Täysin korvessa, yhden Suomen vilkkaimmin liikennöidyn moottoritien päällä. Anteeksi mitä? Kyllä vain, tämä onnistuu, kun ottaa suunnaksi: Karnaistenkorven luontopolku, Lohja!
Lohjan suurin yhtenäinen metsäalue löytyy helposti, kun kurvaat Lohjan ABC:n kohdalta kohti Kisakallion valmennus- ja leirikeskusta. (Ja bussillakin pääsee pelipaikoille, jos kävelee ABC:ltä perille.) Juuri ennen Kisakallioon saapumista lähtee vasemmalle Suoniementaival ja muutaman sadan metrin jälkeen löytyy tien varresta (pieni) parkkipaikka opastauluineen ja puuceineen. Parkkis oli elokuun lopun lauantaina täynnä, mutta tien viereen mahtui hyvin parkkiin. Auton olisi voinut jättää myös Kisakallion parkkipaikalle.
Toinen vaihtoehto on Jantoniementien parkkipaikka, mutta sieltä lähtiessä tulee edestakaisin kävelyä muutama kilometri.
Karnaistenkorven luontopolku ja sen retkireitti on merkitty erittäin hyvin maastoon. Puissa on keltaisia ja punaisia merkkejä ja lisäksi niihin on kiinnitetty (todella rumia) liehuvia muovinarun pätkiä. Lisäksi kaikissa isoimmissa risteyksissä on alueen kartta ”olet tässä” merkinnällä. Voi siis ensikertalainenkin huoletta haahuilla ajatuksissaan 🙂
Retkipolku ei ole kovinkaan pitkä, vain reilut kolme kilometriä, ja se on merkitty puihin keltaisella maalilla. Retkireitti on hauskasti ”tuotteistettu” lapsille Tarinapoluksi, jonka tehtävärastit voi hakea QR-koodilla kännykkään. Lisäksi matkan varrella on hyviä infotauluja metsäluonnosta. Näissä oli osassa toki aika itsestäänselviä juttuja, mutta muutamia kyllä jäin ihan mielenkiinnolla lukemaan.
Reitillä oli myös ihan älyttömän paljon pitkospuita. Siis niitä on paikoissa, joissa en ollenkaan ymmärrä, mihin niitä edes tarvitaan. Samoin täällä oli ekat koskaan näkemäni pitkospuuportaat! Ehkäpä reitistä on vain ollut tarkoitus tehdä todella matalan kynnyksen reitti ihan kaikille.
Tämä pääretkireitti kiertää kaksi lampea, Ahvenalammen ja Sorvalammen, ja niiden laavut. Ahvenalammella ollaan aikalailla juuri Helsinki-Turku moottoritien tunnelin päällä. Motari kuuluu osaan retkipolkua ainakin tuulettomana päivänä, mutta eipä ääni nyt mitenkään häiritsevä ollut. Ja onhan se aina eksoottista olla vilkkaan tien ja tunnelin päällä, mutta aivan korvessa!
Laavut olivat todella isoja ja hienoilla paikoilla: kallion päällä ja lampinäkymin. Varsinkin Ahvenalammen laavu oli todella iso! Sinne mahtuisi kevyesti useampikin retkeilijä nukkumaan.
Ahvenalammella oli muutama retkiseurue eväitään syömässä, joten kävin vain pikaisesti jutustelemassa ja rapsuttelemassa heidän koiriaan, ja jatkoin sitten matkaa. Sorvalammen laavu oli pienempi, mutta sieltäkin löytyi kaikki tarpeellinen evästaukoon.
Tarinapolun lisäksi kiersin vielä Kisakallion laavulle ja sitten Kisakallion rantaa kulkevaa latupohjaa metsän kautta takaisin parkkipaikalle. Tämä reitti näkyy kyllä hyvin kartalla ja aluksi se on hyvin merkitty maastoonkin muovisuikaleilla ja osittain puihinmaalatuilla merkeillä. Mutta välillä kyllä sai tosissaan hakea polun jatkoa teiden ylitysten ja muiden katkojen jälkeen. Polku myös meni mm. hakkuuaukean vierestä, eli oikein mitään järkevää nähtävää täällä ei kyllä ollut.
Seuraavalla kerralla varmaan kiertelisin enemmän merkkaamattomia polkuja Tarinapolun ”sisällä” ja kävisin sitten pois lähtiessä ihan autolla Kisakalliota katsomassa.
Kisakallio on Vierumäen ja Kuortaneen tyylinen valmennus- ja liikuntakeskus. Paikka oli yllättävän suuri ja siellä näytti olevan vaikka mitä urheilujoukkueita treenaamassa ja valmennuksessa. Harjoitushalleja eri lajeille oli vaikka kuinka monta ja rannassa oli kiva puisto.
Tänne voisin hyvin palata joskus myös melomaan tai suppaamaan Hormajärvelle!
Karnaistenkorven merkityt polut eivät tarjoa viihdykettä kovinkaan pitkäksi aikaa, mutta muutaman tunnin päiväretkellä homma kyllä toimii. Itse voisin hyvin tulla tänne uudelleen esimerkiksi laavulle yöreissulle. Karnaistenkorven luontopolku on sellainen paikka, että tänne ehtisi pääkaupunkiseudulta näppärästi vaikka perjantaina töiden jälkeen.
Ja lasten kanssa retkeillessä tarinapolku varmasti toimii loistavasti!
