Aaaah, lopultakin! Torronsuo!
Minun piti tulla tänne koko kesän 2020, mutta joulukuussa vasta sain toteutettua retken. Aikomuksenani oli alun perin yhdistää syksyinen läheisen Liesjärven kansallispuiston yön yli retki ja Torronsuo, mutta toisin kävi. Kuulin illalla Kaksvetisen laavulla Torronsuolla jo käyneiltä, että edellisenä aamuna parkkipaikka oli ollut ääriään myöten täynnä jo ennen yhdeksää. Nämä ”mattimyöhäiset” saapujat olivat joutuneet jättämään autonsa melkein kilometrin päähän.. Juuei.
Mutta joulukuisena arkipäivänä kun otti kaverin kyytiin ja hurautti paikalle, sai aikalailla omassa rauhassa ihastella maisemia!
Vuonna 2020 Torronsuon kansallispuisto täytti 30-vuotta ja puistoon rakennettiin mm. uusi keittokatos ja puucee, pitkospuita uusittiin monin paikoin ja ennen kaikkea sen pääreittiä muutettiin niin, että nyt ei enää tarvitse kiertää tienvartta pitkin ja läheisen kylän kautta. Lisäksi vielä on työn alla esteetön pitkospuupolku ja näköalatasanne suolle.
Puiston ainoa parkkipaikka on Kiljamossa, josta kaikki polutkin alkavat. Pääkaupunkiseudulta paikalle ajaa omalla autolla reilussa tunnissa, matkaa on vähän päälle 100 kilometriä.
Navigaattoriin: Somerontie 732, Tammela
Uudet fasiliteetit olivat ihan viimeisen päälle hienot ja ne sijaitsevat ihan parkkipaikan tuntumassa. Leveä polku lähtee parkkipaikan vasemmalta laidalta.
Torronsuon näkötorni sijaitsee aivan parkkipaikan ja uusitun keittokatoksen vieressä. Kahta korkeanpaikammoista vähän hirvitti, mutta sitten teimme strategian, että puhutaan kiipeämisen ajan jotain ihan muuta ja keskitytään siihen. Hirveän kälätyksen saattelemina päästiin ylös asti!
Ja voi että, kyllä kannatti pakottaa itsensä ylös asti! Maisemat suolle olivat mykistävän upeat, vaikka torni ei ihan suolla sijaitsekaan.
Torronsuolla on paljon alueita, joissa on liikkuminen kielletty kesäisin. Mutta eipä suolle kyllä olisi asiaa, vaikka lupa olisikin. Aika märkää olisi meno 🙂 Käytännössä monin paikoin ainoa reittivaihtoehto on pitkospuut.
Talvella kansallispuistossa menee paljon latuja ja aluetta on mahdollista tutkia paljon laajemmin. Ymmärtääkseni Torronsuo on tosi suosittu retkihiihtopaikka. Pitää ehkä harkita lumikenkätestimatkaa jossain vaiheessa! (Murtsikka ei oikein ole minun juttuni..)
Näkötornilta lähdimme ensin kiertämään 1,5 kilometrin Kiljamon kierroksen, joka sopii loistavasti vaikka pienten lasten kanssa kierrettäväksi.
Suolla kiertävä rengasreitti, noin 10 kilometrin pituinen ja monin paikoin pitkospuista koostuva polku, lähti parkkipaikan oikeasta reunasta, opastaulun vierestä. Ainakaan vielä tuolloin (joulukuu 2020) taululle ei ollut laitettu uusittua reittikarttaa.
Varmaan vielä käynnissä olleesta kunnostusprojektista johtuen, reittimerkinnät olivat erittäin puutteellisia monin paikoin.
Suosittelen kiertämään reitin vastapäivään. Tämä siksi, että silloin alkuun jää tylsin osuus kohti Torron kylää*. Idänpäänkallion laavu on aikalailla reitin puolimatkassa ja siinä on erinomainen paikka evästauolle. Ja useamman kilometrin loppusuoraksi jää sitten upea pitkospuuosuus avoimella suolla.
*Vaikka reitti nyt onkin siis uusittu niin, että enää ei tarvitse kävellä kilometriä maantienvartta tai kiertää itse kylän kautta.
Idänpäänkallion laavu sijaitsee kansallispuiston ulkopuolella ja sitä ylläpitää kyläyhdistys. Heille valtava kiitos ja kumarrus!!
Torronsuon kansallispuiston alueella leiriytyminen ei ole sallittua, mutta täällä on. Laavun vieressä on myös puucee.
Idänpäänkallion laavua ei ole merkitty mihinkään Torronsuon virallisiin karttoihin, koska se ei kuulu Metsähallituksen huoltamaan alueeseen. Mutta polku kyllä vie perille jo nyt suht helposti (pientä hakemista oli muutamassa kohtaa..) ja ymmärtääkseni uuden reitityksen pitäisi mennä vielä huomattavasti selkeämmin ja suoremmin tänne.
Toinen ”nähtävyys” Torronsuon reitillä on Härksaaren louhos. Alla siitä kuva.
Niin-pä 😀
Louhos oli ehkä pienoinen pettymys: muutama ryteikköinen kuoppa ja parhaat päivänsä nähnyt opastaulu. Siinä oli kyllä sentään ihan mielenkiintoista infoa paikan historiasta ja Suomen kivilajeista.
Täältä on louhittu kvartsia Someron Åvikin lasitehtaalle jo 1700-luvulla.
Louhoksen jälkeen tuli pientä empimistä ja arvailua ja uukkareita, kun reitin merkinnät yksinkertaisesti hävisivät. Meidän olisi pitänyt ymmärtää, että kun polku päättyi hiekkatielle, retkeilijän kuuluu kävellä sitä reilut sata metriä ja sitten löytyy opaste, joka ohjaa takaisin polulle ja metsään. Just.
No mutta, tästäkin selvittiin ja loppukilometrit takaisin Kiljamon parkkipaikalle kuljettiinkin pitkoksilla huikeissa maisemissa avoimen suon keskellä. Kaikki reittimerkintäsäätö unohtui ja täten anteeksi annettiin. Miniryhmämme vain huokaili ihastuksesta!
Uskomattoman kaunista! Ja miten värikäs kuurainenkin suo voi olla! Torronsuo olet upea!
Torronsuo ja Liesjärven kansallispuisto sijaitsevat molemmat Tammelassa ja ne ovat autolla vain noin 20 kilometrin päässä toisistaan. Mekin kävimme vielä lähtiessä poikkeamassa Kyynäränharjulla, koska ystäväni ei ollut koskaan käynyt siellä.
Seuraavaksi voit katsoa kuvia Kyynäränharjulta ja lukea syksyisestä retkestäni Liesjärvellä