Teijon Kansallispuistossa kulkeva 8,8 km Sahajärven kierros on helppo ja hyvin merkitty rengasreitti. Lähdimme matkaan heinäkuisena aamuna retkikavein kanssa, koska iltapäivälle oli luvattu ukkosta. Matkaan meni rauhallisen makkaranpaistotauon kanssa nelisen tuntia.
Jätimme auton Nenustannummen parkkipaikalle ja lähdimme kulkemaan reittiä vastapäivään, eli kuten suositellaan. Minulle on muuten suuri mysteeri, miksi monille reiteille kerrotaan suositussuunta. Kuka sen päättää ja mihin se perustuu? Istuuko jossain joku Virallinen Kansallispuistovaliokunta, joka komiteoissaan suoltaa mietintöjä, että juuri näin päin on nyt ihmisen hyvä tämä reitti kiertää?
Haluaisin niin voida hehkuttaa teille Sahajärven kierrosta, mutta en vaan voi. Varsinkin Sauruntien pohjoispuoli, jossa valtaosa reitistä kulkee, oli minusta tosi tylsää. Perus mäntymetsää, vähän suota pitkospuineen ja jokunen kallio. Mutta niiltäkään ei oikein edes nähnyt Hamarinjärveä, kun sen rannat olivat niin ryteikköä.
Sahajärven kierroksen ehdoton kohokohta on tietysti Kalasuntin kaksi vetolossia, jotka ovat toki hieno ja erikoinen kokemus. Samoin Kalasuntin laavu on upealla paikalla. Selvästi moni retkeilijä olikin vain tullut yhdellä lautalla Kalasunttiin makkaranpaistoon (ja kenties ottamaan Instakuvia lossilta). Sinne kun ei ole parkkipaikalta kuin noin 700 metrin matka.
Kalasuntin laavu oli puolen päivän jälkeen sunnuntaina melkoisen ruuhkainen ja jäimmekin pohtimaan, että miksi ihmeessä reitille ei ole tehty toista nuotiopaikkaa vaikka Hamarin järven rantaan? Toki Nenustassa on tulentekopaikka, mutta se tulee vähän turhan äkkiä lähdön jälkeen ja vaatisi pitkähkön koukkauksen.
Kalasuntin toisen lossin jälkeen reitti nousi kallioille, josta oli hienot maisemat Sahajärvelle ja sen yli. Tänne kallioiden päälle sopisi loistavasti näkötorni, josta varmaan näkisi merelle asti!
Loppumatka kallioiden jälkeen oli lisää mäntymetsää, kosteaa pöheikköä (jossa hyttyset olivat kiitettävästi läsnä) ja aivan mutaiseksi ajettu maastopyöräpolkuosuus, jossa ei jostain syystä ollut pitkospuita.
Täytyy tunnustaa, että harmitti aikalailla, kun retkikaverini oli tullut mukaani Tampereelta asti ja vetolosseja lukuunottamatta Sahajärven kierros oli niin perus, kuin ikinä voi olla. Jos pitäisi valita, tekisin Matildanjärven kierroksen tämän reitin sijaan koska tahansa.
