Väinämöisen polku Porkkalassa, ruuhkatonta upeutta

Väinämöisen polku, Porkkala – käsi ylös, kenelle on tuttu juttu!

Aivan sattumalta kuulin tästä täydellisen ruuhkattomasta helmestä Porkkalassa muutama kuukausi sitten ja nyt kahden testiretken jälkeen voin vilpittömästi suositella <3

Kasberg Porkkala maisema

Porkkalantieltä eroava Järsön hiekkatie alkaa heti erittäin luotaantyöntävällä, ikivanhalla ”Yksityistie”-kyltillä. Tutkiskelin kuitenkin asiaa, ja ymmärtääkseni (sekä Wikipedian mukaan) tietä saa ajaa, kun sitä pitkin on menossa laillisille asioille tiekunnan osakkaan maille, eli tässä tapauksessa yleisessä käytössä olevalle luontopolulle. Käyttölupa pitää kysyä vain, ”jos käyttö lisää tien kunnossapitokustannuksia”. Tiedä sitten miten tämä määritellään, onko yksittäinen pistäytyminen kunnossapitokustannuksia lisäävä ajo? Vain kunnalta saadulla erikoisluvalla on mahdollista kokonaan kieltää yksityistien käyttö. Korjatkaa toki kommenteissa, jos olen väärässä.

Mutta siis, näin intternetsissä väärinymmärtämisen kulta-aikana, lienee paikallaan sanoa, että en nyt ole ketään tälle yksityistielle tieten tahtoen ohjaamassa. Tehkää ihan niin kuin aikuisina ihmisinä parhaaksi katsotte, ja kantakaan mahdolliset seuraamukset samalla meininigillä.

Tien päästä löytyy Suomen suurimman eläkevakuuttajan, Kevan kurssikeskus ja sen parkkipaikka.

Navigaattoriin: Järsöntie 387

Väinämöisen polku lähtö

Luontopolku on siis Kevan mailla, joita on yhteensä yli 100 hehtaaria. Osa näistä on muutettu rauhoitetuksi Natura-alueeksi. Luontopolun on toteuttanut Suomen Latu. Ja voi poijjaat, mikä polku!

Reitti on merkitty ehkä parhaiten, mitä olen koskaan Suomessa luontopolulla nähnyt ja polun varrella on oikeasti mielenkiintoisia, informatiivisia ja hauskoja infotauluja.

Väinämöisen polku
Väinämöisen polku kartta
Väinämöisen polun kartta.
Kyltti

Polun alku on helppo löytää, kun kävelee ensin hetken matkaa parkkipaikalta luotopolku-kyltin osoittamaan suuntaan. Varsinainen Väinämöisen polku lähtee tien oikealta puolelta, pienen mäen jälkeen.

Väinämöisen polku aloitus
Luontopolun alkupaikka
Pitkospuut
Pitkospuille lompsis!

Suosittelen ehdottomasti kiertämään polun vastapäivään, niin kuin se luontaisesti alkaakin. Lyhyet Kanerva- ja Katajapolut on helppo tulla paluumatkalla, niin ei tarvitse hiekkatietä kävellä takaisin parkkipaikalle (tästä tarkemmin kohta):

Polkuviitta

Ensimmäinen ”nähtävyys” polulla on panssarilaiva Väinämöisen piilopaikka sekä muistolaatta ja useampi kiinnitysrengas, jotka ovat edelleen nähtävissä kalliossa.

Miinalaiva Väinömöinen
Miinalaiva Väinömöinen
Merimaisema
Panssarilaiva Väinömöisen piilopaikassa on ollut hienot maisemat.

Muistolaatalta polku nousee ensimmäisen kerran rantakallioille ja reitin maisemailotulitus alkaa.

Väinämöisen polku portaat

Täältä on nähtävissä myös muutama vastarannan upea talo, joista Kasbergillä olevan opasteen mukaan (!?) yksi kuuluu Teemu Selänteelle. Jäin miettimään, mahtaako Teemu arvostaa tätä mainintaa..

Järsö

Ensimmäisen rantakallio-osuuden jälkeen alkaakin sitten reitin vuoristo-osuus 🙂 Eli nousu kohti Kasbergiä.

Järsö
Muutamien tiukimpien kalliopaikkojen kohdalla on puiset portaat nousua helpottamaan.

Sitten edessä alkaakin jo häämöttää Kasbergin näköalavuori!

Väinämöisen polku
Kohti Kasbergiä

Ja voi jumatsuikka, mitkä maisemat Kasbergiltä avautuukaan! Noin 50 metriä merenpinnan yläpuolella, 360 astetta näkymiä ympäri Porkkalanniemeä, vastapäistä Linlota ja Upinniemeä, aina avomerelle asti.

Väinämöisen polku maisema

Kasbergin huipulla on myös retkipöytä, mutta jos vain jostakin suunnasta vähänkään tuulee, eväät on kyllä mukavampi nauttia vähän alempana kallion suojassa.

Kasberg taukopaikka
Kasberg maisema pohjoiseen
Näkymä Kasbergiltä pohjoiseen
Kasberg maisema

Kasbergiltä polku laskeutuu pitkän matkaa kahden upean kallion välistä.

Kasberg kyltti
Väinömöisen polku
Kasbergiltä laskeutuminen oli minusta yksi hienoimmista kohdista polulla, kun isota kalliot ”reunustavat” polkua molemmin puolin.

Ja tässä seuraavassa kuvassa syy siihen, miksi aina, kun ajelet Porkkalassa (ja aikalailla missä vaan Kirkkonummella) – aja varovasti! Peuroja ON!

Porkkala peuroja
Molemmilla retkikerroillani polun viereisellä pellolla hengaili toistakymmentä peuraa..

Väinämöisen polku on reilun 4 kilometrin poluksi mielettömän monipuolinen:

Löytyy kosteikkoja, koivikkoja, eri kivilajeja, kuusikkoja, suota, kallioita käppyrämäntyineen..

Väinämöisen polku
Saniaiskoivikkoa
Väinämöisen polku
Kuusikon suojista takaisin päivänvaloon
Suo
Suo tupasvilloineen

Ja löytyypä polun varrelta myös noin 100 vuotta sitten kaivettu ojakin, jolla on yritetty kuivattaa suota. Tästä kerrotaan lisää infokylteissä.

Vanha oja
Suo, kuokka ja Jussi

Ihan lopussa Väinämöisen polku ylittää parkkipaikalle menevän hiekkatien ja ihan rannassa pääsee vielä ihailemaan vanhaa kalastaja Lindqvistin talonrauniota ja umpeenkasvanutta pihapiiriä. Talo on aikoinaan tuhottu Porkkalan parenteesin tiimellyksessä..

Vanhat portaat parenteesi

Tämän jälkeen polku kulkisi tylsästi hiekkatietä pitkin takaisin parkkipaikalle. Mutta minun ehdotuksen on tämä:

Kulje hiekkatietä takaisin sinne, mistä polku toi sinut hiekkatielle, palaa hetken matkaa takaisin päin ja bongaa polkumerkit vasemmalla. Kulje takaisin Kanerva- ja Katajapolkuja, älä hiekkatietä.

Näin kierrettynä retkelle tulee mittaa aikalailla tasan 4 km.

Luontopolku kyltti

Jos olet liikkeellä loppukesällä, kannattaa paluumatkalla poiketa paikallisen maanviljelijän ylläpitämällä auringonkukkapellolla. Pellon vieressä on parkkipaikka, sekä Mobilepay-maksuohjeet, jos haluat poimia kukkia. Ja vaikka et poimisikaan, suosittelen silti pysähtymään. Valtavalla auringonkukkapellolla kävely on ihana elämys!

Auringonkukka

Seuraavaksi voit vaikka käydä lukemassa juttuni Högbergetin luolasta, jossa voit helposti poiketa samalla reissulla! Ja jos ruuhkattomammat vaihtoehdot Porkkalassa kiinnostavat (ketäpä eivät?! 🙂 ), niin lue ihmeessä myös ihanasta Lähteelästä.

Kauhala Kirkkonummella – Kaunis joenuoma ja upeita kallioita

Kauhala, Kirkkonummi – vau.

Taas kerran ollaan retkikohteessa, joka on ollut to retkeil -listallani iäisyyden! Keväällä tulin sitten tänne lopultakin lähteneeksi ja en pettynyt! Ihan huiman hieno paikka, joka on helposti saavutettavissa, kunhan tietää minne on menossa.

Kalliolohkare

Kauhala sijaitsee Pohjois-Kirkkonummella, aikalailla suoraan Nuuksion eteläpuolella, mutta tois puol Turun moottoritietä. Paikan päälle pääsee myös jostain Veikkolan teollisuusalueelta alkavalta polulta, mutta siitä minulla ei ole sen tarkempia sijaintitietoja.

Kauhalan tie

Ylemmässä kuvassa näkyvän viljasiilon (?) kohdalta kääntyy tie kohti parkkipaikkaa. Googlemapsissä se on nimetty ”kiipeilijöiden parkkipaikaksi”.

Navigaattoriin: Forsgårdintie 32

Kauhala silta

Parkkipaikalle johtava pikkutie ylitti upean, joen muovaaman ”kanjonin”.

Kauhala parkkipaikka
Kauhalan ulkoilualueen parkkipaikka.

Keväisenä arki-iltapäivänä parkkipaikka oli tyhjänä ja uskoisin että kuumimpana retkeilysesonkinakin Kauhalassa saa kyllä samoilla aika rauhassa.

Kauhala parkkipaikka
Retkipolku alkaa parkkipaikan päästä.

Ei muuta kuin retkelle lompsis! Suosittelen lämpimästi valitsemaan menosuunnaksi oikean puoleisen polun, sillä se vie ensin kallioiden päälle. Retki alkaa siis upeilla maisemilla heti pienen nousun jälkeen!

Kauhalan ulkoilualue
Irma suosittelee reittiä oikealla.
Kauhalan ulkoilualue polku

Selkeä polku kiemurtelee mäntymetsässä jonkin matkaa rauhallisesti nousten.

Kauhalan ulkoilualue kallio

Kunnes saavutaan ensimmäiselle kallion laelle ja maisemat avautuvat. Laitoin tämän kohdan mieleen mahdollista pikaista yhden yön riipuntareissua silmällä pitäen 🙂 Näihin maisemiin olisi mukava nukahtaa!

Kauhala kallio

Polku kulkee kalliorivistön yllä, kunnes laskeutuu rauhallista tahtia jokiuomaan. Oikeastaan vasta täältä oikeasti hahmottaa, miten korkealla sitä äsken tulikaan oltua.

Tämähän on vähän kallioiden perusongelma noin yleensäkin: niiden päältä näet upeat maisemat jne., mutta vasta kun olet kallion alla, todella hahmotat ja vaikutut niiden koosta. Vahvasti paikka, joka on koettava joka perspektiivistä, voidakseen todella arvostaa kaikkea, mitä sillä on tarjota 🙂

Kauhala puro

Laakson pohjalla virtaava Kakarpuro oli keväisten sateiden jäljiltä varsin voimissaan ja seurailin sitä kohti Kakarlampea aina siihen kohtaan asti, jossa polku olisi ylittänyt puron. Tulin siihen tulokseen, että matkaa oli jo tullut riittävästi ja voisin kääntyä paluumatkalle. Eli toisin sanoen, en halunnut riskeerata, että homma menee uintireissuksi.

Kauhala joki

Puro oli todella monipuolinen nähtävyys ja aikaa kului yllättävän paljon erilaisten mutkien, notkojen, pienten putousten, rauhallisten uomien ja muiden ihmettelyyn.

Kauhala Veikkola

Koko ajan joen toista rantaa seuraili siis massiivinen kiviseinämä, joka tekee paikasta todella erikoisen ja dramaattisen tuntuisen. Minulla pyöri koko ajan mielessä, että täällä on varmasti ollut jo aikoja sitten ihmisiä liikkeellä, jotenkin Kauhala ihan henki vanhaa historiaa.

Kun sitten kotiin palattuani tutkin vähän tarkemmin Kauhalasta kirjoitettuja juttuja, niin jopas vain: Kauhalasta on jo vuonna 1913 löydetty kivikautinen hirven luusta valmistettu tuura. Luutuura on yksi kolmesta vanhimmasta Suomesta löydetystä ihmisen tekemästä esineestä ja sen iäksi on arvioitu noin 8 500 vuotta.

Kauhala polku

Alueella ei siis kulje merkittyjä reittejä ja kunnollisia karttojakaan ei oikein löydy linkattavaksi. Mutta polut ovat hyvin kuljettuja ja tekemäni kallioiden ja jokiuoman kierroksen pärjää oikein hyvin kartattakin. Trailmap toimi loistavasti täälläkin.

Kauhalan ulkoilualue on ilmeisesti vielä vuonna 2016 kuulunut Helsingin kaupungille, mutta sittemmin se on myyty. Löysin vain yhten Ylen artikkelin myyntiaikeista, mutta en mistään löytänyt vahvistusta, että kuinka asiassa lopulta kävi. Jos sinulla on tästä tietoa, kommentoi ihmeessä!

Kallio koivu

Niin kuin parkkipaikan nimikin antaa ymmärtää, Kauhala on suosittu kiipeilypaikka. Enkä kyllä ollenkaan ihmettele miksi, niin mielettömän upeita nämä kalliot olivat!

Kauhala kallio
Kauhala kiipeilykallio

Polun loppupää kohti parkkipaikkaa kiemurteli valtavien lohkareiden välistä ja paikoin puro virtaa vain muutamien metrien päässä kallioista. Ihan uskomattoman upea paikka!

Kauhala retkipolku

Paljon jäi vielä seuraavaan reissuun: Kakarlampi ja siellä kuulemma oleva kiva leiripaikka, Kakarlammelta Veikkolan suuntaan oleva Viinakallion lippaluola, jonka jo nimi kertonee, mitä siellä on aikoinaan puuhailtu..

Kauhalan ulkoilualue

Seuraavaksi sinun kannattaa käydä lukemassa tästä toisesta upeasta kalliosta ja luolasta Kirkkonummella.

Korkberget Kirkkonummi – vuoristohommia järvimaisemissa

No niin, nyt ollaan taas retkeilyasian ytimessä! Olen niin odottanut, että pääsen kertomaan teille tästä: Korkberget Kirkkonummi <3 Ei ole merkittyjä polkuja, mutta silti helpohko retkikohde löytää, mutta ei saavuttaa 🙂 Ehdottomasti pienen vaivan näkemisen arvoinen paikka, jossa useimmiten saa olla ihan yksin.

Humaljärvi
Tässä jutussa on kuvia kahdelta eri retkeltä, toisesta ennen kuin puihin tuli lehdet ja toisesta sen jälkeen. Ei kannata hämääntyä siitä 🙂

Korkbergetin luonnonsuojelualue on niemennokka Kirkkonummen keskustan tuntumassa, Humaljärven rannalla. Pääpointteja on kaksi: huikean korkea kallioseinämä, jonka päältä on upeat maisemat Humaljärvelle, ja kallion alla oleva uskomaton louhikko ja luolasto.

Korkbergetille pääseminen ei ole ihan täysin yksinkertaista, muttei nyt mitenkään täysin ylivoimaistakaan. Kohde kuitenkin vaatii jonkin matkaa lähestymistä, joka on paikoitellen aika ryteikköistä ja korkeuseroja on. Eli ei ihan mikään perhepiknik-paikka. Mutta toisaalta juuri tämä myös takaa ruuhkattomuuden, vaikka ollaan vain muutaman kilometrin päässä Kirkkonummen keskustasta!

Humaljärvi Kirkkonummi
Alkukeväinen Humaljärvi

Seuraavaksi kaksi lähestymisvaihtoehtoa Korkbergetille:

Pidemmän kaavan kautta – jätä polkupyörä/auto parkkiin Neidonkallion päiväkodin paikkeille. Sen takaa lähtee ihana metsätie ja -polku, jota on helppo kulkea Kirkkonummen partiolaisten Karhukololle ja kohti Korkbergetia.

Karhukolo sijaitsee osoitteessa Dalkullantie 162. Sen pihaan ei voi jättää autoaan, mutta juuri ennen risteystä mäen alla ja heti risteyksen jälkeen mäen päällä, löytyy oikealla puolen tietä muutama paikka, joihin mahtuu pari-kolme autoa. Ja toki myös pyörän saa jätettyä tänne parkkiin, mutta Dalkullantie on sitten hiekkatie ja erittäin mäkinen. Että siitä vaan, minä mieluummin kävelen 🙂

Korkberget retkikartta
Tästä saat paremman kuvan reissusta, jos valitset Neidonkallion lähtöpaikaksi. Koko kartalla näkyvä reitti kulkee polkuja/hiekkateitä.
Metsätie

Yllä olevassa kuvassa näkyy Karhukolon risteyksen jälkeinen pieni ”parkkipaikka” ja alla olevassa kuvassa ennen Karhukoloa, mäen alla oleva parkkis. Karhukoloon käännytään alakuvassa vasemmalla näkyvän ison kuusen jälkeen.

Metsätie

Heti tuon 162-kyltin jälkeen, tien oikealta puolelta lähtee polku suoraan itään. Se haarautuu muutamassa kohtaa, mutta sillä on suht helppoa pysyä (varskinkin, jos välillä tarkistaa sijaintinsa Trailmapistä).

Tässä kohtaa en voi kuin suositella, että lataat kännykkääsi ilmaisen Trailmap-sovelluksen, jolla pysyt Korkbergetin retkelläsi loistavasti kartalla!

Voit käydä lukemassa lisää hehkutustani täältä.

Korkberget opaste

Kuten kaikkialla Kirkkonummella, myös täällä on nähtävissä myös Porkkalan parenteesiajan merkkejä. Neuvostoliiton raja kulki pitkin Humaljärveä ja Korkbergetin vieressä on mm. vanhoja juoksuhautoja. Jos parenteesihistoria kiinnostaa, suosittelen lämpimästi tutustumaan paikallisen suunnistusseura Lynxin Parenteesi Suunnistuskartalle -projektiin.

Neidonkallio Kirkkonummi
Metsätie Neidonkalliosta haaratuu lopuksi kahdeksi metsäpoluksi. Molemmat vievät samalle Dalkullantielle, hiukan eri kohtaan.
Neidonkallio Kirkkonummi
Kutsun siis Neidonkalliosta lähtevää tietä metsätieksi, mutta en kyllä lähtisi sinne autolla 🙂 Pyörällä se on kyllä ajettavissa tuohon polkujen haaraan asti ja maastopyörällä siitä eteenpäinkin.
Humaljärvi
Humaljärvi alkaa pilkistellä puiden välistä, kunhan kapuaa ekat nousut.
Humaljärvi
Humaljärvellä on moottorivenekielto <3
Korkberget polku
Niemennokan kärki kuvassa keskellä oikealla – rantakallioilla ihan vedenrajassa on tosi kiva eka huilipaikka, jos saapuu lännestä.
Humaljärvi

Polku siis kiertää niemenkärjen ja länsipuoli on aika tasaista. Mutta sitten otetaankin retkeilijältä luulot pois! Kärjen jälkeen polku jyrkkenee reippaasti ja ainakin tällä hetkellä reitille on kaatunut useampi iso puu, joita ei ole raivattu, eli vähän pääsee jo kiipeilemäänkin.

The Kallio sijaitsee siis niemen itälaidalla ja ennen sitä pitää päättää, meneekö alas lohkareikolle ja luolille, vai ylös kallion päälle.

Mennään me eka ylös!

Kieloja
Kieloja oli riittävästi

En mistään onnistunut löytämään Korkbergetin kallion tarkkaa korkeutta, SportsTracker väitti että korkeutta oli parhaimmillaan 90 m. Mutta oli miten oli, kyllä se korkea on!

Korkberget Kirkkonummi
Korkberget Kirkkonummi
Semi-korkeanpaikankammoinen siedätyshoidossa 🙂
Korkberget Kirkkonummi

Noista alimmista kuusista voi aika hyvin päätellä korkeuseroja..

Korkberget Humaljärvi

Kallionseinämä on sortunut osittain ja se nousee melkein pystysuorana ihan Humaljärven rannasta.

Korkberget Humaljärvi

Kallion alla on valtava lohkareikko, jossa isoimmat kivet ovat valtavia. Lisäksi löytyy lippaluolia, luolastoa ja muuta hiukeaa nähtävää. Kannattaa lukea myös tämä Retkipaikan luolailujuttu aiheesta.

Korkberget Humaljärvi

Alaosaa oli minusta ”helpompi” lähestyä niemenkärjen puolelta, josta menee polku, kunhan vaan seurailee rantaa. Kävin vähän lohkareilla kiipeilemässä ja siellä kyllä menee sellainen semipolku kivien välissä, mutta se on oikeasti vaativa.

Siinä sitten lohkareiden välissä taiteillessa tuli mieleen, että: ”nyt jos täällä itseni telon ja jalkani taitan, niin mua ei muuten saa haettua täältä pois niinku millään ilveellä”. Niin palasin sitten kiltisti samaa reittiä takaisin ja nousin ylös kalliolle. Mutta tästäkin huolimatta suosittelen kyllä poikkeamaan ainakin lohkareikon reunalla! Se on todella vaikuttava näky ja ekat luolat ovat ihan siinä heti alussa.

Korkberget louhikko
Korkberget louhikko
Ihan mahdotonta saada kuvaa, josta saisi käsitystä lohkareiden mittakaavasta. Käy itse katsomassa! 🙂

Reitin märin osuus löytyi kallion toiselta puolen, ihan luonnonsuojelualueen itäreunasta. Siellä on muutama soutuvene ja rantaan tulee metsästä pieni ojantapainen. Meni vähän hyppelyksi.

Tätä kauttakin voi periaatteessa lähestyä varsinkin pyörällä, mutta reitin varrella on mökkejä ja muita yksityisiä paikkoja ja autolla ei ole tästä suunnusta mitään mahiksia, koska parkkipaikkoja ei ole.

Mene – et kadu. Korkberget todellakin palkitsee pienen vaivannäön!

Retkivinkki: Trailmap retkikartta – ihan parasta!

Trailmap retkikartta = se onnen tunne, kun löydät jostain hyvästä vielä paremman version <3

Hehkutin täällä blogissa jo joskus viime vuonna, kuinka olin löytänyt Open Street Mapsin appsin ja kunnon kännykkäkarttojen ihanuudet retkeillessä. Mutta nyt kuulkaas löysin vielä paremman: Trailmap.fi on kaikki mitä tarvitaan!

Ja sanomani on edelleen tismalleen sama, kuin OSM-kirjoituksessani: Ilmainen retkikartta kännykkään ja rohkeasti merkitsemättömille poluille!

Ja siis kiitos tästä kuuluu jollekin niistä varmaan lähemmäs kymmenestä facebookin retkeilyryhmästä, johon kuuluun. Jossain niistä oli puhetta retkikartoista ja joku vinkkasi Trailmap-appiin. Itse en ollut tästä koskaan kuullutkaan, mutta vähän asiaa tutkittuani, vakuutuin kyllä nopeasti että nyt löytyi korvaaja OSM:n kartoille.

Korkberget Humaljärvi
Tännekin löysin Trailmapin avustuksella! 🙂

Kyseessä on siis ilmainen sovellus, jossa yhdistyvät Open Street Mapsin kartat ja Maanmittauslaitoksen maastokartat. Ja näihin ihmiset pääsevät vielä lisäämään tarkempia reittitietoja, laavupaikkoja jne.

Äpin lisäksi löytyy myös verkkosivu, jolla on kiva etsiskellä vaikka ihan omilta hoodeilta uusia polkuja! Lisäksi olen käyttänyt tätä jo muutamassa minulle tuntemattomammassa pikkukaupungissa, jossa olen ollut reissussa ja kaivannut ulkoiluideoita.

Homman hienous on siinä, että (ainakin täällä etelä-Suomessa) näet hyvinkin tarkasti sijaintisi kartalla. Sen lisäksi näet kännykästä maaston muodot, ja voit niistä päätellä vielä paremmin sijaintisi. Ainakin omien muutaman kuukauden käyttökokemusten perusteella tämä sovellus näyttää sijainnin todella tarkasti.

Alla esimerkkinä Linlon saari Trailmap-kartalla:

Trailmap retkikartta Linlo

Suurin osa pääpoluista on merkitty ja tärkeimmät tulipaikatkin löytyvät.

Toki Eräirman uskollisena lukijana tiedät, että tästä blogista löydät kaikista Linlon tulipaikoista huomattavasti paremman kartan 🙂

Karttaa zoomatessa näkee hyvin, miten paljon korkeuskäyrät auttavat navigoinnissa ja itsenä paikantamisessa. Ja jos siis olisin ottanut kuvankaappauksen kartasta ollessani Linlossa, siinä näkyisi oma sijaintini sinisenä pallurana.

Trailmap kartta

Trailmap-karttaa käyttäessä on hyvä muistaa, että polut ovat ihmisten sinne lisäämiä ja välillä ihmiset erehtyvät. Polut myös pystyy merkitsemään vaikeusasteen mukaan eri väreillä, ja tämä on tietysti aina kunkin retkeilijän oma näkemys.

Ja lopuksi ärsyttävä intternetsi disclaimer: Tietenkään en nyt suosittele, että kukaan lähtee vain näillä kännykän kartoilla mihinkään korpeen yksin tarpomaan. Mutta uskon, että sellainen typeryys nyt ei tullut kenellekään edes mieleen. Jos retkeilet suht ”mestoilla”, merkityillä reiteillä jne. ja haluat aina välillä vähän tsekkailla, että missäs sitä tarkalleen ottaen nyt olenkaan, niin sitten tämä retkikartta on just sulle. Jos menet vähänkään kauemmas sivistyksestä ja/tai esimerkiksi vähänkään vaativammissa sääolosuhteissa, niin sitten tietenkin otat mukaan myös paperikartan ja kompassin, sekä niiden käyttötaidon. Eiköstä juu? 🙂

Liessaaren luontopolku Lohjalla

Liesaari vanha laavu

Liessaaren luontopolku – voi että, mikä löytö Lohjalla! Helppo mennä (pk-seudulta moottoritietä Turkua kohti vaan!), parkkipaikkoja oli mukavasti ja Lohjanjärven maisemat mykistävät aina.

Navigaattoriin: Haikarinkatu 22

Parkkipaikalta saareen johtaa hieno, valkoinen puusilta. Ja heti vastarannalla on upea hiekkaranta pukukoppeineen ja piiitkine laitureineen.

Liessaaren silta
Puu veden päällä

Itse kävin paikalla äitienpäiväviikonloppuna, eli ihan vielä ei ollut meikäläiselle sopivat uimakelit 🙂

sinivuokko
En ole koskaan missään nähnyt niin paljon sinivuokkoja, kuin Liessaaressa!

Uimarannan reunasta löytyy saaren luontopolun kartta. Ja polku alkaa heti rannan jälkeen, kyltistä oikealle ja vasemmalle. Itse lähdin polkua oikealle, eli vastapäivään.

Liessaaren luontopolku

Polut koko saarella ovat enimmäkseen helpppoja ja tasaisia kävellä, mutta muutama tiukempi nousu ja juurakkokohtakin löytyy.

Lohjanjärvi
Siellä se Lohja pilkistää vastarannalla!

Lohjan kaupungin ylläpitämä luontopolku oli hyvin merkitty, todella hyvässä kunnossa ja helppo kulkea. Siellä täällä oli myös kivoja luontoaiheisia tarinoita ja pientä tekemistä.

Maisemat Lohjanjärvelle ja Lohjan keskustaan ovat minusta hienot. Harvemmin sitä pääsee näin ison järven rannoille retkelle!

Liessaaren luontopolku

Tästä googlemapsin kuvasta on ehkä helpompi hahmottaa reittiä:

Eli Haikarista, oikeasta alakulmasta, tullaan saarelle. Merkitty luontopolku kulkee kierroksen suunnilleen tuohon Liessaari-merkille ja takaisin. Sille tulee mittaa noin pari kilometriä.

Mutta ei siinä vielä kaikki! Saaren keskustaa pitkin kulkee leveä pieni tie/polku rantojen mökkitonttien välissä ja sitä pitkin pääsee näppärästi katsomaan vanhaan graniittilouhosta ja kahta laavua.

Tuon googlemapsissa näkyvän laavun lisäksi löytyy siis myös uusi laavu ihan tuolta saaren vasemman reunan kärjestä!

Lohjanjärvi
Vanha louhos oli todella hieno, mutta ihan mahdoton kuvattava 🙂
Liesaari vanha laavu

Vanhalle laavulle laskeuduttiin heti louhoksen jälkeen todella jyrkkää rinnettä pitkin. Ylhäällä oli halkoliiteri.

Liesaari vanha laavu

Liesjärven vanha laavu oli hienolla paikalla ja sen edessä oli myös pieni laituri, johon ainakin (tuulen salliessa) voisi meloen rantautua.

Liessaaren luontopolku vanha laavu
Kyllä tässä kelpasi retkieväät nautiskella!
Metsäpalon jälkiä

Laavujen välissä polku kulki metsäpalopaikan läpi. Enpä ole tällaista koskaan ennen Suomessa nähnyt! Kaikki karike ja maa-aines oli palanut männyn juurakkojen ympäriltä ja juuret olivat nyt ikäänkuin ilmassa.

Metsäpalon jälkiä
Tulen tuhoja
Liessaaren luontopolku uusi laavu

Uuden laavun melkein jätin välistä, kun en uskonut opasteita maastossa. Sähköisissä kartoissa ei nimittäin ainakaan vielä ollut tästä toisesta laavusta mitään merkintöjä.

Liessaari uusi laavu
Liessaari uusi laavu

Tämä laavu oli ihan luksustasoa! Halkoja oli paljon, hyvä nuotiopaikka ja upeat, melkeinpä saaristomeri-tyyliset rantakalliot. Toki tännekin oli jo joku oman elämänsä artisti ehtinyt spray-tölkkinsä kanssa. Taiteen omaperäisyydestäkään ei kirkkoveneellä kyllä ropise kehuja..

Liessaari Lohjanjärvi
Liessaari Lohjanjärvi, halo

Kaiken kaikkiaan Liessaaren luontopolku oli erittäin positiivinen yllätys, jossa kului ihan huomaamatta reilu pari tuntia maisemia ihastellen. Matkaakin kertyi vähän päälle kuutisen kilometriä, kun kävelin luontopolun ja poikesin laavuilla.

Liessaaren luontopolku opaste
Molemmat laavut on kyllä viitoissa mainittu, ja niitä kannattaa uskoa 🙂
Lohjan Liessaaren uimaranta
Uimarannan laituri oli niin hieno, että pakkohan tänne on tulla uudelleen kesämmällä!

Parkkipaikan toisella puolen oli tosi kivan näköinen, kesäravintolana toimiva Villa Haikari. Tätä olin menossa testaamaan, mutta (ehkä äitienpäivän vuoksi?) paikka oli täynnä niin hienosti pukeutuneita ihmisiä, että en kehdannut mennä retkikamppeissani eteistä pidemmälle 🙂

Seuraavaksi sinun kannattaa käydä lukemassa retkestäni Lohjan Karnaistenkorvessa, siellä mennäänkin sitten eksoottisesti moottoritien päällä!

Kahvia retkellä

Nyt on tärkeä postaus, sillä retkieväiden lisäksi myös kaffitauot ovat tietysti olennainen osa retkeilyä, eikös juu!

Nokipannukahvi ei ole minun kuppini teetä, hehee. Eli siitä jouduttu lukemaan jostain muualta. Minä nimittäin menen tässä(kin) mielipiteitä jakavassa retkiasiassa vahvasti mukavuus ja helppous edellä. Ja nokisen pannun vaatimat toimenpiteet, kuten peseminen ja etenkin kuljetus, eivät ole minun juttuni. Mutta tästä vuodatuksesta huolimatta, kahvia retkellä on tietysti oltava.

Niinpä minun valintani on yleensä keitellä kahvivedet nopsaan ja noetta kaasukeittimellä.

En tiedä johtuuko tämä siitä, että olen itse löytänyt kahvin ilot vasta reilusti yli kolmekymppisenä, mutta minusta pikakahvikin on ihan jees. Mutta tiedän toki, että moni ei todellakaan ole kanssani samaa mieltä. Eli ehkäpä, jos Juhla Mokka nuotiolla on nimenomaan se sinun juttusi retkellä, tämä ei ole ihan sinulle suunnattu postaus 🙂

Kahvia retkellä Liesjärvellä
Aamutsufeet ja puurovedet tulossa Liesjärven Kansallispuiston Kaksvetisen nuotiopaikalla

Näillä puheilla siirtykäämme siis sujuvasti pikakahvin herkulliseen ja monipuoliseen maailmaan! Tässä Irman retkikaffisuositukset:

  • Nescafe Kulta Lempeä – en tiedä onko placeboa, mutta minusta pehmeämmän makuinen, kuin perus-Kulta
  • Nescafe Cappuccino – tässä tulee kivasti myös maitoasiat samasta paketista!
Nescafe pikakahvi

Herkkuosastolla: Choco & Hazelnut pötkelöt – löytö alelaarista, ihan superhyvää! Näissä, kuten muissakin yksittäispakatuissa kahveissa, on vaan se vika, että tulee roskaa kotiin kuljetettavaksi. Siksi en suosi näitä vaihtoehtoja, vaikka sinänsä käteviä ovatkin ja makuvaihtoehtoja olisi vaikka kuinka paljon.

Nescafe pikakahvi

Yllä näkyy myös kahvinkuljetusvälineeni, eli Orthexin salaattikastikkeelle tarkoitetut pikkupurkit.

Purkit on täydellisen kokoisia (0,5 dl) tähän tarkoitukseen:

  • mahtuu muutama kaffeannos per purkki
  • näkee helposti, mitä purkki sisältää
  • se tärkein: kansi pysyy hyvin kiinni

Bonusvaihtoehto ei-kofeiinia-puolenpäivän-jälkeen -henkisille, kuten minä:

Nescafe pikakahvi

Myös näitä on minulle moni suositellut, mutta en ole vielä ehtinyt testaamaan: Clipperin luomukahvi ja Lidlin pikakahvi.

Useimmiten, jos olen vain perus muutaman tunnin päiväretkellä, en todellakaan ota Primusta mukaan vedenkeittioa varten, vaan silloin toki laitan vain kuuman veden valmiiksi termariin ja sekoittelen kahvit sitten sopivan taukopaikan löydyttyä. Tai jos oikein hurjaksi ryhdyn, saatan jopa keittää kotona suoraan termariin muutaman kuugelin Nespressoa 🙂

Vettä keittelen päiväretkellä useimmiten vain, jos on seuraa mukana ja haluan, että kahvitauosta tulee enemmän kunnon ohjelmanumero reissulle. Sekä tietysti silloin, kun olen pidemmällä retkellä ja termarin mukana kantaminen ei ole enää järkevää reissun keston tai kuljettavan matkan pituuden takia.

Monella aloittelevalla retkeilijällä tuntuu olevan sellainen mielikuva, että kahvia retkellä saa vain avotulella ja kantamalla metsään kaikenmaailman hommaan tarvittavat välineet. Niin halusin vain kertoa, ettei sen nyt välttämättä ihan niin tarvitse mennä, jos et halua 🙂

Seuraavaksi voit käydä lukemassa vaikka retkikeittimeni ja muun retkikeittiöni esittelyn.

Retkivinkki – retkiruokaa edullisesti Matsmartista

* kaupallinen yhteistyö Matsmart

Eräirma ylpeänä tunnustaa: Olen tarjoushaukka. Katso hieman nolot kuvat!

No joo, ehkäpä en nyt kuitenkaan vilauttele teille retkiruokasäilöjäni 🙂 Mutta kyllä, todellakin tarjoushaukkailen aina sopivan tilaisuuden tullen!

Olen ostanut jo muutaman vuoden ajan hävikkiruokaa myyvästä Matsmartista milloin mitäkin ja homma toimii. Toimitukset tulee muutamassa päivässä hyvin pakattuina, valikoima on laaja ja hinnat on todella jees.

Matsmart onkin vakkariostopaikkani ruokakaapin perussälälle, kuten mm. tomaattimurskalle, kahville, ketsupille jne. Ja toki avoimesti tässä tunnustan, että selaan aina läpi myös herkkulaarit ja yleensä ostoskoriin lipsahtaa myös herkkuja 🙂

Mutta – ei siinä vielä kaikki! Nimittäin olen jo vuoden verran syönyt melkeinpä vain Matsmartista tilattua, suomalaisen Leaderin retkiruokaa, silloin kun en pelkällä vedellä ja kekseillä pärjää.

*Outdoor Meals 6kpl – 35% alennus | Retkiruoka Mysli & Jogurtti – 23% alennus | Retkiruoka Omena & Kanelipuuro – 23% alennus |*

Omia suosikkejani ovat nuo aamupalapussit, varsinkin omena-kaneli puuro on ihan parhautta! Eikä tarvii sotkea kattilaa, eikä varsinkaan tiskailla sitä 🙂 Sen kun keittelee veden ja kaataa sen pussiin. Ja kun on syönyt, pussi on helppo huuhdella ja rullata retkiroskikseen kotiin vietäväksi.

Näiden Leaderin Outdoor-retkiruokien lisäksi Matsmart myy usein myös erilaisia välipalapatukoita ja niitä jo mainitsemiani keksejä, jotka myös toimivat hyvin retkieväinä, ainakin jos minulta kysytään 🙂

*Välipalapatukka Mustikka & Cashew – 34% alennus | Välipalapatukka Suolainen Kinuski & Maapähkinä – 23% alennus | ”Oreo Original” Keksit 154g – 10% alennus | Cookies Tumma Suklaa – 25% alennus |*

Valikoima tietysti vaihtelee koko ajan, koska myytävät erät eivät ole kovin isoja. Mutta yleensä retkiruokaa on ollut valikoimassa ainakin joitakin eri makuja. Eipä tule aina ostettua sitä samaa, vaan testailtua eri vaihtoehtoja ja kyllä tuossa aina euro pari säästyy!

Retkiruoka aamupuuro
Aamupalaa tulossa Tammiossa <3

Ja kumotaan tässä nyt vielä samoilla vauhdeilla yksi harhaluulo: Matsmart ei myy vanhentunutta ruokaa, vaan hävikkiruokaa. En kyllä tiedä, miten tuo sitten tarkalleen määritellään, koska esimerkiksi tällä hetkellä myynnissä olevissa Leaderin retkiruuissa on parasta ennen maaliskuussa 2022. Parasta ennen -päivänmäärä on siis nähtävissä ja helposti tarkistettavissa kunkin tuotteen tiedoista.

Seuraavaksi voit lukea vaikka helpoista eväsvinkeistäni yön yli retkelle.

Linlon saari – reitit ja tulipaikat kartalla

Linlon saari ja sen tulipaikat maailmankartalle!

Linlo Kirkkonummella on minulle sellainen tuttuakin tutumpi retkikohde, jonne palaan kerta toisensa jälkeen. Siellä on mukavan vaihtelevat polut ja maisemat, saaristotunnelmaa rantakallioineen, saaren keskellä on noin 30 metriin yltävä avoin Högberget, josta näkee pitkälle merelle ja vaikka parkkipaikka olisi kovinkin täynnä, niin aika rauhassa saarella saa silti yleensä kulkea.

Linlossa saan myös mukavasti pään pois päältä, kun paikka on niin tuttu, että ei aktiivisesti tarvitse pysyä kartalla. Ja tämä toimii myös uudelle kävijälle, sillä saarelta on vain yksi reitti sisään ja ulos! 🙂

Kirkkonummen kunta uusi saarelle johtavan sillan viime kesällä 2020, mutta jostain syystä vieläkään ei ole ilmestynyt edes parkkipaikalle uutta retkikarttaa. (Vanha siis poistettiin sieltä siltaremontin yhteydessä jostain syystä..). Mutta ei hätää, korjataan tilanne!

Tässä siis teille Eräirman ihan itse askartelema Linlon retkikartta, johon on merkitty melkein kaikki tulipaikat. (Jätin pois muutaman, joissa on tyyliin vain kivikasa nuotiopaikan virkaa toimittamassa tai jotain muuta perustavaa laatua olevaa vikaa 🙂

Metsäpalovaroituksenkin aikaan Linlossa pystyy tekemään tulet kolmessa keittokatoksessa, muut ovat avoimia tulipaikkoja. Puuliitereitä löytyy käsittämättömän monta.

Tässä Retkipaikan loistavat tulenteko-ohjeet, jotka on kokeneenkin retkeilijän hyvä sillon tällöin kerrata!

Kartan alla löytyy kuvia eri tulipaikoista ja niiden tarkempi varusteluselostus. Roskapönttöjä Linlon saari tarjoaa osalla tulipaikoista, mutta niitä ei ole listattuna, koska tosiretkeilijä tuo ja vie kaikki omat härpäkkensä mukanaan, eikä jätä mitään toisten siivottavaksi.

Linlon saari – tulipaikat

Linlon saari tulipaikat kartta
Kartta: Maanmittauslaitoksen Karttapaikka, muokkaus Irma ite

Saarelle siis saavutaan siltaa pitkin ihan kuvan ylälaidassa osittain näkyvän sinisen täpän kohdalta. Heti sillan jälkeen vasemmalla on ensimmäinen nuotiopaikka ja (yleensä tyhjä) halkoliiteri. Mutta eihän me nyt heti siihen jäädä, vaan mennään sen ohi vauhdilla pidemmälle!

A – Ensimmäinen karttaan merkitty tulipaikka löytyy jo noin vajaan sadan metrin päästä, kun lähdetään kiertämään saarta vastapäivään. Tämä on sinänsä iso ja hyvin varusteltu tulipaikka hirsirakennuksineen, mutta se on aivan liian lähellä parkkipaikkaa, eli aina tosi sotkuinen ja minusta jotenkin ankea. Ei tarjoa mitään maisemienkaan puolesta. Ei jatkoon.

Keittokatos, pöytä, halkoliiteri, puucee, pihassa vielä nuotiopaikka

Linlo tulipaikat
A tulipaikan fasiliteetit ovat kyllä kohdillaan, mutta myös oikeastaan ainoa, jossa on näin sotkuista. Aina.

B – onkin sitten jo tosi kiva ja yksi suosikeistani! Jos tuulen suunta on niinpäin, että toispuol saarta tuulee, kierrän yleensä niin, että lopuksi syön eväitä täällä. Pieneen, erilliseen saareen johtaa aika erikoinen kolmen irrallisen laituriviritelmän reitti, joka ehkä saa monet jättämään tämän minisaarikierroksen välistä. Täällä en ole muistaakseni koskaan törmännyt muihin evästelijöihin.

Nuotiopaikka ja halkoliiteri

Linlo tulipaikat
B nuotiopaikalla on usein halot loppu, mutta itse harvemmin Linlossa edes nuotiota sytyttelen, niin ei haittaa!

C – on toinen suosikkipaikkani tällä puolella saarta. Maisema Porkkalan puolelle on kaunis ja paikka on pienen kallion päällä. Tämän paikan ainoa miinus on oikeastaan se, että se on useimmiten varjossa, kun satun paikalle 😉

Nuotiopaikka ja halkoliiteri

Linlon saari
Linlo tulipaikat
C nuotiopaikalta on hieno ja avara maisema

D nuotiopaikka löytyy retkivenesataman viereiseltä pikkusaarelta, jonne pääsee venelaitureiden kohdalta pientä kannasta pitkin.

Linlo tulipaikat
D nuotiopaikan vieressä on veneilijöiden laituri, josta voi vaikka (jäätilanteen salliessa 🙂 ) pulahtaa uimaan!

E on Linlon luksustulipaikka ja täydellinen vaihtoehto huonolla säällä!

Tämä on Linlon Veneilijät Ry:n ylläpitämä retkisatama, josta löytyy todella upea, lasiseinäinen keittokatos. En löytänyt mistään tietoa, hoitaako Kirkkonummen kunta myös tämän paikan puuhuollon, vai onko se veneilijöiden hoidossa.. Mutta eivätpä veneilijät ole poiskaan ajaneet, ainakaan kun olen käynyt joskus katoksessa huonolla säällä syömässä eväitäni.

Keittokatos, halkovaja, kaksi ulkopöytää, puucee

Linlo satama
E keittokatos on upealla paikalla kapealla kalliokannaksella

Laitetaan tähän väliin kartta uusiksi, niin on helpompi seurata missä ollaan menossa!

Linlon saari tulipaikat kartta

F nuotiopaikka ja keittokatos ovat varmaan Linlon suosituimmat, eivätkä suotta!

Nuotiopaikka sijaitsee kivalla rannalla ja ihan vieressä, kallion päällä on hirsikatos, jossa on kunnon tulipaikka.

Keittokatos, nuotiopaikka, halkoliiteri, puucee

Linlo
F nuotiopaikka kallioiden välissä
Linlo Mökki
F keittokatos
Linlo Mökki

G on tosi suosittu nuotiopaikka, jossa on melkein aina joku. En oikein tiedä miksi, koska minusta tämä nyt ei niin ihmeellinen paikka ole ja polkukin kulkee suoraan liiterin ja nuotion välistä.

Nuotiopaikka ja puuliiteri

Linlo
Linlon saari
Näkymä G nuotiopaikalta on toki ihan ok!

H on toinen suosikkini eväspaikaksi, jos tuulen suunta on sille sopiva. Paikka on korkean kallion päällä ja sieltä on hienot merimaisemat. Tämä jää myös vähän sivuun pääpolulta, niin useimmiten täällä saa hengailla kaikiessa rauhassa.

Nuotiopaikka, pöytä ja puuliiteri

Linlo Kirkkonummi
Linlo Kirkkonummi
Tässä kesäisempi kuva H nuotiopaikan maisemasta

I on Linlon kolmas iso hirsinen keittokatos. Täällä en ole pysähtynyt koskaan, täytyy tunnustaa. Minusta se on tylsässä paikassa, ”aina” jotenkin varjossa ja useimmiten myös hyvin miehitetty.

Keittokatos, nuotiopaikka, halkoliiteri, puucee

Linlo Kirkkonummi
Tulipaikka
Jos kaipaisin Linlossa tällaista kunnon keittopaikkaa, sitten I olisi ehdottomasti valintani kolmesta vaihtoehdosta

J ja K ovat melkein vierekkäin ja samalla varustuksella, mutta näistä J on ehdottomasti kivempi. Se nimittäin sijaitsee upealla, mereen viettävällä kalliolla. K on pienessä poukamassa ja varjoisempi.

Nuotiopaikka ja halkoliiteri, molemmista on suhteellisen lyhyt matka tarpeen yllättäessä I:n puuceehen

Linlon saari
J pääsee oikeuksiinsa kesällä, kun merimaisema pääsee oikeuksiinsa. Jos tuulee melkeinpä mistä vain suunnasta, niin sitten täällä tuulee ja K on parempi vaihtoehto.

L on myös tosi suosittu paikka, koska se sijaitsee kauniilla paikalla kallion päällä, aivan polulla ja lähellä siltaa. Maisemat 6/5, mutta muuten aika trafiikin keskellä. Nuotiopaikka on ihan pelkkä kivikasa, toivottavasti siihen on tulossa parannusta.

Nuotiopaikka, halkoliiteri ja pöytä

Maisema
L:n puuliiterin nurkalta lähtee polku, jota pitkin pääsee helposti nousemaan Högbergetin ”vuorelle”. Tätä ei kannata jättää käymättä!
Maisema
Maisema L nuotiopaikassa on kyllä tosi hieno, mutta retkipolku kulkee aikalailla tuosta pöydän vierestä ja nuotio on tuollainen kivikasa..
Halkoja
Osassa halkokatoksia oli hyvinkin puita _ja_ kirves, mutta suurimmassa osassa näin talviaikaan ei..

M viimeinen tulipaikka, tosi lähellä parkkista ja siltaa tämäkin, eli en kyllä oikeastaan suosittele. Vaikkakin, jos pitäisi valita tämän ja L:n välillä, niin mieluummin tämä. Paikka jää vähän sivummalle ja ei ole kauttakulkupolulla koko muulle saarelle, niin se on ehdottomasti yleensä rauhallisempi. Paitsi, jos kesäillan remuremmit ovat sattuneet paikalle. Täällä on selkeästi nähtävissä, että tänne on liian helppo tulla ja paikka on usein tosi siivottomassa kunnossa.

2 x nuotiopaikka, halkoliiteri ja huonossa kunnossa oleva puucee vain todelliseen hätään + todella huonossa kunnossa oleva pukukoppi uimareille

Talvinuotio
M nuotiopaikka osa I
Talvinuotio
M nuotiopaikka osa II

Linlon saari on siitä näppärä retkikohde, että siellä voi tehdä vaikka kuinka lyhyen pyrähdyksen ja silti päästä saaristo- ja/tai erätunnelmiin, reittivalinnasta riippuen. Tai, jos kulkee polkua koko ajan ihan rantoja pitkin, tulee reitille kokonaismittaa muistaakseni reilut 10 kilometriä.

Linlossa ei ole merkittyjä retkireittejä, mutta eksymään ei tosiaan lopullisesti pääse, koska saarella ollaan. Suuntavaistonsa saa kyllä ihan kiitettävästi sotkettua, kun eri poukamien suuntia yrittää tulkita. Monet Linlon polut on merkitty Trailmap-karttoihin, eli taas suositus niille!

Täältä voit lukea tarkemman kirjoitukseni ilmaisista Trailmap kartoista.

Poiju

Ja kirsikkana kakun päällä:

Seuraavaksi voit käydä lukemassa Linlon retkestäni hiukan kesäisemmissä väreissä täältä.

Meikon ulkoilualue – Kotokierros

Se ”vihreä lenkki”, eli Kirkkonummen Meikon Kotokierros, toimii aina ja ihan kaikille!

Minusta tuntuu, että jostain syystä tämä mielletään (ainakin paikallisten keskuudessa) vähän lastenkierrokseksi pituutensa puolesta (4,4 km), mutta ei se kyllä ole! Tai siis kyllä lapsetkin sen jaksavat kulkea, mutta nähtävää on ehdottomasti myös aikuisille ja tätä ei kannata jättää välistä.

Samoin korkeuseroja löytyy täältä Dorgarnin ylängöltä niin, että heikompikuntoista saattaa muutamassa kohdassa vähän jopa puuskututtaa 🙂 Mutta vastaavasti myös maisemat kallioilta ovat hienot!

Meiko polku

Hyvin merkitty Kotokierros lähtee isolta, kesällä 2020 laajennetulta parkkipaikalta. Navigaattoriin Korsolammentie 44.

Suosittelen kiertosuunnaksi vastapäivään kulkemista.

Meiko kartta

Polku erkanee oikealle ja heti päästään porrashommiin, kun kiivetään pienen vesiputouksen vierestä korkeammalle.

Meikon Kotokierros kyltti
Meikon Kotokierros portaat
Siitä se lähtee!
Metsäpolku

Olen näin korona-aikana vältellyt Meikoa etenkin viikonloppuisin ja oikeastaan koko sulan ajan myös arkisin, koska massat ovat todellakin olleet liikkeellä. Aiemmat kapeashkot metsäpolut ovat levinneet aikamoisiksi väyliksi ja vielä jopa näin tammikuussa 2021, oli aikamoista kulku-uraa nähtävillä.

Itse koen tämän vähän kaksipiippuisena juttuna. Toisaalta on mahtavaa että ihmiset ovat löytäneet lähiretkeilyn ja tietenkin on luonnon kannalta parasta, että suurin osa liikkuu juuri näillä merkityillä poluilla, jolloin muu luonto ei kulu niin kovasti. Mutta ovathan nämä metsähighwayt myöskin aika surullinen näky. Ja jotenkin ajattelen myös, että jääkö nyt sitten uusille retkeilijöille sellainen kuva, että kaikki metsäpolut ovat tällaisia umpitallattuja, toista metriä halkaisijaltaan olevia juurakko- ja rapareittejä?

Noh, toivottavasti olen väärässä.

Meikon Kotokierros lampi

Yllä olevassa kuvassa näkyvän Kotolammen rannassa on pieni levähdyspaikka. Täällä istuskelin yhtenä todella kovana pakkaspäivänä talven 2019 alussa suu ihastuksesta ymmyrkäisenä kuuntelemassa, kun lammen jää pamahteli ja paukkui jäätyessään. En ole koskaan ennen kuullut sellaista ääntä! Matalat pamahtelut olivat hurjan kovia!

Retkipolku
Vielä virtasi tammikuussakin vesi muutamassa kohtaa!
Meiko portaat
Toinen porraskohta lähdön lisäksi. Muuten mennään ihan poluilla.
Retkipolku
Tässä vesiylityksessä oli jo vähän tekemisen meininkiä!
Meikon Kotokierros

Reitin korkein kohta löytyy Mustjärven rannasta. Kallion laella ollaan hyvän matkaa lammen yllä. Kesäisin täällä on suosikkipaikkani evästauolle, vaikka mitään istuma-/tulipaikkoja ei olekaan. Paljaalla kalliolla on mukava istuskella ja ihmetellä maisemia.

Talvipuro

Kakarlammen ja Immerlammen välissä reitti laskee aika reilusti ja kulkee hienosti virtaavan pikku joenuoman vierestä.

Retkipolku
On tästä muutama taas mennyt.. 🙂
Korsolampi

Viimeiseltä vesistöltä, eli Korsolammelta, löytyy minusta Meikon alueen kivoin nuotiopaikka. Se on ihan lammen rannassa, puita on iso liiterillinen ja puuceetkin löytyy.

Tulipaikka on aika avoin ja jos tuulee vähän reilummin, se tuntuu aina osuvan tähän. Mutta tyynemmällä säällä tosi kiva paikka, ja näin tammikuisena arkipäivänä myös erittäin rauhallinen 🙂

Nuotio
Meiko Korsolampi
Nuotiopaikka oli aika hurjan näköinen ilmeisesti uuden vuoden juhlinnan jäljiltä. Mutta ei hätää! Olen käynyt tämän kuvan ottamisen jälkeen uudemman kerran paikalla ja nyt kaikki on jo peittynyt kauniin, puhtaan lumen alle <3

Korsolammen ympäri menee helposti seurattava, merkitsemätön polku, jota suosittelen lisäpyrähdykseksi. Kesäisin ja viikonloppuisin, jos on odotettavissa ruuhkaa virallisella tulipaikalla, otan usein tänne mennessä sellaiset eväät mukaan, että voin nauttia ne ilman tulitarpeita Korsolammen länsireunalla olevilla kallioilla. Siellä, isojen kivenlohkareiden välissä, saa yleensä olla ihan keskenään, vaikka tulipaikalla olisi kovinkin ruuhkaista.

Alueella risteilee myös paljon merkitsemättömiä polkua, joille kannattaa lähteä, kun Meikon Kotokierros ja muut merkityt reitit on nähty. Monet ”epävirallisista” poluista näkyvät OSM (Open Street Map) kartoissa. Lämmin suositus siis taas kerran niille!

Voit lukea juttuni OSM kartoista täältä.

Meiko Kotokierros
Takaisin kohti parkkipaikkaa – vai pitäisikö sittenkin vielä kiertää myös Kuikankierros?! 😀

Sinua voisi kiinnostaa myös juttuni Meikon kierrokselta.

Mitä pakata mukaan päiväretkelle?

Kerron seuraavassa, mitä itse pakkaan mukaan päiväretkelle, koska minua aina kiinnostaa lukea muiden pakkauslistoja. Varmasti olen vain naurettavan utelias, mutta on sieltä tullut myös monta hyvää ideaa omaan reppuun laitettavaksi 🙂

Toivottavasti saat tästä jotain ideoita omaan reppuun tai vaikka inspiraation lähteä pitkästä aikaa retkelle. Koska ei se kovin kummia vaadi!

Millet päiväreppu

Oikeastaan minulla on aika samat kamat mukana vuodenajasta riippumatta, tässä listaa selityksineen (jos ei ole itsestäänselvä asia).

Mitä mukaan päiväretkelle?

  • juomapullo ja/tai termari, jossa lämmintä juotavaa
  • kokoontaittuva muki (joskus kyllä juon vain termarin korkistakin)
  • kokoontaittuva istuinalusta (ei todellakaan pakollinen, mutta ehkä keskikesää lukuunottamatta tekee istuskelusta missä vaan niiin paljon mukavampaa)
  • teleskooppimakkaratikku (Nerokas keksintö! Menee pieneen tilaan ja aiheuttaa aina kanssaretkeilijöissä kateutta 🙂
  • sytytyspusseja (halpoja, ei tarvitse ährätä kosteidenkaan puiden kanssa, eivät paina mitään, eivät tuoksu miltään)
  • sytkäri ja back-up tulitikkuja
  • muutama pala talouspaperia ja foliota
  • huulirasva ja ponnari
  • ensiapulaukku (minikokoa, löydät tarkemman esittelyn täältä)
  • repun sadesuoja (integoituna repussa)

Kuten listasta voikin ehkä päätellä, syön aika usein päiväretkillä evääksi makkaraa, jos jotain syön 🙂 Eli sinappi on myös yleensä matkassa, jos ei ole taas unohtunut..

Tulentekovälineet
Tulentekovälineistö ja juomamuki. Itse suosin nimenomaan näitä erillisiin muovipusseihin pakattuja sytytyspusseja. Ne ovat tosi kevyitä ja menevät pieneen tilaan, eivät haise miltään (jotkut sytytyspalat haisevat ihan kauhealle ja haju tarttuu kaikkeen repun sisältöön), näistä ei jää roskia kotiin tuotavaksi ja ei haittaa, jos kastuvat.

Yleensä päiväretkillä minulla ei ole koskaan mukana retkikeitintä. Useimmiten vain juon vettä ja/tai kahvia/teetä termarista, ja ehkä paistan makkaran tai syön keksejä tai muutaman suklaapalan eväänä. Mutta en ala yleensä keittelemään mitään kunnon ateriaa, vaan syön reilummin kotona ennen lähtöä.

Viime aikoina olen muutaman kerran hifistellyt eväillä ja mukana on ollut esim. itsetehtyjä mokkapaloja tai jotain muita leivonnaisia – toimii! Ja mahdolliset retkiseuralaiset ovat arvostaneet kovasti panostusta!

Ja toinen, mikä on kivaa varsinkin, jos reissussa on seuraa mukana, on keitellä pannulla vedet teehen/kahviin. Siitä saa heti ihan erilaisen ohjelmanumeron evästauolle ja monelle vähemmän retkeilevälle se on jännää hommaa, kun kaivetaan keitin repusta 🙂

Retkieväs mokkapalat
Premium eväät

Suositukseni niille, jotka haluavat viedä päiväretkeilyn nextille levelille, onkin investoida pieneen retkikeittimeen ja pannuun. Ja heti perään kerrottakoon, että itse siis olen retkeillyt vuosikausia täysin tyytyväisenä ennen tätä suurpanostusta retkivälineisiini.

Jos pitäisi listata pari ylivoimaisesti tärkeintä ”Mitä mukaan päiväretkelle?” -juttua, joista aloittelevan retkeilijän kannattaa lähteä hankinnoissa liikkeelle, sanoisin:

  • istuma-alusta – kokoontaittuva alusta on edullinen, ei paina juuri mitään, eikä vie paljoa tilaa repussa, mutta se tekee retkitauosta ympäri vuoden niin paljon mukavamman! Huilailipa retkeilijä sitten rantakivellä, puupenkillä, hiekkarannalla, metsämättäällä tai missä vaan!
  • sytytyspusseja – nuotiopaikkoja ja polttopuita on melkeinpä kaikilla suomalaisilla merkityillä retkeilyreiteillä ja tulien tekeminen ja nuotion katselu vie retken heti ihan eri tasolle! Sytytyspussien kanssa jää pois tuskastuttava ähertäminen mahdollisesti kosteiden puiden kanssa ja syttyykö-eikö syty säätäminen.

Näillä kahdella asialla päiväretkestä tulee jo paljon mukavampi ja elämyksellisempi!

Ja tässä nyt oletan, että jokaiselta löytyy kotoa vaikkapa tyhjä limupullo, johon ottaa mukaan juotavaa 🙂 Se on tietysti se ihan must!

nuotio
Tämäkin setti syttyi kivuttomasti, vaikka vähän kosteita puita olikin, kun sekaan lykkäsi muutaman sytytyspussin!

Sinua voisi myös kiinnostaa, millaiseen reppuun päiväretkikamani pakkaan.