Se ”vihreä lenkki”, eli Kirkkonummen Meikon Kotokierros, toimii aina ja ihan kaikille!
Minusta tuntuu, että jostain syystä tämä mielletään (ainakin paikallisten keskuudessa) vähän lastenkierrokseksi pituutensa puolesta (4,4 km), mutta ei se kyllä ole! Tai siis kyllä lapsetkin sen jaksavat kulkea, mutta nähtävää on ehdottomasti myös aikuisille ja tätä ei kannata jättää välistä.
Samoin korkeuseroja löytyy täältä Dorgarnin ylängöltä niin, että heikompikuntoista saattaa muutamassa kohdassa vähän jopa puuskututtaa 🙂 Mutta vastaavasti myös maisemat kallioilta ovat hienot!
Hyvin merkitty Kotokierros lähtee isolta, kesällä 2020 laajennetulta parkkipaikalta. Navigaattoriin Korsolammentie 44.
Suosittelen kiertosuunnaksi vastapäivään kulkemista.
Polku erkanee oikealle ja heti päästään porrashommiin, kun kiivetään pienen vesiputouksen vierestä korkeammalle.
Olen näin korona-aikana vältellyt Meikoa etenkin viikonloppuisin ja oikeastaan koko sulan ajan myös arkisin, koska massat ovat todellakin olleet liikkeellä. Aiemmat kapeashkot metsäpolut ovat levinneet aikamoisiksi väyliksi ja vielä jopa näin tammikuussa 2021, oli aikamoista kulku-uraa nähtävillä.
Itse koen tämän vähän kaksipiippuisena juttuna. Toisaalta on mahtavaa että ihmiset ovat löytäneet lähiretkeilyn ja tietenkin on luonnon kannalta parasta, että suurin osa liikkuu juuri näillä merkityillä poluilla, jolloin muu luonto ei kulu niin kovasti. Mutta ovathan nämä metsähighwayt myöskin aika surullinen näky. Ja jotenkin ajattelen myös, että jääkö nyt sitten uusille retkeilijöille sellainen kuva, että kaikki metsäpolut ovat tällaisia umpitallattuja, toista metriä halkaisijaltaan olevia juurakko- ja rapareittejä?
Noh, toivottavasti olen väärässä.
Yllä olevassa kuvassa näkyvän Kotolammen rannassa on pieni levähdyspaikka. Täällä istuskelin yhtenä todella kovana pakkaspäivänä talven 2019 alussa suu ihastuksesta ymmyrkäisenä kuuntelemassa, kun lammen jää pamahteli ja paukkui jäätyessään. En ole koskaan ennen kuullut sellaista ääntä! Matalat pamahtelut olivat hurjan kovia!
Reitin korkein kohta löytyy Mustjärven rannasta. Kallion laella ollaan hyvän matkaa lammen yllä. Kesäisin täällä on suosikkipaikkani evästauolle, vaikka mitään istuma-/tulipaikkoja ei olekaan. Paljaalla kalliolla on mukava istuskella ja ihmetellä maisemia.
Kakarlammen ja Immerlammen välissä reitti laskee aika reilusti ja kulkee hienosti virtaavan pikku joenuoman vierestä.
Viimeiseltä vesistöltä, eli Korsolammelta, löytyy minusta Meikon alueen kivoin nuotiopaikka. Se on ihan lammen rannassa, puita on iso liiterillinen ja puuceetkin löytyy.
Tulipaikka on aika avoin ja jos tuulee vähän reilummin, se tuntuu aina osuvan tähän. Mutta tyynemmällä säällä tosi kiva paikka, ja näin tammikuisena arkipäivänä myös erittäin rauhallinen 🙂
Korsolammen ympäri menee helposti seurattava, merkitsemätön polku, jota suosittelen lisäpyrähdykseksi. Kesäisin ja viikonloppuisin, jos on odotettavissa ruuhkaa virallisella tulipaikalla, otan usein tänne mennessä sellaiset eväät mukaan, että voin nauttia ne ilman tulitarpeita Korsolammen länsireunalla olevilla kallioilla. Siellä, isojen kivenlohkareiden välissä, saa yleensä olla ihan keskenään, vaikka tulipaikalla olisi kovinkin ruuhkaista.
Alueella risteilee myös paljon merkitsemättömiä polkua, joille kannattaa lähteä, kun Meikon Kotokierros ja muut merkityt reitit on nähty. Monet ”epävirallisista” poluista näkyvät OSM (Open Street Map) kartoissa. Lämmin suositus siis taas kerran niille!
Voit lukea juttuni OSM kartoista täältä.
Sinua voisi kiinnostaa myös juttuni Meikon kierrokselta.