaa mukaan juotavaa 🙂 Se on tietysti se ihan must!

nuotio
Tämäkin setti syttyi kivuttomasti, vaikka vähän kosteita puita olikin, kun sekaan lykkäsi muutaman sytytyspussin!

Sinua voisi myös kiinnostaa, millaiseen reppuun päiväretkikamani pakkaan.

Torronsuo – pikkupakkasta ja pitkospuita

Aaaah, lopultakin! Torronsuo!

Minun piti tulla tänne koko kesän 2020, mutta joulukuussa vasta sain toteutettua retken. Aikomuksenani oli alun perin yhdistää syksyinen läheisen Liesjärven kansallispuiston yön yli retki ja Torronsuo, mutta toisin kävi. Kuulin illalla Kaksvetisen laavulla Torronsuolla jo käyneiltä, että edellisenä aamuna parkkipaikka oli ollut ääriään myöten täynnä jo ennen yhdeksää. Nämä ”mattimyöhäiset” saapujat olivat joutuneet jättämään autonsa melkein kilometrin päähän.. Juuei.

Mutta joulukuisena arkipäivänä kun otti kaverin kyytiin ja hurautti paikalle, sai aikalailla omassa rauhassa ihastella maisemia!

Suo pitkospuut

Vuonna 2020 Torronsuon kansallispuisto täytti 30-vuotta ja puistoon rakennettiin mm. uusi keittokatos ja puucee, pitkospuita uusittiin monin paikoin ja ennen kaikkea sen pääreittiä muutettiin niin, että nyt ei enää tarvitse kiertää tienvartta pitkin ja läheisen kylän kautta. Lisäksi vielä on työn alla esteetön pitkospuupolku ja näköalatasanne suolle.

Puiston ainoa parkkipaikka on Kiljamossa, josta kaikki polutkin alkavat. Pääkaupunkiseudulta paikalle ajaa omalla autolla reilussa tunnissa, matkaa on vähän päälle 100 kilometriä.

Navigaattoriin: Somerontie 732, Tammela

Torronsuon kansallispuisto laavu
Uusi keittokatos näkötornin juurella
Torronsuo laavu

Uudet fasiliteetit olivat ihan viimeisen päälle hienot ja ne sijaitsevat ihan parkkipaikan tuntumassa. Leveä polku lähtee parkkipaikan vasemmalta laidalta.

Torronsuo näkötorni
Torronsuon Kiljamon 17-metrinen näkötorni taitaa olla korkein, johon olen uskaltautunut kapuamaan!

Torronsuon näkötorni sijaitsee aivan parkkipaikan ja uusitun keittokatoksen vieressä. Kahta korkeanpaikammoista vähän hirvitti, mutta sitten teimme strategian, että puhutaan kiipeämisen ajan jotain ihan muuta ja keskitytään siihen. Hirveän kälätyksen saattelemina päästiin ylös asti!

Torronsuo näkötorni

Ja voi että, kyllä kannatti pakottaa itsensä ylös asti! Maisemat suolle olivat mykistävän upeat, vaikka torni ei ihan suolla sijaitsekaan.

Torronsuo
Näkymä Torronsuon näkötornista

Torronsuolla on paljon alueita, joissa on liikkuminen kielletty kesäisin. Mutta eipä suolle kyllä olisi asiaa, vaikka lupa olisikin. Aika märkää olisi meno 🙂 Käytännössä monin paikoin ainoa reittivaihtoehto on pitkospuut.

Talvella kansallispuistossa menee paljon latuja ja aluetta on mahdollista tutkia paljon laajemmin. Ymmärtääkseni Torronsuo on tosi suosittu retkihiihtopaikka. Pitää ehkä harkita lumikenkätestimatkaa jossain vaiheessa! (Murtsikka ei oikein ole minun juttuni..)

Esteetön reitti
Työn alla ollut esteetön polku oli todella hieno!

Näkötornilta lähdimme ensin kiertämään 1,5 kilometrin Kiljamon kierroksen, joka sopii loistavasti vaikka pienten lasten kanssa kierrettäväksi.

Suomaisema

Suolla kiertävä rengasreitti, noin 10 kilometrin pituinen ja monin paikoin pitkospuista koostuva polku, lähti parkkipaikan oikeasta reunasta, opastaulun vierestä. Ainakaan vielä tuolloin (joulukuu 2020) taululle ei ollut laitettu uusittua reittikarttaa.

Varmaan vielä käynnissä olleesta kunnostusprojektista johtuen, reittimerkinnät olivat erittäin puutteellisia monin paikoin.

Torronsuo pitkospuut
Torronsuo pitkospuut
Joulukuun alussa aurinko ei jaksanut juuri tätä korkeammalle noustakaan, ennen kuin jo aloitti laskun..

Suosittelen kiertämään reitin vastapäivään. Tämä siksi, että silloin alkuun jää tylsin osuus kohti Torron kylää*. Idänpäänkallion laavu on aikalailla reitin puolimatkassa ja siinä on erinomainen paikka evästauolle. Ja useamman kilometrin loppusuoraksi jää sitten upea pitkospuuosuus avoimella suolla.

*Vaikka reitti nyt onkin siis uusittu niin, että enää ei tarvitse kävellä kilometriä maantienvartta tai kiertää itse kylän kautta.

Suo
Torronsuo
Torronsuo laavu

Idänpäänkallion laavu sijaitsee kansallispuiston ulkopuolella ja sitä ylläpitää kyläyhdistys. Heille valtava kiitos ja kumarrus!!

Torronsuon kansallispuiston alueella leiriytyminen ei ole sallittua, mutta täällä on. Laavun vieressä on myös puucee.

Suomaisema
Näkymä lintutornista suolle
Kurkistusaukko
Kurkistusreiät lintutornissa 🙂
Torronsuo laavu
Laavulla mahtuu eväitä syömään useampikin seurue kerralla

Idänpäänkallion laavua ei ole merkitty mihinkään Torronsuon virallisiin karttoihin, koska se ei kuulu Metsähallituksen huoltamaan alueeseen. Mutta polku kyllä vie perille jo nyt suht helposti (pientä hakemista oli muutamassa kohtaa..) ja ymmärtääkseni uuden reitityksen pitäisi mennä vielä huomattavasti selkeämmin ja suoremmin tänne.

Torronsuo

Toinen ”nähtävyys” Torronsuon reitillä on Härksaaren louhos. Alla siitä kuva.

Torronsuo louhos

Niin-pä 😀

Louhos oli ehkä pienoinen pettymys: muutama ryteikköinen kuoppa ja parhaat päivänsä nähnyt opastaulu. Siinä oli kyllä sentään ihan mielenkiintoista infoa paikan historiasta ja Suomen kivilajeista.

Täältä on louhittu kvartsia Someron Åvikin lasitehtaalle jo 1700-luvulla.

Torronsuo talvella

Louhoksen jälkeen tuli pientä empimistä ja arvailua ja uukkareita, kun reitin merkinnät yksinkertaisesti hävisivät. Meidän olisi pitänyt ymmärtää, että kun polku päättyi hiekkatielle, retkeilijän kuuluu kävellä sitä reilut sata metriä ja sitten löytyy opaste, joka ohjaa takaisin polulle ja metsään. Just.

No mutta, tästäkin selvittiin ja loppukilometrit takaisin Kiljamon parkkipaikalle kuljettiinkin pitkoksilla huikeissa maisemissa avoimen suon keskellä. Kaikki reittimerkintäsäätö unohtui ja täten anteeksi annettiin. Miniryhmämme vain huokaili ihastuksesta!

Talviset pitkospuut

Uskomattoman kaunista! Ja miten värikäs kuurainenkin suo voi olla! Torronsuo olet upea!

Torronsuo

Torronsuo ja Liesjärven kansallispuisto sijaitsevat molemmat Tammelassa ja ne ovat autolla vain noin 20 kilometrin päässä toisistaan. Mekin kävimme vielä lähtiessä poikkeamassa Kyynäränharjulla, koska ystäväni ei ollut koskaan käynyt siellä.

Seuraavaksi voit katsoa kuvia Kyynäränharjulta ja lukea syksyisestä retkestäni Liesjärvellä

Haralanharjun näkötorni Kangasalla

Mä oksalla ylimmällä oon Harjulan seljänteen, niin kauas kuin silmään siintää, nään järviä lahtineen…

Kuulostaako tutulta?

Kyseessä on tietysti Zacharias Topeliuksen tuttu runo, lauluksikin sävelletty ja myöhemmin Pirkanmaan maakuntalauluksi valittu Kesäpäivä Kangasalla. Ja eipä ollut ainakaan minulla taas mitään käryä siitä, että tähän liittyy myös ihan oikea fyysinen paikka – Haralanharjun näkötorni. Olen selvästikin sivistymätön moukka, tiedetään.

Haralanharjun näkötorni

Ajelin loppusyksystä Tampereen ja Oriveden välissä, kun bongasin tienviitan näkötornille. Ja kun ei ollut mikään erityinen kiire minnekään, niin miksipäs ei. Ja taas saatiin uusi merkintä ”Miksi kukaan ei ole kertonut mulle tästä aiemmin?” -listalle!

Haralanharjun näkötorni – kyllä, pysähdy! On ehdottomasti vaivan arvoinen paikka! Matkaa Tampereen keskustasta on alle 30 kilometriä Jyväskylän suuntaan.

Haralanharjun näkötorni

Ja tämä visiitti ei edes paljoa vaadi. Matkaa on 9 tieltä vain muutama kilometri ja perille asti pääsee vieläpä asfaltoitua tietä pitkin, melkeinpä pihaan asti.

Kesällä täällä on ilmeisesti jopa kesäkahvila ja facebook-sivutkin löytyy!

Ensin kiersin vain tornin ympäri, kun tietysti luulin, että se on suljettuna. Mutta jostain syystä kävin kokeilemassa ovea ja jösses, sehän olikin auki!

Ovella on Mobile Pay numero ja QR-koodi, jolla voi suorittaa 2 euron sisäänpääsymaksun. Nerokasta! Ja todella mielelläni maksoin, koska torni oli valtavan hieno ja siistissä kunnossa.

En ole ihan parhaimmillani korkeissa paikoissa ja vähän piti hengitellä ylös noustessa, vaikka portaat olivatkin tosi leveät ja jykevät. Onneksi hiljensin pääni ja nousin ylös asti, koska jestas, mitkä maisemat!

Järvimaisema
Järvimaisema

Näkymät Vesijärvelle, ja ilmeisesti Längelmävedelle asti, olivat kerrassaan upeat ja ihastelin niitä vaikka kuinka kauan.

Haralanharjun näkötorni

Haralanharjun näkötorni on poltettu jo muutamaan kertaan, viimeksi vuonna 2007, ja tämä kolmas versio valmistui vuonna 2009. Ensimmäinen versio on rakennettu tiettävästi jo 1800-luvun lopulla. Toivottavasti torni saisi nyt olla rauhassa ja matkalaisten ilona.

Topeliuksen muistomerkki

Näkötornia ylläpitävä Suinulan Nuorisoseura on pystyttänyt tornin edustalle Topeliuksen muistomerkin. Myös täältä alempaa avautui kaunis maisema järvelle.

Retkiopaste

Kangasalla kulkee 60 kilometrin mittainen Kaarinanpolku, joka kulkee myös Haralanharjun kautta. Eli seuraavalla kerralla stoppaan kesäkahvilan aukiollessa ja retkeilykamat mukanani!

Seuraavaksi voit vaikka lukea retkestäni läheiseen Seitsemisen kansallispuistoon.

Salmen ulkoilualue eli Nuuksion pohjoinen portti

Salmen ulkoilualue sijaitsee Vihdissä, heti Espoon Nuuksion kansallispuiston pohjoispuolella. Ja loogisesti se kuuluu Helsingin kaupungille. Öööh, kyllä. Näin.

No mutta, tästä kaikesta huolimatta – löysin perille syksyisenä arkipäivänä retkeilemään!

latupohja

Salmen ulkoilualueella on todella hyvin merkittyjä reittejä, jotka risteilevät kolmen isomman järven välissä (Poikkipuoliainen, Iso-Parikas ja Salmijärvi).

Punaisella merkitty, nimeämätön reitti on pisin 10,7 km), Tapion Taival 9,4 km ja keltainen reitti on 6,4 km. Reittipituudet näkyvät tässä Nuuksion kartassa.

Salmen ulkoilualue kartta

Suurimmaksi osaksi merkityt reitit eivät ole polkuja, vaan leveitä ja tasaisia latupohjia. Eli ihan kovin vahvaa eräretkitunnelmaa Salmen ulkoilualue ei pysty tarjoamaan. Mutta kyllä reittien varrelle silti oikein kivojakin paikkoja osuu!

Kävin kiertämässä punaisen reitin, joka kiertää aikalailla koko homman. Korkeuseroja reissu tarjosi paikoitellen ihan mukavasti, kuten Nuuksiossa käyneet varmaan jo arvasivatkin. Tämä on todellakin järviylänköä.

Salmen ulkoilualue
Mars matkaan!

Salmen ulkoilualueen pääparkkipaikka löytyy osoitteella Salmentie 75 ja reitit lähtevät ihan sen takanurkasta. Minut yllätti, miten isot fasiliteetit täällä oli: asuntovaunu- ja telttailualue, fatbikevuokraamo (kiinni) ja kahvila (kiinni).

Kaikille eri reittivaihtoehdoille lähdetään kulkemalla ensin sama polunpätkä, joka on osin todella leveää lankkupolkua.

Salmen ulkoilualue

Välillä reitti poikesi ihan rehelliselle tiellekin..

Salmen ulkoilualue Paratiisi

Tulistelupaikkoja on alueella neljä, joka tuntui aika vähältä näin isolla ja suositulla alueella. Yllä kuvassa on Paratiisi, josta oli kyllä tosi kaunis näkymä alemmas Poikkipuoliaiselle, mutta viereinen iso parkkipaikka vähän laski tunnelmaa.

Kaikilla tulipaikoilla on todella hienot puuceet, joista löytyi jopa käsidesiannostelijat!

Lisäksi matkan varrella on usempi pöytäryhmä, jossa voi nauttia eväitä. Ne olivat kyllä aika kummallisissa paikoissa metsässä, ilman juuri minkäänlaisia näkymiä. Poikkeus oli Lammasniemi, joka oli hienolla paikalla nimen nokassa Salmijärven rannassa.

Salmen ulkoilualue Paratiisi
Marraskuinen Iso-Parikas
nuotiopaikka

Yllä oleva kuva on Iso-Parikkaan tulipaikalta. Tämä olisi ollut kiva eväspaikka, mutta vieressä pörräsi kaksi traktoria tekemässä uutta latupohjaa..

latupohja
Matka jatkuu!
Salmen ulkoilualue

Ylhäällä kuvassa on rantakallioden takana häämöttävä Vähä-Parikkaan tulipaikka, joka olikin sitten todella kiva! Ja olin jo niin nälissäni, että unohdin ottaa siitä paremman kuvan.. Hö!

No, se oli ihan samanlainen designiltaan, kuin aiemmatkin 🙂 Mutta ehdottomasti kauneimmalla paikalla.

retkieväät
Hiiretön eväshetki rantakalliolla

Ainoa miinus Salmen tulipaikoilla oli, että kahdella niistä tuli esiin hiiri heti kun saavuin paikalle. Todella kesyjä ja söpöjä otuksia, mutta ei-niin-kivoja eväiden kimpussa..

Salmen ulkoilualue opasteet
Esimerkillistä viitoitusta!
Nuotiokatos
Kanaholma

Lähimpänä Salmen parkkipaikkaa on Kanaholman tulipaikka. Voisin kuvitella, että sesonkiaikaan täällä voi olla aika ruuhkaista. Tänne kun tulee helposti vaikka taaperon kanssa retkelle. Ja näin marraskuussakin iso polttopuulato oli täysin tyhjäksi raavittu..

Sijainti Salmijärven päässä on kyllä hieno!

Salmen ulkoilualue kahvio
Salmen ulkoilualueen kahvila näytti tosi kivalta, mutta se oli valitettavasti marraskuussa kiinni
aitta
Kahvilan pihapiirissä on myös pieni aitta
hopeapajukuja

Latupohjien talsimisen tylsyydestä huolimatta minun pitää ehkä antaa Salmen ulkoilualueelle vielä toinen mahdollisuus keväämmällä. Yleensähän kaikki on silloin kauniimpaa ja kun on enemmän nähtävää ympärillä, ehkä itse polun tylsyyteen ei kiinnitä niin paljoa huomiota.