Liessaaren luontopolku – voi että, mikä löytö Lohjalla! Helppo mennä (pk-seudulta moottoritietä Turkua kohti vaan!), parkkipaikkoja oli mukavasti ja Lohjanjärven maisemat mykistävät aina.
Navigaattoriin: Haikarinkatu 22
Parkkipaikalta saareen johtaa hieno, valkoinen puusilta. Ja heti vastarannalla on upea hiekkaranta pukukoppeineen ja piiitkine laitureineen.
Itse kävin paikalla äitienpäiväviikonloppuna, eli ihan vielä ei ollut meikäläiselle sopivat uimakelit 🙂
Uimarannan reunasta löytyy saaren luontopolun kartta. Ja polku alkaa heti rannan jälkeen, kyltistä oikealle ja vasemmalle. Itse lähdin polkua oikealle, eli vastapäivään.
Polut koko saarella ovat enimmäkseen helpppoja ja tasaisia kävellä, mutta muutama tiukempi nousu ja juurakkokohtakin löytyy.
Lohjan kaupungin ylläpitämä luontopolku oli hyvin merkitty, todella hyvässä kunnossa ja helppo kulkea. Siellä täällä oli myös kivoja luontoaiheisia tarinoita ja pientä tekemistä.
Maisemat Lohjanjärvelle ja Lohjan keskustaan ovat minusta hienot. Harvemmin sitä pääsee näin ison järven rannoille retkelle!
Tästä googlemapsin kuvasta on ehkä helpompi hahmottaa reittiä:
Eli Haikarista, oikeasta alakulmasta, tullaan saarelle. Merkitty luontopolku kulkee kierroksen suunnilleen tuohon Liessaari-merkille ja takaisin. Sille tulee mittaa noin pari kilometriä.
Mutta ei siinä vielä kaikki! Saaren keskustaa pitkin kulkee leveä pieni tie/polku rantojen mökkitonttien välissä ja sitä pitkin pääsee näppärästi katsomaan vanhaan graniittilouhosta ja kahta laavua.
Tuon googlemapsissa näkyvän laavun lisäksi löytyy siis myös uusi laavu ihan tuolta saaren vasemman reunan kärjestä!
Vanhalle laavulle laskeuduttiin heti louhoksen jälkeen todella jyrkkää rinnettä pitkin. Ylhäällä oli halkoliiteri.
Liesjärven vanha laavu oli hienolla paikalla ja sen edessä oli myös pieni laituri, johon ainakin (tuulen salliessa) voisi meloen rantautua.
Laavujen välissä polku kulki metsäpalopaikan läpi. Enpä ole tällaista koskaan ennen Suomessa nähnyt! Kaikki karike ja maa-aines oli palanut männyn juurakkojen ympäriltä ja juuret olivat nyt ikäänkuin ilmassa.
Uuden laavun melkein jätin välistä, kun en uskonut opasteita maastossa. Sähköisissä kartoissa ei nimittäin ainakaan vielä ollut tästä toisesta laavusta mitään merkintöjä.
Tämä laavu oli ihan luksustasoa! Halkoja oli paljon, hyvä nuotiopaikka ja upeat, melkeinpä saaristomeri-tyyliset rantakalliot. Toki tännekin oli jo joku oman elämänsä artisti ehtinyt spray-tölkkinsä kanssa. Taiteen omaperäisyydestäkään ei kirkkoveneellä kyllä ropise kehuja..
Kaiken kaikkiaan Liessaaren luontopolku oli erittäin positiivinen yllätys, jossa kului ihan huomaamatta reilu pari tuntia maisemia ihastellen. Matkaakin kertyi vähän päälle kuutisen kilometriä, kun kävelin luontopolun ja poikesin laavuilla.
Parkkipaikan toisella puolen oli tosi kivan näköinen, kesäravintolana toimiva Villa Haikari. Tätä olin menossa testaamaan, mutta (ehkä äitienpäivän vuoksi?) paikka oli täynnä niin hienosti pukeutuneita ihmisiä, että en kehdannut mennä retkikamppeissani eteistä pidemmälle 🙂
Seuraavaksi sinun kannattaa käydä lukemassa retkestäni Lohjan Karnaistenkorvessa, siellä mennäänkin sitten eksoottisesti moottoritien päällä!