Eräirma blogista

Tämä blogi syntyi metsän hiljaisuudesta ja tunturien tuulista – niistä hetkistä, kun askel rytmittyy maaston mukaan ja mieli hiljenee maiseman äärelle. Kirjoitan, koska haluan jakaa sen, mitä olen poluilla oppinut: ilon yksinkertaisista asioista, luonnon viisauden ja vaelluksen arjen, jossa jokainen päivä tuo tullessaan jotain pientä ja tärkeää.

Olen kulkenut reittejä yksin ja välillä ystävän kanssa – tutuissa maisemissa ja uusilla urilla. Teltan kangas, termospullon lämpö, kartan viivat ja syksyn tuoksu – näistä muodostuu se vaeltajan elämä, jota täällä kuvaan. En lupaa sankaritarinoita tai viimeisimpiä varustelistoja, vaan rehellisiä havaintoja, sattumia ja oppimista matkan varrelta.

Joskus polku eksyttää tai sää yllättää, mutta juuri silloin löytyy usein ne parhaat tarinat. Kirjoitan hiljaa hymyillen, nuotion valossa tai sadeviitan alla, ja toivon että sanat tavoittavat lukijan samaan tapaan kuin metsän rauha tavoittaa kulkijan – hiljalleen ja varmasti.

Tervetuloa mukaan,
– Irma