Liesjärven kansallispuisto

Liesjärven kansallispuisto sijaitsee Tammelan, Someron ja Karkkilan alueella. Matkaa Helsingistä on omalla autolla reilu tunti, noin 100 km. Tie oli suurimmaksi osaksi minulle ihan uutta ja olikin mukava nähdä jo matkalla ihan uusia maisemia.

Liesjärven kansallispuisto
Päivän lämpötila nousi reilusti yli 15 asteen, syksyisistä maisemista huolimatta

Laitoin auton parkkiin aikalailla puiston keskelle, Pirttilahden parkkipaikalle. Olin lähdössä yön yli retkelleni aurinkoisena syksyisenä lauantaina, eli retkiseuraa riitti poluilla 🙂 Autoja oli parkissa tienvarressakin, mutta kun saavuin vasta yhden aikoihin iltapäivällä, aamulla tulleet olivat selvästi jo ehtineet lähteä pois ja sain auton itse parkkipaikalle. Oli kiva, ettei sitä tarvinnut jättää yöksi tienvarteen.

Liesjärven kansallispuiston kartta
Liesjärven kansallispuiston esitteeseen ja karttalinkkiin täältä

Otin heti kaikki tavarat kantoon, mikä oli vähän tyhmästi tehty, kun päätinkin sitten ensin käydä kiertämässä vajaan 3 kilometrin mittaisen Hyypiön reitin, joka palasi takaisin parkkipaikalle. Noh, tulipahan kunnon alkulämmöt heti kättelyssä!

Liesjärven kansallispuisto kyltti

Hyypiön reitin pääpointti on Hyypiökallio, josta on upeat maisemat Tapolajärvelle. Ehdottomasti kannatti käydä koukkaamassa tämä kierros!

Liesjärven kansallispuisto
Hyypiön reitti kulki monin paikoin ihanassa syksyn väreissä kylpevässä lehtimetsässä
Liesjärven kansallispuisto
Liesjärven kansallispuisto
Maisemaa korkealta Hyypiökalliolta Tapolajärvelle

Sitten olikin aika lähteä varsinaiselle reitille, eli Hämeen Ilvesreittiä pitkin kohti Kaksvetisen kotaa ja yöpymispaikkaa.

Hämeen Ilvesreitti kyltti
Ihanat Ilvesreitin opasteet <3

Ilvesreitti on 250 kilometrin pituinen vaellusreittiverkosto, joka kulkee Hämeenlinnasta mm. Riihimäelle, Lopelle ja Tammelaan. Matkan varrelle jää mm. Evo, Torronsuon kansallispuisto, Liesjärven kansallispuisto, Räyskälän Iso-Melkutin ja Ahvenistonharju.

Liesjärven kansallispuisto
Siltalahden nuotiopaikalla oli upeat syksyn värit puissa!
Liesjärven kansallispuisto
Reitti oli paikoin yllättävän mutainen ja juurikkoinen osan matkasta
Liesjärven kansallispuisto
Numerokallion päällä polku kulki varsin näkyvästi, ei ollut eksymävaaraa ajatuksissaan kävelijälläkään

Sitten saavuinkin jo Kaksvetisen rannalle, pummattuani Peukalolammille menevän polun risteyksen. Syytän retkinälkää, olin tässä kohtaa vielä aamiaisen voimin liikenteessä. Amatöörivirhe, mutta olin niin innoissani uudesta retkireitistä, että en vain malttanut pysähtyä ruokatauolle!

Liesjärven kansallispuisto
Kohti Kaksvetistä

Kuten arvasinkin, saapuessani suunnittelemalleni yöpymispaikalle Kaksvetisen rantaan, paikalla oli muutama muukin. Arvoin jonkin aikaa, josko kävisin katsomassa kuitenkin jonkin matkaa takaisinpäin Peukalolammin tilanteen, mutta sieltä tulijat kertoivat että sekin oli jo aika ruuhkainen. Eli sitten vaan leiriä pystyyn!

Riippumattoleiri
Retkikoti <3

Nuotiolla oli vielä viiden-kuuden aikoihin paljon päiväretkeilijöitä, joiden kanssa oli mukava turista ruuanlaiton lomassa. Varsinkin erään aivan ihanan, noin 4-veen retkeilijäneitosen ja hänen seurueensa kanssa juttelin pitkät pätkät.

Liesjärven kansallispuisto
Kun aurinko alkoi laskea, nousi järvelle kaunis sumu

Vaikka varmasti olenkin keskimääräistä retkeilijää huomattavasti introvertimpi ja usein minusta melkeinpä parasta retkeillessä on itsekseen oleminen, niin silti illalla oli tosi kiva kun oli juttuseuraa. Puhuin pitkät pätkät Suomeen muuttaneen saksalaisperheen kanssa, jotka nukkuivat tentsilessä kahden pienen lapsen kanssa. *hatunnosto*

Samoin juttelin uraa vaihtaneen herran kanssa, joka opiskeli parhaillaan eräoppaaksi. Tosi mielenkiintoista!

Riippumatto järvenrannassa
No ei tämä nyt niin kauhean ruuhkaiselta näytä..

Illemmalla paikalle saapuikin sitten tunnelmanlatistusryhmä. Neljä teltallista 20-30-vuotiaita pariskuntia, jotka eivät selvästi olleet retkietikestistä koskaan kuulleetkaan. Eivätkä myöskään ihan vaan terveestä järjenkäytöstä tai muiden yöunen kunnioittamisesta, kun toistakymmentä ihmistä yrittää nukkua muutaman kymmenen metrin säteellä remuamisestasi kangasmajoitteissa. Nämä sankarit valtasivat koko nuotiopaikan itselleen ja kälätys, kiljahtelu ja huuto jatkui yli yhteen asti yöllä..

Ja minä olin tietysti unohtanut juuri tällä reissulla korvatulpat kotiin – aaargh. Nukuin sitten kuulokkeet korvissa. Tai yritin nukkua.

Liesjärven kansallispuisto

Aamu valkeni upeasti järven ylle ja nyt täytyy kyllä myöntää, että minä ja saksalaisperhe ei ehkä ihan kauheasti varottu pitämästä ääntä aamutoimissamme. Me kun olimme ne lähimpänä nuotiopaikkaa yönsä kärsineet.

Liesjärven kansallispuisto
Niin kaunista
Liesjärven kansallispuisto
Liesjärven kansallispuisto
Rannan tuntumasta löysin karpaloita, joista sai kivasti uutta makua puuroon
Nuotiopaikka
Ihmettelinkin yöllä, kun selvästi remuporukan huuto oli jo siirtynyt telttoihin, mutta silti näkyi nuotion loimotusta.. Ei. Näin. (Arvatkaa muuten, oliko nuotiolle tehty aamuksi ainuttakaan sytykettä tai halkoja?)

Aamupalaksi minulla oli tosi hyväksi havaittua omppu-kanelipuuroa. Kallista, mutta hyvää ja helppoa 🙂

Retkiaamiainen
Liesjärven kansallispuisto
Huonosti nukutun yön jälkeen tämä näky rauhoitti kummasti

Kun aamukaffit oli juotu ja vielä yksi aamu-usva kuva otettu, pakkasin leirin ja lähdin jatkamaan matkaa pohjoiseen kohti Sammalsuota.

Riippumatto
Tuo etualalla näkyvä ”drinkbag” on ollut aivan loistava ostos! Maksoi pari euroa KeskisVesalla, ei paina tyhjänä mitään ja menee pieneen tilaan, isosta suuaukosta on helppo täyttää juomapulloa/kaataa vettä pannuun ja ainakin toistaiseksi on vaikuttanut tosi kestävältä.
Liesjärven kansallispuisto
Kohti aamuaurinkoa ja suota!
retkiopaste
Reitin opastus vaihteli todella hyvästä lähes olemattomaan. Välillä piti tosissaan arpoa ja etsiskellä, että mihin suuntaan tästä risteyksestä oikein kuuluu jatkaa matkaansa.. Tämän kyltin kohdalla olisi esimerkiksi pitänyt tajuta, että polku Kaksvetiselle menee tuosta kyltin _ali_, eikä oikealle (jonne myös meni polku).
Ilvesreitti
Aamun Ilvesreitti vaihteli poluista ja pitkospuista metsäteihin
Sammalsuo
Syksyinen Sammalsuo oli kaunis
pitkospuut
Paluumatkalla vastaan tuli vain yksi maastopyöräilijä, jonka kanssa vaihdoin muutaman sanan juomatauollani
Liesjärven kansallispuisto
Liesjärven kansallispuisto
Vasta juuri ennen Pirttilahden parkkipaikalle saapumista alkoi näkyä ja kuulua enemmän päiväretkeilijöitä. Ihanan rauhallinen aamun aloitus!

Ennen kotiinlähtöä kävin heittämässä rinkan yöpymiskamoineen autolle ja jatkoin kevein askelin päivärepun kanssa vielä toiseen suuntaan upealle Kyynäränharjun kannakselle. Liesjärven kansallispuisto oli kyllä kokonaisuudessaan todellakin visiitin arvoinen paikka. Palataan pelipaikalle heti seuraavalla kerralla!

Sitä odotellessa voit käydä vaikka lukemassa juttuni Teijon kansallispuistosta

Lemminkäisen temppeli Sipoossa

Nyt on kuulkaas astetta eksoottisempi retkivinkki teille! Nimittäin poiketkaahan ihmeessä katsomassa Lemminkäisen temppeli, tai toiselta nimeltään Kyypelinvuori, Sipoon Gumbostrandissa.

Lemminkäisen temppeli
Lemminkäisen temppelin luolan suuaukko valtavan siirtolohkareen alla aivan tien vieressä

Porvoonväylältä erkaneva liittymä nro 55 kohti Söderkullaa vie aika hulppeidenkin talojen ohi kohti Gumbostrandin pientä satamaa. Ja kyllä vain, täällä on myös se Hjalliksen ilmeisesti sittemmin hiljakseen kuopattu Diili-rakennushanke. Lämmin suositus rannan Gumbo Kioskille, jossa oli tosi hyvä valikoima herkkuja ja kiva pieni terassi.

Pian kioskin jälkeen tie muuttu paikoin tosi kapeaksi yksityistieksi, mutta sinne vaan rohkeasti venevajan seinää hipoen! Lemminkäisen Temppelin kohdalla on pieni tila, johon autoja saa parkkiin tien viereen. Kalliot ovat ihan tien vieressä vasemmalla puolella ja niitä ei voi missata.

Lemminkäisen temppeli
Louhikkoa kallion reunalla

Kaverini oli käynyt paikalla muutamaa viikkoa ennen minua ja silloin kallioilla oli ollut paljon nepalityylisiä viirejä ja ilmeisesti joku (jooga?)tapahtuma. Minun käydessäni siellä oli vain yksi suuri lippu kallioiden laella ja muutama pressuista kyhätty laavu parkkipaikan vieressä.

”Anteeksi että mikä ihmeen Lemminkäisen Temppeli??”, saattavat jotkut lukijat kysyä. Noh. Tämä onkin vähän pidempi juttu, jossa on monia ihan uskomattomia käänteitä. Oletteko kuulleet mystikko Ior Bockista?

Lemminkäisen temppeli
Pahoitteluni kuvissa näkyvästä ”säteestä” – onnistuin rikkomaan kameran linssin tällä reissulla..

Summasummarum. Vuonna 2010 surmattu Bror Holger Svedlin, alias Ior Bock, julkaisi vuonna 1996 Väinämöisen Mytologian eli Bockin perheen saagan. Tarinan mukaan kirjaan kirjattu pakanallinen tieto oli tähän saakka siirtynyt suvussa suullisena perimätietona. Ior Bockin mukaan Gumbostrandissa, Bockin perheen mailla sijaitsevan Kyypelinvuoren alla on sisäänpääsy Lemminkäisen Temppeliin ja sen mahdollisiin rikkauksiin. Hommaan liittyy myös mm. maapallon akselin äkillinen kallistuma, muinaisten pakanallisten suomalaisten vuonna 987 suorittama temppelin umpeensulkeminen jne. Suosittelen ehdottomasti iltalukemisiksi tähän uskomattoman mielettömään tarinaan tutustumista! Ja löytyypä tästä dokkari Yle Areenastakin, jos ihan haluat .

Nykyään Kyypelinvuori on Astanga Jooga Helsinki Oy:n omistama. Ior Bock oli tunnettu joogi ja astangakoulu osti alueen Bockin jäämistön huutokaupasta. Vaikka Bock opettikin vuosia joogaa mm. Goalla, niin hänen mallinsa ei ollut ihan sieltä tutummasta päästä meille Yin-joogaan tottuneille. Vai miltä kuulostaisi, jos ohjaaja alkaisi kertoa uudesta asanasta, Iorin keksimästä saunasolmusta, johon kuuluu suuseksin antaminen itselle? 😉

Ior Bock toimi myös 30 vuotta oppaana Suomenlinnassa. Siellä hänet tunnettiin siitä, että ettei hänen tarvinnut kääntää selkäänsä kuulijoille, hän veti kierrokset takaperin kävellen.

Lemminkäisen temppeli

Jostain intternetsin uumenista löysin kuvan, jossa näkyy luolan sisäänkäynti, kun sen esiin kaivamista on aloiteltu joskus 80-luvulla, ja siitä on kyllä edistetty aikalailla. Nyt luolaan jonkun kuvauksen mukaan mahtuisi jo rekka. Pohjalla oli kyllä näkyvillä jonkin verran vettä ja maa-ainesta, että vielä on hommaa edessä. Kaivauksia ovat suorittaneet Bockin seuraajien lisäksi aikanaan myös Lemminkäinen Oy.

Mutta asiaan (lopultakin)!

Luolaan ei saa mennä sisällä sortumavaaran vuoksi, mutta jo ”ovelta” kurkistellenkin se on varsin vaikuttava paikka. Mutta ei siinä vielä tosiaankaan kaikki! Kun lähdet kiertämään kalliota vasemmalle, löydät monta halkeamaa, joista moneen mahtuu helposti aikuinen seinämien väliin seikkailemaan.

Lemminkäisen temppeli
Osa halkeamista on kapeita, mutta osaan pääsee helposti!

Kannattaa myös kiivetä ylös kalliolle, siellä saa paremmin käsityksen railojen pituudesta ja suunnista.

Lemminkäisen temppeli
Tämän polun kautta ylös kalliolle nouseminen vaati pientä kumartelua 🙂

Takaisin alas pääsee kallion toiselta puolen, Lemminkäisen Temppelin suuaukon takaa rinnettä pitkin.

Lemminkäisen temppeli
Temppelin katolla ollaan! Ja tästä kuvasta näkyy myös, miten läheltä tie kulkee
Lemminkäisen temppeli
Ja tässä ollaan luolan sisäänkäynnin takana

Kertakaikkisen hieno ja vaikuttava luonnonmuodostelma, oli noista temppelitaruista mitä mieltä vain. Minusta ne antavat harmittomuudessaan tälle paikalle vain tosi erikoisen ja mielenkiintoisen tarinan kivaksi retkimausteeksi.

Helvetillinen vaelluskirja – Are Kalvø

*Kaupallinen yhteistyö kustantamo Aula & Co

Ensinnäkin: aaltoliikettä! Nyt ollaan tärkeiden merkkihetkien äärellä, sillä tämä on Eräirman ensimmäinen kaupallinen yhteistyöpostaus. Joskin olisin oikein hyvin voinut tehdä tämän saman postauksen jossain vaiheessa ihan ilmankin 🙂

Are Kalvø on kotimaassaan Norjassa suosittu standup-koomikko ja hän on kirjoittanut kirjoja muistakin aiheista, joista ei paljoakaan tiedä, mm. uskonnosta, politiikasta ja lomanvietosta. Kirjoittaja oli minulle etäisesti tuttu koomikkona, eli hyvin todennäköisesti olisin tullut lukeneeksi kirjan jossain vaiheessa. Mutta yhteistyön ansiosta sain suomeksi käännetyn kirjan luettavaksi melkeinpä uunituoreena.

Majalta majalle vaeltaminen vuoristossa koostuu parhaimillaankin ainoastaan kahdesta tylsimmästä lomaan sisältyvästä asiasta: Pakkaamisesta ja paikasta toiseen siirtymisestä. — Ollakseen vastapainoa arjen ikuiselle logistiikkatohinalle vuoristo sisältää hyvin paljon logistiikkatohinaa.”

Helvetillinen vaelluskirja

Monelle luontopuristille voi tulla järkytyksenä, mutta itse aika usein retkilläni kuuntelen äänikirjoja. Omien ajatusten kanssa jaksaa seurustella vain määränsä aikaa. Ja vaikka kuinka olisi ympärillä upeita luonnonääniäkin, sieltä sitä korvamatoa vaan puskee kuuppaan. Ja kolmatta tuntia päässä luuppaava random-biisi vain alkaa käydä tuskalliseksi. Sen vuoksi minusta on usein mukavaa kuunnella käpytellessäni hyvää kirjaa.

Tai toisena vaihtoehtona varsinkin lyhyemmillä retkillä kuuntelen usein Long Playn Kuukausiliite-tyylisiä pidempiä artikkeleita, joita en voi kuin suositella. Olen oppinut näistä niin paljon uutta milloin mistäkin aiheesta! (Long Play muuten palkittiin juuri tiedonjulkistamisen valtionpalkinnolla. Upea saavutus digitaaliselta, ilman mainoksia rahoitetulta medialta!)

Mutta, nyt asiaan Irma!

Are Kalvøn Helvetillinen vaelluskirja on paikoittain hysteerisen hauska, valottaa asiaan perehtymättömälle kiinnostavaa Norjan vuoristomajakulttuuria ja osuu ja uppoaa tällaiseen ulkoilma-/retkeily-/vaellusihmiseen, kuin retkieväs ulkoilijan mahaan. Lämmin suositus!

”– kolmea asiaa elämässä minun on todella vaikeaa ymmärtää: Uskontoa. Huumeita. Ja ulkoilmaelämää. Näillä kolmella on paljon yhteistä. Niille on hieman liian tyypillistä oman tyydytyksen tavoittelu, hieman liian vähän tyypillistä huumorintaju sekä hieman liian tyypillistä ihmiset, jotka hieman liian mielellään puhuvat omista mielenkiinnonkohteistaan, ja jos ei tunne rajojaan eikä osaa lopettaa ajoissa, ne ovat – hengenvaarallisia.”

Helvetillinen vaelluskirja

Ei ole jokuseen vuoteen tullut vastaan kirjaa, jota lukiessa olisi useampaan kertaan naurattanut kyyneleet silmissä. Nyt tuli hirnuttua julkisilla paikoilla niin, että hävetti.

Kirja alkaa sanoilla:

Tuoreessa tutkimuksessa lähes kahdeksankymmentä prosenttia niistä ihmisistä, jotka asuvat samassa maassa kuin minä, vastasi käyneensä ainakin yhdellä vaelluksella vuoristossa tai metsässä viimeksi kuluneen kahdentoista kuukauden aikana. Minä en ole käynyt yhdelläkään vaelluksella viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana, en vuoristossa enkä metsässä. Jossain vaiheessa koittaa hetki, jona ihmisen on pakko kysyä itseltään: voiko vika olla minussa?”

Kirjoittaja ei todellakaan ole retki-ihmisiä, mutta hän päättää selvittää, että mikä juttu. Miksi kaikki ihan järkevätkin kaverit häviävät vapaa-ajallaan luontoon ja postaavat Instaan kuvia vuorilta, kädet taivasta kohti ojennettuina? Niinpä hän hankkii ulkoiluvälinekaupasta kerralla kaikki mahdolliset retkikamat ja lähtee ensimmäiselle aikuisikänsä vuorivaellukselle suoraan Oslon keskustasta. Kaatosateessa.

”Alamme pohtia, onko maja ylipäätään auki. Täällä ei tosiaankaan näy elämän merkkejä. Ehkä majanpitäjät katsoivat eräänä aamuna ikkunasta ulos, totesivat, että jo viidentenä päivänä peräkkäin he näkivät vain harmaan seinän, ja sanoivat toisilleen, että emme oikeasti jaksa tätä enää. Sitten he polttivat vaellushousunsa pihalla yksinkertaisessa seremoniassa, lukitsivat ovet ja muuttivat rannikolle.”

Kirjan huomiot koko homman, järjellä ajatellen, usein täydellisestä älyttömyydestä ovat todella osuvia ja hauskoja. Tietysti mistä tahansa asiasta saa huvittavia huomioita, jos sitä alkaa järjellä tarkastelemaan, mutta silloin kun se on oma rakas harrastus ja huomioita tekevä henkilö on standup-koomikko, ollaan todellakin vakavan nauruun tikahtumisen -uhkan äärellä.

”Vuorivaelluksilla on välillä tosi kehno dramaturgia. Se alkaa hyvin ja kehittyy hienosti kohti huipennusta, ja hetken ajan onkin oikeasti jännittävää: käykö tässä hyvin? Kun sitten saavuttaa huipennuksen, on suunnilleen puolimatkassa. — On kuin katsoisi kokoillan rikoselokuvaa, jossa murhaaja saadaan kiinni neljänkymmenen minuutin kohdalla, ja sitten seurataan vajaan tunnin, kun sankaripoliisi istuu työpöytänsä ääressä tekemässä paperitöitä.”

Helvetillinen vaelluskirja viihdyttää varmasti vähemmän retkeillyttäkin, ja näin joulun lähestyessä tämä kirja on minusta täydellinen lahja jollekin ulkoiluhommiin hurahtaneelle.

Huomasin muuten että tällä hetkellä Aula & Co:n omilla sivuilla onheidän kaikista jo ilmestyneistä kirjoista -40 % ale koodilla SYKSYNKIRJAT 17.10. asti. (Tämä oli ihan omatoiminen huomio, jonka kertomisesta teille en hyödy mitenkään.) Ja siellä on muuten vaikka mitä tämän hetken suosittuja kirjoja listalla, käykää ihmeessä katsomassa!

Helvetillinen vaelluskirja

Kaikki postauksen lainaukset Are Kalvø Helvetillinen vaelluskirja, Aula & Co 2020

Askolan hiidenkirnut

Askolan hiidenkirnut ovat ehdottomasti pienen mutkan arvoinen käymispaikka. Tänne on nimittäin helppo poiketa, kun käyt seuraavan kerran Porvoossa! Pieni luontoretki ja -hetki kaupunkivierailun kylkeen.

Askolan hiidenkirnut
Mylly, Kattila ja Kuppi – kolmoishiidenkirnut

Ajomatka Porvoon moottoritieltä pelipaikalle kestää vain reilut parisenkymmentä minuuttia. Ja ainakin tällaiselle alunperin-pohojalaiselle kumpuilevan Porvoonjokilaakson maisemat olivat todella kaunista katseltavaa. Se onkin ansaitusti valittu yhdeksi Suomen kansallismaisemaksi.

Jääkautiset hiidenkirnut on löydetty ihan sattumalta 1950-luvulla ja paikalla on tosi hyvät ja informatiiviset nettisivut, joilla kerrotaan kirnujen löytymisen historiaa ym. Paikka on Suomen suurin (tähän mennessä löydetty) hiidenkirnuesiintymä.

Askolan hiidenkirnut

Hiidenkirnuille on tien varressa olevalta parkkipaikalta noin 500 metrin pituinen, hyvin merkitty metsäpolku, joka kulkee kauniissa mänty- ja lehtipuumetsässä.

Navigaattoriin osoitteeksi: Hiidenkirnujentie 721.

Askolan hiidenkirnut
Hauskannäköinen ”Hiisi-kivi” matkalla hiidenkirnuille

Itse hiidenkirnut sijaitsevat yllättävän jyrkässä rinteessä. Niihin on kuitenkin helppo päästä katseluetäisyydelle, koska rinteessä risteilee puuportaita.

Askolan hiidenkirnut

Kävin paikalla aika kovien sateiden jälkeen ja moni isommista kirnuista oli aika täynnä vettä. En tiedä tyhjennetäänkö niitä, ainakin paikalla oli letkuja, jotka vähän sellaiseen viittasivat. Lisäksi isoimpaan kirnuun oli laitettu tikkaatkin, mutta siis käyntihetkellä ne johtivat suoraan veteen.

Askolan hiidenkirnut
Jättiläisen Kuhnepytty

Askolassa on 20 erikokoista hiidenkirnua, eli nähtävää todellakin riittää! Kirnuissa on myös yllättävän erilaisia muotoja, eli kun olet nähnyt yhden, et todellakaan ole nähnyt kaikkia. Suurin kirnuista, Jättiläisen kuhnepytty, on yli 10 metriä syvä ja yli 4 metriä leveä.

Askolan hiidenkirnut
Tämä kaksiosainen kirnu oli minusta ehkä keikista erikoisin näky

Kirnualueen alussa on portaiden vieressä metallinen ”pankki”, johon voi maksaa pääsymaksun (kesällä 2020 2 €/aikuinen, 1 €/lapsi tai 4 €/perhe) . Pääsymaksulla katetaan alueen hoitoa ja kunnossapitoa.

Itselläni ei oikeastaan koskaan ole käteistä mukana, eli valitettavasti jo luulin, että maksamatta jäi nyt tämä käynti. (Koska en todellakaan huomannut kirnukyltissä ollutta epämääräistä Mobile Pay tarraa!) Löysin kuitenkin käynnin jälkeen nettisivuilta infon, että maksaminen onnistuu myös jälkikäteen Mobile Payllä (35380) tai tilisiirtona. Kannattaisikohan alueesta huolehtivan Askola-Seuran laittaa paikalle selkeä kyltti, jossa kerrottaisiin myös muista maksuvaihtoehdoista?

Askolan hiidenkirnut kyltti
Käsi ylös, kuka olisi huomannut kyltissä olevat Mobile Pay -tarrat ja niiden perusteella suorittanut pääsymaksun? 🙂

Kirnu-kallion alapuolella sijaitsee nuotiopaikka ja laituri. Itse söisin kyllä ehkä mieluummin mahdolliset retkieväät vasta poislähdettyäni. Polku takaisin parkkipaikalle kiertää nimittäin tosi hienojen kallioiden kautta, joilta oli tosi hienot maisemat.

Askolan hiidenkirnut
Ehdotus evästaukomaisemaksi
Askolan hiidenkirnut

Minua jäi pahasti vaivaamaan tuo melontalaituri nuotiopaikalla.. Ensi kesänä saattaa hyvinkin olla, että joudun tekemään Porvoo-Askolan hiidenkirnut suppiretken, että pääsen kunnolla ihailemaan jokilaaksoa!

Paluumatkalla oli luonnollisesti pakko käydä Porvoossa. Ja jo toiseen kertaan sössin Brunbergin aukioloaikojen kanssa ja jäi karkit ostamatta. Megapettymys. Myymälä menee siis lauantaisin kiinni jo klo 16. Älä ole kuin Irma ja tarkista aukioloajat netistä, ettei käy yhtä paha amatöörivirhe! 🙂

Vanhan Porvoon Jäätelötehdas
Söin kostoksi tolkuttoman hyvän hasselpähkinäjäätelön!

Hanikan luontopolku Espoossa

Ai paikallisbussilla todella monipuoliselle luontopolulle? Onnistuu Espoon Soukassa, Hanikan luontopolulla!

Noin viiden kilometrin pituisella polulla on erittäin vaihtelevat maisemat suota, pitkospuita, rantakallioita, lehtipuumetsää, kuusikkoa, muinaisrantaa ja -hautoja, lintukosteikkoa, korkeuseroja.. Taatusti koko HSL:n lipun hinnalla nähtävää!

Hanikan luontopolku
Citypitkospuut

Reitti on hyvin merkitty keltaisilla maalitäplillä ja muutamia tien ja pururadan ylityksiä lukuunottamatta reitillä pysyy vaivattomasti merkintöjä seuraamattakin. Koko polun kiertämiseen saa hyvinkin menemään reilun pari tuntia.

Hanikan luontopolku
Mataskärsvikenin lahti
Hanikan luontopolku
Erämaassa Espoossa

Paikalle on toki helppo tulla myös omalla autolla. Parkkipaikkoja löytyy useampi ja ne on merkitty tähän Espoon Kaupungin julkaisemaan tosi kattavaan Hanikan luontopolun reittioppaaseen. Itse parkkeeraisin joko Suinonsalmeen kioskille tai kuntopolun parkkipaikalle. Tai sitten Soukkaan Alakartanontien isolle parkkipaikalle (navigaattoriin Alatörmä, Espoo), josta pääsee urheilukentän läpi suoraan polulle.

Olen kiertänyt aikoinani tätä luontopolkua useamman vuoden, kun se Soukassa asuessani oli lähiulkoreittini. Eli olen siis ollut täysin pilalle hemmoteltu tasokkaan retkeilyn suhteen 🙂 Reitti on todella monipuolinen ja vaihteleva ja maisema myös vaihtuu paljon vuodenaikojen mukana. Eli lämpimästi suosittelen poikkeamaan Hanikan polulla myös muilloin, kuin kesällä!

Hanikan luontopolku kartta

Eräirman Hanikan luontopolun top 3:

  1. Sundsbergetin muinaishaudat
  2. Mataskärsvikenin lahti
  3. Kaitalahden kosteikko

Sundsbergetin pronssikautiset muinaishaudat sijaitsevat entisellä saarella, nykyisellä kallionlaella. Kiviröykkiöitä, eli hiidenkiukaita, on kaksi, joista toinen on vähän paremmassa kunnossa. Kallionlaelta on hienot maisemat varsinkin auringonlaskun aikaan.

Muinaishautojen lisäksi reitiltä löytyy myös muinaisranta, Soukankallioiden länsilaidalla polku kiemurtelee ihan selvästi rantakivikossa. Reitillä on myös infokyltti, joka kertoo lisää paikasta.

Hanikan luontopolku muinaishauta
Hiidenkirnu
Hanikan luontopolku muinaishauta
Infotaulu muinaishaudalla

Mataskärsvikenin lahti on minusta kaunein paikka reitillä ja vakio eväspaikkani löytyy lahden kallioilta. Alueella asustelee joutsenpariskunta, jota on kiva seurailla. Ihan kartan reunassa oikealla näkyvä nro 9 levähdyspaikka on myös rantakallio, jolla on myös selvästi paljon käytössä oleva (luvaton?) nuotiopaikka, mutta itse en pidä tästä niinkään, koska maisema on suoraan Suomenojan lämpölaitoksen piippuihin.

Hanikan luontopolku
Mataskärsvikenin lahti

Kaitalahden kosteikko ja lintutorni ovat suosikkejani, vaikka lintubongaus on minulle aivan hepreaa. Kosteikon valtava kaislikko ympäri vuoden on tosi vaikuttava näky lintutornista katsottuna, vaikkei linnuista mitään ymmärtäisikään.

Hanikan luontopolku
Näkymä lintutornista

Kesäisin auki olevalle Suinonsalmen kioskille kannattaa poiketa sivupolkua pitkin, jos ei ole omaa evästä matkassa mukana. Ja täältä voi myös kesällä aloittaa meriretken yhteysaluksella läheiseen Pentalan saaristomuseoon.

Hanikan luontopolku
Kaitalahden reunojen pitkospuiden varrella on keväisin upea keltainen rentukkameri
Hanikan luontopolku
Hanikan luontopolulla tule hymy naamalle!

Högbergetin luola Kirkkonummella

Pikaretki Högbergetin luolaan Kirkkonummella onnistuu kätevästi vaikkapa matkalla Porkkalanniemeen. Ja pysähdys on todellakin vaivan arvoinen – luola on tosi hieno ja helposti saavutettavissa!

Högbergetin luola
Högbergetin luolan sisäänkäynti

Itsekin olen iloisesti ajanut paikan ohi monen monta kertaa, ennen kuin paikalliselta kuulin koko luolasta. Tämä paikka on todellinen hidden gem, joka on valittu myös Visit Finlandin Suomen erikoisten luontonähtävyyksien listalle.

Högberget
Autolta kohti kallion lakea

Högbergetin luolan pysäköinti ei ole ihan helpoimmasta päästä, nimittäin sitä ei varsinaisesti ole. Mutta hätä ei ole tämännäköinen. Auton saa parkkiin Porkkalantien oikeaan laitaan, vähän Peuramaan murtsikkasillan jälkeen. Polun alun kohdalle on nykyään Google Mapsissa merkattuna paikkakin. Polku luolalle on nykyään myös merkitty viereisen Wiknerin ratsutilan toimesta, jonka maille Högbergetin kallio ymmärtääkseni sijoittuu. Ratsutallin pihaan autoaan ei kuitenkaan voi jättää ja muutenkin hepolaiset on otettava huomioon kalliolla liikkuessa.

Högbergetin luola
Kiitos merkinnöistä Ratsutila Wikner!

Polkumerkinnöistä huolimatta jouduin kyllä jonkin aikaa etsiskelemään luolan suuta ja alkusyksyn sunnuntaina paikalla oli myös muutama muu retkeilijä samoissa hommissa. Mutta kyllä se sieltä löytyy, parkkipaikasta katsottuna kallion laen toisella puolella ja vähän ”vuoren” vasemmalla laidalla.

Itse Högbergetin kalliokin on hieno paikka, jonka laelta näkee pitkälle peltojen ja metsien yli. Oikein hyvä eväspaikka! Lisätunnelmaa hommaan tuovat kallion alla sijaitsevat hevostallit ja maneesit ja niiltä kantautuvat äänet ja tuoksut. Slvästi hepoilla oli käyty myös ratsastamassa kallion ympäri kiertävällä polulla.

Högberget
Eväsmaisemat kohillaan

Högbergetin virtauseroosioluola on syntynyt jääkaudella ja sillä on mittaa kuutisen metriä ja korkeutta parhaimmillaan parisen metriä. Tarkempaa infoa luolasta löytyy esimerkiksi Retkipaikasta. Luolaan pääsee helposti aikuinenkin kunnolla sisälle ja lapsi mahtuu ihan perälle asti. Seinämien pyöristynyt muoto on todella erikoinen näky!

Högbergetin luola
Luola sisältä
Högbergetin luola
Luolan suuaukko sisältä katsottuna
Högbergetin luola
Ja tässä ollaan suoran luolan päällä

Aina tasokas Iltalehti on myös tehnyt kohteesta jutun ihan pikkiriikkisen raflaavalla otsikolla: ”Kirkkonummen pimppiluola muistuttaa vaginaa”… Olisiko tämä nyt sen facepalmin paikka? 😀

Högberget
Koko Höberget kannattaa kiertää, siellä on paljon muutakin hienoa nähtävää luolan lisäksi!
Högberget
Lainattu minihenkilö mittatikkuna

Karnaistenkorven luontopolku Lohjalla

Täysin korvessa, yhden Suomen vilkkaimmin liikennöidyn moottoritien päällä. Anteeksi mitä? Kyllä vain, tämä onnistuu Lohjalla Karnaistenkorven luontopolulla!

Lohjan suurin yhtenäinen metsäalue löytyy helposti, kun kurvaat Lohjan ABC:n kohdalta kohti Kisakallion valmennus- ja leirikeskusta. (Ja bussillakin pääsee pelipaikoille, jos kävelee ABC:ltä perille.) Juuri ennen Kisakallioon saapumista lähtee vasemmalle Suoniementaival ja muutaman sadan metrin jälkeen löytyy tien varresta (pieni) parkkipaikka opastauluineen ja puuceineen. Parkkis oli elokuun lopun lauantaina täynnä, mutta tien viereen mahtui hyvin parkkiin. Auton olisi voinut jättää myös Kisakallion parkkipaikalle.

Toinen vaihtoehto on Jantoniementien parkkipaikka, mutta sieltä lähtiessä tulee edestakaisin kävelyä muutama kilometri.

Karnaistenkorpi Lohja

Karnaistenkorven retkireitti on merkitty erittäin hyvin maastoon. Puissa on keltaisia ja punaisia merkkejä ja lisäksi niihin on kiinnitetty (todella rumia) liehuvia muovinarun pätkiä. Lisäksi kaikissa isoimmissa risteyksissä on alueen kartta ”olet tässä” merkinnällä. Voi siis ensikertalainenkin huoletta haahuilla ajatuksissaan 🙂

Karnaistenkorpi Lohja
Reittikartta

Retkipolku ei ole kovinkaan pitkä, vain reilut kolme kilometriä, ja se on merkitty puihin keltaisella maalilla. Retkireitti on hauskasti ”tuotteistettu” lapsille Tarinapoluksi, jonka tehtävärastit voi hakea QR-koodilla kännykkään. Lisäksi matkan varrella on hyviä infotauluja metsäluonnosta. Näissä oli osassa toki aika itsestäänselviä juttuja, mutta muutamia kyllä jäin ihan mielenkiinnolla lukemaan.

Karnaistenkorpi Lohja
Tarinapolulle tästä skannaamalla!

Reitillä oli myös ihan älyttömän paljon pitkospuita. Siis niitä on paikoissa, joissa en ollenkaan ymmärrä, mihin niitä edes tarvitaan. Samoin täällä oli ekat koskaan näkemäni pitkospuuportaat! Ehkäpä reitistä on vain ollut tarkoitus tehdä todella matalan kynnyksen reitti ihan kaikille.

Karnaistenkorpi Lohja
”Tähän pojat tarvitaan pitkosta, ei pysty muuten kulkemaan!”
Karnaistenkorpi Lohja
”Kyllä tästä pystyy vetää, ei laiteta mitään pitkoksia tähän!”

Tämä pääretkireitti kiertää kaksi lampea, Ahvenalammen ja Sorvalammen, ja niiden laavut. Ahvenalammella ollaan aikalailla juuri Helsinki-Turku moottoritien tunnelin päällä. Motari kuuluu osaan retkipolkua ainakin tuulettomana päivänä, mutta eipä ääni nyt mitenkään häiritsevä ollut. Ja onhan se aina eksoottista olla vilkkaan tien ja tunnelin päällä, mutta aivan korvessa!

Karnaistenkorpi Lohja
Ahvenalammelle johdattaa esteettinen muovinsuikale 🙂

Laavut olivat todella isoja ja hienoilla paikoilla: kallion päällä ja lampinäkymin. Varsinkin Ahvenalammen laavu oli todella iso! Sinne mahtuisi kevyesti useampikin retkeilijä nukkumaan.

Karnaistenkorpi Lohja
Ahvenalammen laavu

Ahvenalammella oli muutama retkiseurue eväitään syömässä, joten kävin vain pikaisesti jutustelemassa ja rapsuttelemassa heidän koiriaan, ja jatkoin sitten matkaa. Sorvalammen laavu oli pienempi, mutta sieltäkin löytyi kaikki tarpeellinen evästaukoon.

Karnaistenkorpi Lohja
Taikametsää matkalla Sorvalammelle
Karnaistenkorpi Lohja
Sorvalammen laavu

Tarinapolun lisäksi kiersin vielä Kisakallion laavulle ja sitten Kisakallion rantaa kulkevaa latupohjaa metsän kautta takaisin parkkipaikalle. Tämä reitti näkyy kyllä hyvin kartalla ja aluksi se on hyvin merkitty maastoonkin muovisuikaleilla ja osittain puihinmaalatuilla merkeillä. Mutta välillä kyllä sai tosissaan hakea polun jatkoa teiden ylitysten ja muiden katkojen jälkeen. Polku myös meni mm. hakkuuaukean vierestä, eli oikein mitään järkevää nähtävää täällä ei kyllä ollut.

Karnaistenkorpi Lohja
Karnaistenkorpi Lohja
Tarinapolulta lähtiessä reitti meni heti huonompaan kuntoon ja monin paikoin aika mutaiseksi
Karnaistenkorpi Lohja
Hakkuuaukean suloja

Seuraavalla kerralla varmaan kiertelisin enemmän merkkaamattomia polkuja Tarinapolun ”sisällä” ja kävisin sitten pois lähtiessä ihan autolla Kisakalliota katsomassa.

Karnaistenkorpi Lohja
Kisakallion latupohjaa Hormajärven rannalla
Karnaistenkorpi Lohja
”Merkitty” polku takaisin autolle 🙂

Kisakallio on Vierumäen ja Kuortaneen tyylinen valmennus- ja liikuntakeskus. Paikka oli yllättävän suuri ja siellä näytti olevan vaikka mitä urheilujoukkueita treenaamassa ja valmennuksessa. Harjoitushalleja eri lajeille oli vaikka kuinka monta ja rannassa oli kiva puisto.

Kisakallio
Kisakallion ihana rantasauna

Tänne voisin hyvin palata joskus myös melomaan tai suppaamaan Hormajärvelle!

Karnaistenkorven merkityt polut eivät tarjoa viihdykettä kovinkaan pitkäksi aikaa, mutta muutaman tunnin päiväretkellä homma kyllä toimii. Itse voisin hyvin tulla tänne uudelleen esimerkiksi laavulle yöreissulle. Tänne ehtisi pääkaupunkiseudulta näppärästi vaikka perjantaina töiden jälkeen.

Ja lasten kanssa retkeillessä tarinapolku varmasti toimii loistavasti!

Karnaistenkorpi Lohja

Saariston rengastie autolla kolmessa päivässä – osa III Iniö-Kustavi

Matka jatkuu Saariston Rengastiellä! Nyt ollaan jo tultu yhteysalus M/S Antonialla Mossalasta Iniöön ja ollaan Saaristomeren ytimessä.

Voit lukea aiemmat osat reissutarinasta täältä: osa I – Parainen, Nauvo, Houtskari ja osa II – Mossala Island Resort.

Saariston rengasreitti
Heippa Mossala!

Iniö oli jännä paikka, se meni aika nopeasti ohi, yhden lossin taktiikalla kohti Kustaviin menevän yhteysaluksen lähtöpaikkaa. Matkalla näkyi söpöäkin söpömpiä pieniä taloja ja paljon maalaismaisemaa.

Taas kerran tuli selväksi, että aina kannattaa googletella, koska siinä saattaa välillä oppiakin jotain: Iniö ei todellakaan ole vain tuo saarenpätkä rengastietä! Wikipedian mukaan: Parainen, Nauvo, Korppoo, Houtskari ja Iniö yhdistyivät vuoden 2009 alussa uudeksi Länsi-Turunmaan kaupungiksi, jonka nimi vuoden 2012 alussa muutettiin Paraisiksi. Ja Iniö itsessään koostuu yli tuhannesta saaresta ja luodosta, joista Iniölandet on pääsaari. Emmää tällaista tiennyt ollenkaan ennen tätä reissua!

Iniö
Iniön kylänraitilla

Iniön läpiajoon oli aikaa tunnin verran, ennen Kustavin lautan lähtöä. Tai sitten siellä olisi pitänyt viettää useampi tunti ennen seuraavaa yhteysalusta. Vastustin viehättävien kahvilakylttien kutsua ja suuntasin Kustaviin.

Iniö lossi
Matka jatkuu..
Iniö lossi
Isoimmissa losseissa (vai onko nämä nyt jo sitten yhteyslauttoja?), on ohjaamon alla kahvila.

”Saariston Kuningaskunta” Kustavi on jo siinä mielessä mannerta, että enää ei tarvita lautta-/lossisiirtymiä, vaan loppumatkalla on enää siltoja. Ja muutenkin kyseessä on jo vähän isompi paikka. Mutta mitään ruuhkia ei edelleenkään ollut missään, vaan täälläkin kylän keskustassa kyllä selkeästi näkyi, että turistisesonki meni jo.

Kustavin kirkko
Kustavin kaunis kirkko ja tapuli

Minulle Kustavin The Juttu oli Jeremiaan luolat. Niistä voit käydä lukemassa erillisen postaukseni täältä. Todella upeita kallioita, kivimuodostelmia ja saaristomaisemia! Älä jätä väliin!

Lisäksi kävin Kustavin Käsityökylässä parikin kertaa ja se oli todella positiivinen yllätys! Pihapiirissä on ensinnäkin lampaita ja pupuja, jee! Lisäksi löytyi sepänpaja, savipaja, hopeasepän myyntipiste ja pieni museo alueen historiasta, lasinpuhaltajan työtila, kynttiläpaja, myymälä ja ihana kahvila, jonka munkit olivat ehkäpä reissun parhaimpia. Tosi paljon nähtävää (ja ostettavaa :).

Kustavin käsityöläiskylä
Sepän paja
Kustavin käsityöläiskylä
Kustavin savipajan tuotteita oli myynnissä pihapiirissä
Pupu
Pubelsson hörpyllä <3
Kustavin käsityöläiskylä
Näitä ihania lasipalloja menin esittelemään instagrammissani ja heti tuli kavereilta muutama tilaus 🙂
Kustavin käsityöläiskylä
Iiihania värejä
Kustavin käsityöläiskylä
Tämä oli vielä lämmintä!

Majoittumisen suhteen minulla oli tasan yksi vaihtoehto: Peterzens Boathouse. Aaettä, miten hienoa on nähdä Suomessa loppuun asti ajateltu ja toteutettu matkailuasia! Majoitus on upeasti toteutetussa heinäkattoisessa merikontissa, jossa on oma terassi, wc, hyvä vuode ja lisäksi on pieni oleskelutila, jossa on sohva, telkkari ja minijääkaappi.

Peterzens Kustavi
Söpöin merikontti ikinä

Suurin osa konteista on ilta-auringon puolella. Suihkut ja koko illan lämpimänä olevat saunat löytyvät läheltä, ”laguunin” toiselta puolen. Samoin siellä on ravintola ja söpö sisustus- ja vaatekauppa. Ravintolan Massaman Curry oli tällaisen vaativammankin curry-specialistin mielestä erinomaista, sopuhintaan 16,50 €.

Peterzens Kustavi
Peterzensin terassia
Peterzens Kustavi
Peterzens Kustavi
Viehättävä myymälä, jossa oli mm. meriaiheisia tauluja, käsitöitä ja sisustustavaraa
Peterzens Kustavi
Anteeksi, mutta minusta tämä veneilijänaisille (?) suunnattu Navigare Necesse Est -sälä on jotenkin niin.. Noh, semmosta.
Peterzens Kustavi

Palvelu oli ystävällistä koko vierailun ajan ja korona-ajan ei-buffa-aamiainen aivan loistava. Saavuin tuntia ennen ilmoitettua check-in aikaa, mutta sain huoneen heti. Ainoa pieni miinus oli, että kun en mistään nettisivuilta löytänyt tietoa, onko huoneessa minijääkaappia (vain kalliimmissa upgrade-boathouseissa erikseen mainittiin olevan jääkaappi), jätin piccolo rosén ostamatta Kustavin Alkosta. Mutta tästäkin vastoinkäymisestä selvittiin ja auringonlaskun ihailu omalla terassilla onnistui myös vesipullon kanssa.

Peterzens Kustavi
Kaikki tarpeellinen löytyi!
Peterzens Kustavi
Peterzens Kustavi
Kyllä kelpasi rentoutua ”rankan” reissun päätteeksi

Kaikin puolin 6/5 majoituskokemus. Täällä hinta (99 €) vastasi laatua ja odotukset täyttyivät. Ilmeisesti korkeasesongin aikaan 2020 majoituksen hinta oli 119 €/kaksi henkeä.

Peterzens Kustavi
Leikkimökki lapsille <3

Peterzensin ravintolassa oli Mari Teerinkosken näyttely, jossa oli aivan mielettömän taidokkaita, puulle maalattuja lintutauluja.

Mari Teerinkoski
Mari Teerinkoski
Mari Teerinkoski

Kustavista ajelinkin sitten osittain Rengastietä pitkin, osittain omakeksimiä pikkuteitä pitkin Naantaliin ja sieltä sitten kotia kohti. Ihana reissu, uskomattoman upeita paikkoja ja maisemia. Kyllä kannatti lähteä!

Saariston rengasreitti

Saariston rengastie autolla kolmessa päivässä – osa II Mossala Island Resort

Mossala Island Resort on varmasti monen Saariston Rengastien kiertäjän yöpaikka, siksi halusin tehdä siitä ihan oman juttunsa.

Voit lukea ensimmäisen osan retkitarinastani täältä.

Mossala lossi
Päivän viimeinen lossi Mossalaan

Majoitusvaihtoehtoja löytyy camping- ja karavaanialueesta mökkimajoitukseen. Ja mökeissä skaala kulkee perus pikkumökistä, isomman saunallisen merenrantamökin kautta upouusiin designmökkeihin, joita rakennettiin parhaillaan. Ja koska kilpailua ei oikeastaan ole ja sijainti on matkailijalle optimi, olivat hinnatkin sitten sen mukaisia.

Kaikken vaatimattomimman ”yöpymismökin” hinta oli 75 €. Ja tämä oli jo low season hinta, 15.8. asti se oli 95 €. Mökissä oli sentään lakanat ja pyyhkeet ja yllärinä minimini keittiö. Mutta WC ja suihku oli jaetuissa tiloissa vierasvenesataman kanssa.

Mossala mökki
Minimökkini
Mossala mökki
Mökkimaisemassa ei kyllä ollut valittamista. WC ja suihku olivat vasemmalla näkyvässä rakennuksessa ja lauttaranta heti oikealla.
Mossala mökki
Kaikki tarpeellinen ja ei mitään ylimääräistä

Aktiviteettivaihtoehtoja oli yllättävän monia. Paljon näkyi menevän porukkaa frisbeegolfaamaan, vuokrasaunassa kävi porukkaa ja itsekin olisin käynyt suppaamassa, jos olisi tuullut vähän vähemmän.

Mossala vuokraamo
Välinevuokraamon tarjontaa

Minulle tärkeintä oli, että pääsin testaamaan paikan luontopolun ja näkötornin.

Luontopolku oli aika lyhyt, mutta kyllä siihen viitisen kilometriä sai menemään, kun yhdessä kohtaa peruutti reilusti takaisin päin ihmettelemään, että miten kummassa tämän reitin muka piti oikeasti mennä. Reitti nimittäin oli pääosin tosi hyvin merkitty, mutta yhdessä kohdassa en oikein edelleenkään tajua, että menikö reitti muka oikeasti sieltä ryteiköstä, jonka läpi menevälle polulle päädyin 🙂

Mossala luontopolku
Luontopolun kartta, josta kannattaa ottaa kuva ennen lähtöä, jos aikoo kiertää pidemmän reitin (katkoviivalla merkitty)
Mossala luontopolku
Polun kyltitystä parhaimmillaan
Mossala luontopolku
Polun varrella oli hienoja rantakallioita
Mossala Island Resort luontopolku
Astetta paremmat taukopaikkamaisemat

Luontopolun varrella oli tosi hienoja kallioita ja maisemia pitkälle merelle. Ja eksymään ei kyllä pääse, vaikka vähän tulisikin harhailtua.

Mossala luontopolku
Ja välillä ollaan ihan metsässä

Resortin keskellä, kallion päällä sijaitsevasta näkötornista oli huikeat 360 asteen näkymät ympäröivään saaristoon ja kävin siellä mykistymässä pariinkin otteeseen. Koska olihan sinne pakko kavuta uudelleen auringonlaskuakin katsomaan! Molemmilla kerroilla sain hengailla tornissa ylhäisessä yksinäisyydessäni.

Mossala näkötorni
Mossalan näkötorni
Mossala näkötorni
Tornista näki joka suuntaan todella pitkälle. Hieno paikka!

Resortin rannassa sijaitsevassa ravintolassa oli yllättävän sopuhintainen ja ihan hintansa väärti buffet. Ja ainakin a la cartesta naapuripöytään tilatut burgerit näyttivät myös tosi hyviltä. Kiva, että ravintola ei rokottanut turistia hurjasti, vaikka kilpailijoita ei ollutkaan mailla halmeilla.

Mossala näkötorni
Auringonlaskun aikaan kannattaa ehdottomasti kiivetä torniin!
Mossala näkötorni

Seuraavana aamuna heräsin varttia vaille kahdeksan. Vähän kasin jälkeen ajoin auton muutaman kymmenen metriä mökin kulmalta lauttarantaan paalupaikalle, kävin palauttamassa avaimet, söin ruisleivän ja kaffin aamupalaksi ja siirryin autoon odottelemaan M/S Antonian lähtöä Iniöön klo 9.

M/S Antonia
Ja taas mennään!

Mossalan ravintolassa oli tarjolla myös minusta erittäin sopuhintainen (12 €) aamupalabuffet, jossa näkyi olevan kaikki tarpeellinen. Mutta itse ajattelin, että pärjään ihan hyvin vain leivälläkin tuohon aikaan aamusta. Lisäksi olin lukenut intternetssistä, että Antonialla oli pieni kahvila, josta sai erinomaisia munkkeja, niin pitihän sille jättää tilaa!

M/S Antonia
Just ja just mahduin! Komentosillan oikealla puolella on konttikahvila ja pieni terassi

Loppukevennykseksi Mossalan ravintolan menu ja sen pekoninen kasvisvaihtoehto 😀

Mossala Island Resort

Seuraavassa osassa tarinaa heilutaankin jo Iniössä ja Kustavissa!

Saariston rengastie autolla kolmessa päivässä – osa I Parainen-Nauvo-Houtskari-Mossala

Lähdin elokuun viimeisellä viikolla paikkaamaan aukon sivistyksessäni ja kiertämään autolla Saariston Rengastien. Ja kyllä kannatti – ihan kuin olisi ulkomailla ollut! Upeita saaristomaisemia, leppoisaa ajelua, ruuhkattomia nähtävyyksiä.. Mikäs sen parempi paikka viettää viimeistä kesälomaviikkoa!

Kaikki kaverit olivat jo joko palanneet töihin tai lomautettuina sen verran rahat tiukilla, että en saanut ketään reissukaveriksi. Tämä nyt ei sinänsä haitannut yhtään, saipahan heilua tai olla heilumatta ihan mielensä mukaan, mutta majoitusten hinnan olisin kyllä mielelläni puolittanut jonkun kanssa..

Saariston rengastie lossi
Lossin saapumista odottelemassa. Näihin matkoihin ei kyllästynyt, vaan aina oli yhtä jännää nähdä, mitä seuraavalta saarelta löytyy.

Rengastien varrella on yllättävän vähän majoitusvaihtoehtoja ja hinnat ovat myös sesongin lyhyyden takia tietysti aika suolaisia. Mutta eipä tässä nyt oltu reissussa kuin pari yötä, niin aika surutta valitsin majoitukset sijainnin ja kivuuden mukaan, en niinkään hintaa tuijottaen.

Lähdin siis reissuun myötäpäivään Turun eteläpuolelta Paraisten suuntaan, joka on ilmeisesti suositumpi kiertosuunta.

Saariston rengastie lossi
Tyytyväinen veronmaksaja taas yhdellä ilmaisella lossilla!

Paraisilla tuli heti vastaan ensimmäinen Eräirma suosittelee -kohde, kun google mapsissä näkyi Nordkalkin kalkkikaivoksen näköalapaikka. Kyseessä on yksi Suomen suurimmista avolouhoksista. Sehän piti tietysti käydä katsastamassa ja jösses, olipa montulla kokoa! Haahuilin ihan muina Irmoina parkkipaikalta (navigaattoriin Pajbackantie 3) kohti näköaloja, kun kyltti matkalla kertoi, että räjäytykset on yleensä arkisin klo 14-15. Vilkaisin kelloa ja kas, sehän näytti sopivasti minuttia vaille kaksi, hupsan! Sitten alkoikin varoituspiipitys ja muutaman minuutin päästä tuli (lievän pettymyksen aiheuttanut) jytinä ja pölypilvi kaivoksen pohjalla.

Eli jos missaat räjäytyksen, et menetä ihan hirveästi 🙂 Mutta noin muuten suosittelen kyllä käyntiä, jos olet tällä suunnalla. Todella vaikuttavan kokoinen paikka, jossa on helppo poiketa!

Paraisten avolouhos
Minusta vaikuttavinta oli, kun alhaalla louhoksessa lensi lintuparvia. Silloin todella kävi selväksi, miten syvälle kuoppa oikein ulottuikaan!

Tästä Ylen videosta saa hyvän kuvan kaivoksen koosta ja sijainnista ihan Paraisten keskustan tuntumassa.

Paraisten jälkeen päästiinkin nopeasti itse asiaan, kun tulee ensimmäinen lossi Nauvoon. Nauvon keskustaan ei ole montaa kilometriä lossilta ja se oli tosi kiva pysähdyspaikka.

Nauvo
Nauvon satamassa oli viehättäviä rakennuksia
Nauvo

Nauvon vierasvenesataman ympärillä on monta pientä majoituspaikkaa, ravintoloita ja pikkukauppoja. Söin ravintola Båthusetin terassilla tosi hyvän ja kermaisen lohikeiton (mitäpä muutakaan?). Lisäksi poikkesin Nauvon hienossa, keskiaikaisessa kivikirkossa, joka on ihan sataman vieressä.

Båthuset lohikeitto Nauvo
N. A. M.
Nauvon kirkko
Nauvon kaunis kirkko

Jos Saariston Rengastien kiertää vastapäivään, Nauvo on muuten tosi hyvä vaihtoehto viimeisen yön majoituspaikaksi!

Nauvosta jatkoin matkaa lautalla Korppooseen ja sieltä vielä Houtskarille. Korppoo-Houtskari lautta ei enää kuljekaan lossien takaan melkein non-stoppina ja minullekin tuli täällä reilu puolisen tuntia odottelua. Lautta-ajat kannattaa tarkistaa loistavasta lautta.net palvelusta (löytyy myös äppi-versiona), josta näkee seuraavan lautan helposti. Itse menin koko reissun näiden lauttojen kanssa pitkälti aika moukan tuurilla ja tämä oli pisin odotteluni. Elokuun lopulla ei myöskään ollut enää minkäänlaisia ruuhkia lautoille, vaan aina mahtui.

Saariston rengastie lossi

Kun ei ollut mihinkään kiire ja matkasuunnitelma täydellisen avoin, niin en jaksanut paahtaa lossien ja lauttojen aikataulujen mukaan. Mikäs siinä oli lossia odotellessa hengailla aurinkoisessa rannassa lakupussin kanssa, äänikirjaa kuunnellen.

Houtskarin saarella alkoi jo tuntua, että nyt ollaan saaristossa. Samoin tiet kapenivat reippaasti. Vähän säälitti pyöräilijöitä, jotka ilman mitään pientareita väistelivät välillä tuhatta ja sataa ajavia Skärgårds Bus:in linja-autoja ja muuta liikennettä. Itsekin päästin välillä kiireisempiä ohi, kun halusin möllötellä kaikessa rauhassa maisemia ihmetellen. Ja aika todella rauhassa saikin kyllä ajella, jos lähti liikkeelle vasta muutama minuutti sen jälkeen, kun oli ajettu lautasta ulos ja muutamat kiireisemmät olivat paahtaneet matkoihinsa.

Saariston rengastie

Houtskarilla jäi vähän mietityttämään, olisiko kannattanut poiketa katsomassa Borgbergin näkötorni. Mutta se jäi nyt seuraavaan reissuun. Samoin ”keskustan” kautta olisi pitänyt käydä koukkaamassa. Mutta jäipähän jotain seuraavaan kertaan! Tässä vaiheessa matka alkoi kuitenki jo vähän painaa ja edessä oli vielä pari lossia ennen Mossalaa ja ensimmäisen yön majapaikkaa.

Mossala Island Resort

Hulppeasti nimetty Mossala Island Resort valikoitui majapaikaksi erityisesti kahdesta syystä:

  • se sijaitsee aivan matkan hankalimman yhteysaluksen lähtöpaikan vieressä (*)
  • siellä oli luontopolku ja näkötorni

(*) Mossala-Iniö välillä kulkee reitin ainoa maksullinen alus, M/S Antonia. Se tekee matkan vain neljä kertaa päivässä per suunta, vain kesällä ja siihen ei voi etukäteen varata paikkoja. Tämä on siis enemmän turisteille suunnattu Rengastien mahdollistaja, kuin ”oikea” yhteysalus. Tänä kesänä (2020) auto kyytiläisineen maksoi 40 €, polkupyörä 12 €.

Mossala Island Resort
Auringonlasku saaristossa
Auringonlasku Mossalassa

Nyt tulee valtaisa cliffhanger, nimittäin jatketaan Rengastien reissujuttua Mossalasta eteenpäin seuraavassa postauksessa!