Kolin kansallispuisto. Kolin kansallispuisto! Lopultakin!
Voi ettien että, tätä retkikohdetta olin odottanut pitkään ja innoissani ja kyllä, se lunasti sille asetetut maisematavoitteet 6/5. Muuten retkipolut olivat kyllä yllättävän peruskamaa. Mutta kaiken kaikkiaan: kannatti mennä!
Olin reissussa ystäväni kanssa marraskuun alussa pitkän viikonlopun. Ennen lähtöä vähän kuumotti, että vieläkinkö siellä on ne kesän ihmismassat.. Hotelliltakin soiteltiin pöytävarauksia etukäteen, kun olivat täyteen bookattuna. Mutta ihan rauhassa sai kyllä enimmäkseen poluilla mennä ja Ukko-Kolilla itseään kuvata, ei ollut ruuhkia!
Majoituimme ihan pelipaikoilla, eli Break Sokos Hotel Kolissa. Sen sijainti oli erinomainen Kolilla liikkumiseen ja hotellin kylpylä ihan huikean hieno. Toki jäimme saapuessamme jumiin siihen funikulaari-hissiin, jolla noustaan parkkipaikalta hotellille, mutta sellaista meille aina sattuu 🙂
Mutta nyt retkiasiaan!
Lähdimme lauantaiaamuna joskus ennen kymmentä Mäkrän kierto -reitille (kartassa merkitty mustalla), jonka kuljimme vastapäivään. Ensimmäisiä muita retkeilijöitä alkoi kunnolla näkyä vasta paluumatkalle käännyttyämme, joskus puolen päivän jälkeen.
Mäkrän kierto oli mukava, reilun 7 kilometrin mittainen rengasreitti, joka oli enimmäkseen hyvin merkitty. Polku siis laskeutuu ensin loivasti Kolilta Mäkränaholle, joka oli yllättävä niitty metsän keskellä. Ja sitten noustaan vähän jyrkemmin viereiselle Mäkrävaaralle.
Monessa kohtaa reitillä tulin ajatelleeksi, että jos puissa olisi lehdet, ei tätäkään upeaa maisemaa näkyisi ollenkaan. Eli lämmin suositus myöhäiselle syksyretkelle Kolille! Joskin puhuimme kyllä paljon myös siitä, miten uskomattoman hyvä tuuri meillä kävi säiden kanssa. Edellisenä viikonloppuna näkyvyys huipulla oli ollut sumun vuoksi vain muutamia metrejä.. Syksyn etukäteen ajoitetuissa retkissä vallitsee aina jännittävä ’veikkaa ja voita’ -arpapeli 🙂
Mäkravaaralle nousu oli aika vaativaa maastoa ja minusta reitti kannattaa tämän kohdan vuoksi ehdottomasti kiertää vastapäivään. Mieluummin tätä ylöspäin nousee, kuin alas laskeutuu, varsinkin jos kivet ovat märkiä.
Jos sää olisi ollut sateinen, polut olisivat kyllä olleet tosi kuraisia ja liukkaita..
Mäkrävaaran huipulla oli kivoja taukopaikkoja, joista oli upeat maisemat niin Pieliselle, kuin viereiselle Ukko-Kolillekin. Mekin nautimme tässä kohtaa vähän teetä ja pientä evästä.
Paluumatkan kääntöpisteessä piti hetki arpoa omaa sijaintia ja oikeaa reittiä, mutta kyllä se sieltä sitten selvisi. Polku kiersi toiselle puolen Mäkrävaaraa ja järvimaisemat vaihtuivat pienemmäksi järveksi ja upeiksi metsiksi.
Paluupolku Mäkrävaaran länsireunaa Ikolanahon tulipaikalle (joka on reitin ainoa) oli kyllä suoraan sanottuna aika tylsä. Mutta menihän se toisaalta aika nopeasti alamäkeen lasketellessa.
Ja sitten olikin enää edessä nousu takaisin Kolille ja The Maisemaa katsomaan! Loppumatka meni vauhdilla, kun olimme tarkoituksella aamulla jättäneet Ukko-Kolin käymättä ja suuntasimme sinne ensimmäisen kerran vasta nyt (saapuessamme edellisenä iltana oli jo pimeää).
Seuraavassa postauksessani kerron teille lisää Kolista (niistä kaikista kolmesta!) ja purosta, joka paljastuikin ihan älyttömän hienoksi vesiputokseksi, sekä itsensä ja ahtaanpaikankammonsa ylittämisestä huikean hienossa luolassa.
Malttakaa hetki, palataan kohta Kolille!
Pääset lukemaan toisen osan reissusta suoraan täältä. Nyt mennään luolaan, vesiputokselle ja kuplimaan kylpylään!