Päiväretkellä: Kopparnäs ja Störsvik

Kopparnäs-Störsvikin retkeilyalue on yksi päiväretkien suosikeistani, jonne palaan kerta toisensa jälkeen. Paikka sijaitsee Inkoossa ja Siuntiossa ja sinne on lyhyt matka kotoa (Helsingistä noin 50 km Länsiväylää pitkin) ja se on huomattavasti ruuhkattomampi kuin supersuosittu Porkkalanniemi. Kopparnäs on paikka, jonne suuntaan lyhyemmälle päiväretkelle usein, kun haluan vain laittaa pään pois päältä ja aivokapasiteettia ei tarvitse käyttää reitillä pysyttelyyn ja suunnistamiseen. Täällä osaan kävellä autopilotilla 

Kävelin ensimmäistä kertaa koko rantareitin Kolauddenilta Kopparnäsiin päästä päähän. Tämä kyllä vaati sen, että tilasin kuljettajan, eli mieheni, hakemaan minut reitin päästä ja heittämään takaisin autolleni. Yleensä siis teen sellaisia +/- tunnin mittaisia pistoja joko Kolauddenin, keskimatkan Sandfjärdenin tai (mereltä katsottuna vasemman reunan) Berguddenin parkkipaikalta, mutta nyt kävelin koko monipuolisen reissun ja matkaa tuli noin 9 km.

Kopparnäs ja sen reitit ovat tosi vaihtelevia ja matkan varrelle jää hyvin erilaisia metsiä, polkuja ja maisemia. Välillä mennään kapealla polulla ruohikossa, sitten rannalla, kallioilla, koivikoissa ja kuusikoissa.. Täydellistä!

Lähdetään siis matkaan mereltä katsottuna oikeasta reunasta, Siuntion puolelta ja otetaan sieltä suunnaksi Kopparnäs. Käännyin ensin Pickalan ABC:n jälkeen vasemmalle, seuraten Pickala golfin opasteita. Ja sitten, tien vaihduttua hiekkatieksi, vielä vesipumppaamolta (jossa myös on parkkipaikka) tien loppuun, Kolauddenille. Täällä on tilava parkkipaikka retkeilijöille ja puuceekin löytyy.

Alkumatka polusta kulkee aivan rannassa, kallioilla ja rehevissä metsissä. Tuntui että metsä oli ihan räjähtänyt vihreäksi viime aikojen sateiden jälkeen! Toki se tarkoitti, että myös ystävämme hyttyset olivat heränneet.. Liikkuessa ei huomannut mitään, mutta voi sitä ensijärkytyksen määrää, kun heti alkumatkasta pysähdyin korjaamaan vähän kengännauhoja ja hyttysiä singahti välittömästi iholle ihan tolkuttomasti! Mutta tosiaan jo ihan normaalissa kävelyvauhdissa hyttyset eivät kiusanneet yhtään ja tauon pitäminen rantakallioilla tarkoitti, että inisijöitä ei ilmaantunut retkinautintoa häiriköimään.

Jo heti vähän parkkipaikalta lähdön jälkeen on reitillä hieno Ålandsbergetin näköalapaikka, josta on ensimmäiset hienot merimaisemat. Nyt siinä istuskeli retkeilijöitä evästaolla, niin en jäänyt kuvailemaan ja heitä häiriköimään. Sitten polku kiemurtelee enimmäkseen rantoja seuraten Kurubackuddenille, jonka vieressä näkyy mm. vanhoja talon perustuksia. Niemenkärjen kallioilta on hienot näkymät pitkälle lähisaariin.

Sitten päästäänkin jo Sandvikenin hiekkarannalle, jossa on tulipaikka ja usein telttailijoita. Vietin täällä viime uuden vuoden nuotiotulen ja kuun valossa.

Tästä vähän eteenpäin on Sandfjärdenin parkkipaikka, jossa oli Uudenmaan Virkistysalueyhdistyksellä, eli UUVI:lla raksahommat meneillään. Ainakin parkkipaikkaa oli jo uudistettu, ja vanha ja kulahtanut tulipaikka oli hävinnyt kokonaan. Kivaa nähdä, mitä kaikkea sinne on tulossa! Puucee oli käytössä. Myös tässä kohdin reittiä pääsee uimaan hiekkarannalle.

Sandfjärdenin jälkeen alkaa leveämpi polku, joka kulkee kapeana hiekkatienä ja kallioilla ihan rantoja seuraillen. Tämä on ehkä suosikkipätkäni Kopparnäsin reitillä, vaikka se ei mitään metsäpolkua olekaan. Tykkään sen maisemista ja rantakallioilla on paljon rauhallisia taukopaikkoja. Reitin varressa oli uskomattoman paljon metsämansikoita ja eihän niitä nyt sinne voinut jättää!

Luontopolku päättyy reitin isoimmalle ja vilkkaimmalle parkkipaikalle, Rävbergetille. Rannassa on kaksikin tulentekopaikkaa, puucee ja useampi parkkipaikka. Rävbergetin ”vuorelle” pääsee helposti hiekkatietä pitkin, tai rannan puolelta vähän kapuamista vaativaa reittiä. Päältä on huikeat maisemat piiiitkälle merelle moneen suuntaan.

Törmäsin Rävbergetillä myös ä l y t t ö m ä n nerokkaaseen, uuteen ja suomalaiseen ideaan! Nimittäin tiedättehän sen tunteen, kun saavut tulentekopaikalle ja kirves on joko susitylsä tai viety, ja tarjolla olevat klapit niin isoja, että eivät taatusti syty pienimättä/ilman bensaa? No more! Tulentekopaikan seinään oli pultattu Housemanin linkkukirves! Olen vakuuttunut.

Loppumatka Berguddenille (parkkipaikka, tulipaikka ja puucee) kulkee mielettömän upeita rantakallioita pitkin. Tähän pätkään en kyllästy koskaan! Maisemat vaihtelevat uskomattoman paljon vuodenajasta ja säästä riipuen. Nyt oli aika dramaattista näkymää merelle, kun etelästä oli kaatosade matkalla illaksi.

Keväisin täällä voi nähdä rantakäärmeitä vaikka ja kuinka paljon, nyt törmäsin kyykäärmeröiseen ja sisiliskoon. Molemmat tekivät hyvin tietä retkeilijälle ja ohitimme toisemme kunnioittavan etäisyyden päästä.

Retki on hyvä päättää Pickalan ABC:n laiturille. Huoltoasemalla on ainakin kesäisin erinomainen valikoima paikallisen tuottajan leivonnaisia, joilla on hyvä korjata patikoidessa syntynyt energiavaje.

Käy lukemassa myös juttuni Lähteelän ulkoilualueesta, joka on monille tuntemattomampi paikka Porkkalanniemessä.