Retkivinkki: puhdasta ja paremman makuista vettä

Kaivovesi, tai muu matkan varrelta saatu vesi, saattaa välillä olla aika eksoottisen makuista. Sitä on huomattavasti mukavampaa juoda puhdistettuna ja maustettuna, varsinkin jos vettä kuluu paljon tai ollaan vähän pidemmällä reissulla. Tietysti vedenpuhdistus on se kaikkein tärkein toimenpide, mutta on se makukin tärkeää!

Maustaminen käy helposti: poretabletin palanen pulloon ja johan maistuu! Myös esim. Sodastreameihin tarkoitettuja pikkupulloja saa vaikka minkä makuisena.

Veden maustaminen Sana-Sol
Jos olet joskus poreillut itsesi irti Beroccasta, EN suosittele tätä makua..

Minulla on yleensä mukana repussa myös vedenpuhdistin silloin, kun tiedossa on että kotoa tuotu vesi ei välttämättä riitä. Eli mielellään puhdistan myös kaivoveden.

Ostin tämän Katadynin Steripenin, kun olin lähdössä Nepaliin vaeltamaan (reissu peruuntui koronan vuoksi, aargh). Ei se halvin vaihtoehto, mutta kevyt ja oikeasti tappaa UV-valolla tyyliin kaiken vedestä.

 Katadyn Steripen vedenpuhdistus
Tämä Steripen-malli syö 4 x AA patterit

Toki vedenpuhdistus tableteilla on huomattavasti edullisempi ja kevyempi vaihtoehto, mutta minusta ne tekevät vedestä aivan kuoleman makuista, vaikka kuinka sitten maustaisi perään. Vahva ei siis niille täältä.

Katadyn Steripen vedenpuhdistus
Katadyn Steripen in action
(Pahoittelut epäretkikuvasta. En jaksanut mennä pihalle vesisateeseen lavastamaan käyttötilannetta autenttisemmaksi 🙂 )

Lisäksi minulla on aikomuksena ottaa tämä mukaan ihan perus kaupunkimatkoille vaikkapa Keski-Eurooppaan, tai missä ikinä nyt ei voi/halua juoda hanavettä, vaan on ostettava vesipulloja.

Kannattaa käydä lukemassa myös retkikeittiöesittelyni!

Päiväretkellä: Kopparnäs ja Störsvik

Kopparnäs-Störsvikin retkeilyalue on yksi päiväretkien suosikeistani, jonne palaan kerta toisensa jälkeen. Paikka sijaitsee Inkoossa ja Siuntiossa ja sinne on lyhyt matka kotoa (Helsingistä noin 50 km Länsiväylää pitkin) ja se on huomattavasti ruuhkattomampi kuin supersuosittu Porkkalanniemi. Kopparnäs on paikka, jonne suuntaan lyhyemmälle päiväretkelle usein, kun haluan vain laittaa pään pois päältä ja aivokapasiteettia ei tarvitse käyttää reitillä pysyttelyyn ja suunnistamiseen. Täällä osaan kävellä autopilotilla 🙂

Kopparnäs Störsvik retkikartta
Reitti siis kulki oikealta, keltaiselta ”Olet tässä” -laatikolta rantoja pitkin vasemmalle Berguddeniin asti. Anteeksi heijastelut!

Kävelin ensimmäistä kertaa koko rantareitin Kolauddenilta Kopparnäsiin päästä päähän. Tämä kyllä vaati sen, että tilasin kuljettajan, eli mieheni, hakemaan minut reitin päästä ja heittämään takaisin autolleni. Yleensä siis teen sellaisia +/- tunnin mittaisia pistoja joko Kolauddenin, keskimatkan Sandfjärdenin tai (mereltä katsottuna vasemman reunan) Berguddenin parkkipaikalta, mutta nyt kävelin koko monipuolisen reissun ja matkaa tuli noin 9 km.

Kopparnäs retki Kolaudden
Kolauddenilta matkaan!

Kopparnäs ja sen reitit ovat tosi vaihtelevia ja matkan varrelle jää hyvin erilaisia metsiä, polkuja ja maisemia. Välillä mennään kapealla polulla ruohikossa, sitten rannalla, kallioilla, koivikoissa ja kuusikoissa.. Täydellistä!

Kopparnäs koivikko
Koivikkoa matkan varrelta

Lähdetään siis matkaan mereltä katsottuna oikeasta reunasta, Siuntion puolelta ja otetaan sieltä suunnaksi Kopparnäs. Käännyin ensin Pickalan ABC:n jälkeen vasemmalle, seuraten Pickala golfin opasteita. Ja sitten, tien vaihduttua hiekkatieksi, vielä vesipumppaamolta (jossa myös on parkkipaikka) tien loppuun, Kolauddenille. Täällä on tilava parkkipaikka retkeilijöille ja puuceekin löytyy.

Kopparnäs polku
Polku leveimmillään

Alkumatka polusta kulkee aivan rannassa, kallioilla ja rehevissä metsissä. Tuntui että metsä oli ihan räjähtänyt vihreäksi viime aikojen sateiden jälkeen! Toki se tarkoitti, että myös ystävämme hyttyset olivat heränneet.. Liikkuessa ei huomannut mitään, mutta voi sitä ensijärkytyksen määrää, kun heti alkumatkasta pysähdyin korjaamaan vähän kengännauhoja ja hyttysiä singahti välittömästi iholle ihan tolkuttomasti! Mutta tosiaan jo ihan normaalissa kävelyvauhdissa hyttyset eivät kiusanneet yhtään ja tauon pitäminen rantakallioilla tarkoitti, että inisijöitä ei ilmaantunut retkinautintoa häiriköimään.

mustikka
Mustikoitakin olisi ollut jo ihan syöntikoossakin, mutta koska hyttynen, niin EI.

Jo heti vähän parkkipaikalta lähdön jälkeen on reitillä hieno Ålandsbergetin näköalapaikka, josta on ensimmäiset hienot merimaisemat. Nyt siinä istuskeli retkeilijöitä evästaolla, niin en jäänyt kuvailemaan ja heitä häiriköimään. Sitten polku kiemurtelee enimmäkseen rantoja seuraten Kurubackuddenille, jonka vieressä näkyy mm. vanhoja talon perustuksia. Niemenkärjen kallioilta on hienot näkymät pitkälle lähisaariin.

Vanhan talon perustukset
Raunioiden kohdalta rannasta löytyy myös vanhan laiturin jäännökset

Sitten päästäänkin jo Sandvikenin hiekkarannalle, jossa on tulipaikka ja usein telttailijoita. Vietin täällä viime uuden vuoden nuotiotulen ja kuun valossa.

Störsvik Sandviken
Sandvikenin ranta

Tästä vähän eteenpäin on Sandfjärdenin parkkipaikka, jossa oli Uudenmaan Virkistysalueyhdistyksellä, eli UUVI:lla raksahommat meneillään. Ainakin parkkipaikkaa oli jo uudistettu, ja vanha ja kulahtanut tulipaikka oli hävinnyt kokonaan. Kivaa nähdä, mitä kaikkea sinne on tulossa! Puucee oli käytössä. Myös tässä kohdin reittiä pääsee uimaan hiekkarannalle.

Sandfjärden Rävberget

Sandfjärdenin jälkeen alkaa leveämpi polku, joka kulkee kapeana hiekkatienä ja kallioilla ihan rantoja seuraillen. Tämä on ehkä suosikkipätkäni Kopparnäsin reitillä, vaikka se ei mitään metsäpolkua olekaan. Tykkään sen maisemista ja rantakallioilla on paljon rauhallisia taukopaikkoja. Reitin varressa oli uskomattoman paljon metsämansikoita ja eihän niitä nyt sinne voinut jättää!

metsämansikoita
Retkieväiden aatelia

Luontopolku päättyy reitin isoimmalle ja vilkkaimmalle parkkipaikalle, Rävbergetille. Rannassa on kaksikin tulentekopaikkaa, puucee ja useampi parkkipaikka. Rävbergetin ”vuorelle” pääsee helposti hiekkatietä pitkin, tai rannan puolelta vähän kapuamista vaativaa reittiä. Päältä on huikeat maisemat piiiitkälle merelle moneen suuntaan.

Rävberget Kopparnäs
Rävbergetin myrskymaisemia

Törmäsin Rävbergetillä myös ä l y t t ö m ä n nerokkaaseen, uuteen ja suomalaiseen ideaan! Nimittäin tiedättehän sen tunteen, kun saavut tulentekopaikalle ja kirves on joko susitylsä tai viety, ja tarjolla olevat klapit niin isoja, että eivät taatusti syty pienimättä/ilman bensaa? No more! Tulentekopaikan seinään oli pultattu Housemanin linkkukirves! Olen vakuuttunut.

Loppumatka Berguddenille (parkkipaikka, tulipaikka ja puucee) kulkee mielettömän upeita rantakallioita pitkin. Tähän pätkään en kyllästy koskaan! Maisemat vaihtelevat uskomattoman paljon vuodenajasta ja säästä riipuen. Nyt oli aika dramaattista näkymää merelle, kun etelästä oli kaatosade matkalla illaksi.

Kopparnäs
Kansallislintu etualalla levänsyöntihommissa

Keväisin täällä voi nähdä rantakäärmeitä vaikka ja kuinka paljon, nyt törmäsin kyykäärmeröiseen ja sisiliskoon. Molemmat tekivät hyvin tietä retkeilijälle ja ohitimme toisemme kunnioittavan etäisyyden päästä.

rantakallio
Kopparnäsin kukkivat kalliot
rantakallio
Kopparnäsin kallioissa menee hienoja raitoja eri kiviaineksia
sisilisko
Herra Kyyllä oli things to do ja places to be, mutta tämä (mystinen hopeinen diskomies, kieltään lipova) liskomies oli vähän rauhallisempaa sorttia.

Retki on hyvä päättää Pickalan ABC:n laiturille. Huoltoasemalla on ainakin kesäisin erinomainen valikoima paikallisen tuottajan leivonnaisia, joilla on hyvä korjata patikoidessa syntynyt energiavaje.

Retkievästä
Aina ei jaksa panostaa retkieväisiin 🙂

Käy lukemassa myös juttuni Lähteelän ulkoilualueesta, joka on monille tuntemattomampi paikka Porkkalanniemessä.

Repoveden kansallispuiston vaellus osa III

Viimeinen aamu Repoveden kansallispuiston vaelluksella Kuutinkanavalla valkeni ihan yhtä aurinkoisena ja lämpimänä kuin edellinenkin. Ennen lähtöä aamiaisen jälkeen, pulahdin uimaan, koska leiriä pakatessa ehti jo tulla niin kuuma. En pitänyt mitään kiirettä loppumatkalle lähdön kanssa, koska matkaa takaisin autolle oli enää alle nelisen kilometriä.

Jätin siis reitin lopusta viimeisen parin kilometin kierroksen Katajavuorelle käymättä. Alkoi tuntua, että kiipeily- ja maisemakiintiö oli jo tälle reissulle aika täysi 🙂

Repoveden kansallispuisto Lapinsalmen riippusilta
Kiitos ja heiiii – Repovesi olit minulle kaunis!

Lapinsalmen parkkis oli tyhjentynyt reippaasti ja juhannusvaeltajien autojen tilalle oli tullut karavaanareita. Omakin autoni löytyi hiekkakentältä asuntoautoleirin keskeltä. Lopuksi nautin vielä hyvin ansaitun jätskin RepoTassussa ja soitin videopuhelun kotiin. Sitten rinkka auton peräkonttiin, vaelluskenkien vaihto flipfloppeihin ja se oli siinä!

Suositus paluumatkan varrelle: UNESCO:n maailmanperintökohde Verlan ruukkimiljöö ja tehdasmuseo Kouvolan kupeessa oli upea paikka. Vanhan pahvitehtaan ympäristöstä löytyy museon lisäksi mm. kesäravintola (lohikeitto oli erinomaista) ja pieniä käsityöläispuoteja sekä esihistoriallinen kalliomaalaus.

Verla käsityöläismyymälä tuohikori
Ehkä maailman söpöimpiä tuohikoreja

Repoveden vaelluksen ensimmäinen ja toinen osa

Retkivinkki: Miten teen helposti maistuvampaa retkievästä

Retkieväät on tärkeät! Helppo vinkki, miten saat retkiruuastasi maistuvampaa: kuivatulla sipulilla saa kätevästi lisättyä makua eväänä oleviin keittoihin ja pastoihin, eikä se paina repussa mitään.

En kuitenkaan suosittele pakkaamaan minigrippiin, koska siitä tulee ödöör dö sibule läpi aika nopeasti ja rinkkaan syntyy jännä hajumaailma. Itse olen pakannut tätä pieneen rasiaan.

retkieväät
Liiterin siblat toimii

Käy lukemassa myös juttuni siitä, mitä otan evääksi retkilleni!

Suppailu on parasta! Retkellä Pikkalanjoella

Suppailu Pikkalanjoella Siuntiossa on ollut jo useamman kesän ohjelmassani ja tänäkin vuonna olen käynyt siellä jo kahdesti. Lähtö onnistuu helposti SE Actionin melontakeskukselta tai Pickalan ABC:n laiturista. Matkaa pelipaikoille on Helsingistä Länsiväylää pitkin sellaiset 45 minuuttia.

SUP suppailu SE Action melontakeskus Pickala
Melontakeskuksen laituri

Tänä kesänä olen molemmilla kerroilla onnistunut lähtemään matkaan, kun melontakeskus ei vielä ole ollut auki. Mutta palatessa olen sentään saanut sieltä superhyvää Sjundbyn raparperijäätelöä! Jos keskus ei ole auki, auton joutuu jättämään parkkipaikalle vähän kauemmas rannasta. Kun keskuksella on henkilökunta paikalla, portti on auki ja autolla pääsee rantaan asti. Rannassa on pienen kioskin lisäksi puucee.

SUP suppailu Pikkalanjoen sulku
Joen alussa on sulku

Heti reissun aluksi pääsee jännän äärelle, kun melotaan sulun läpi. Minulle on mysteeri, miksi se on kiinni, koska veden pinta ei oikeastaan matkalla liikahda. Ehkä joen veden ei haluta sekoittuvan meriveden kanssa kesällä? Syksyisin sulku on ollut auki.

Sulkuun siis melotaan vetämällä ensin narusta, joka löytyy meren puolella yllä olevan kuvan oikeassa laidassa olevan laiturin kohdalta. Joen puolelta merelle tultaessa naru on jo aika reilusti ennen sulkua joen vasemmassa laidassa. Sitten kun portti aukeaa, melotaan vaan rauhallisesti sisään, vedetään seinällä olevasta narusta ja odotellaan että portti toiseen suuntaan aukeaa.

suppailuretki Pikkalanjoen sulku
Sulussa paluumatkalla merelle ja melontakeskukselle

Matkalla melontakeskukselta Pickalan ABC:lle alitetaan kaksi siltaa: ihana vanha tervantuoksuinen puusilta ja betoninen Länsiväylän silta. Joella ei tuule oikeastaan koskaan, joten vaikka merellä tulisikin aallokkoa, se häviää joella lähes kokonaan ja suppailu on helppoa. Myöskään virtausta ei juurikaan ole. Pieniä veneitä liikkuu jonkin verran, mutta nekin yleensä ajavat hyvin maltillista vauhtia ja hidastavat usemmiten suppareita ja melojia nähdessään.

SUP suppailu Pikkalanjoki
Länsiväylän ylittävä silta

ABC:ltä matkaa voi jatkaa Vikträskin järvelle, jossa on SE Actionin taukopaikka. Ja jos haba riittää, matkaa voi jatkaa vielä toiset noin 3 km ylös Sjundbyn kartanolle. Upea keskiaikainen kivilinna on Adlercreutzin suvun omistuksessa ja toimii yksityiskotina, eli kartanon maille ei ole asiaa. Tänä vuonna siellä ei järjestetä ohjattuja kierroksia koronan takia.

Sjundbyn kartano Pikkalanjoki
Linnan lähellä olevissa rakennuksissa on edellen nähtävillä Porkkalan vuokra-ajan jäänteitä.

Jos linnalta mielii jatkaa matkaa eteenpäin kohti esimerkiksi Siuntion kylpylää, siinä kohtaa on otettava vesikulkuneuvonsa kainaloon ja kannettava sitä lyhyt matka sillan yli.

Lumpeita Pikkalanjoella

Lämmin suositus myös syksyiselle suppailu- tai melontaretkelle Pikkalanjoella. Ruskanvärit olivat viime syksynäkin huikeita jokirannassa! (Ja tietenkään en ole tullut ottaneeksi siltä reissulta yhtäkään kuvaa..)

suppailu retki Pickala ABC laituri
Huilitauko ABC:n laiturissa

Tässä SE Actionin kartta alueesta:

SE Action Pikkalanjoen kartta
Melontakeskus sijaitsee kuvan oikeassa alareunassa 3,5 km vieressä olevan violetin veneenlaskukuvan kohdalla

Seuraavaksi voit vaikka lukea muutaman päivän reissustani Saariston rengastiellä!

Repoveden kansallispuiston vaellus osa II

Tervetuloa mukaan Repoveden kansallispuiston vaelluksen toiseen päivään!

Toinen päivä Repovedellä oli pidempi ja kuumempi, mutta tosi hyvin senkin jaksoi kun maisemat vaihtuivat hyvää tahtia ja loppupäässä odotti matkan kohokohta, eli Olhavan kalliot.

Heti aluksi nousin Kirnukankaan kallioille, josta oli huimat näkymät ties miten pitkälle. Ainoa miinus tuli siitä, että toisia aamukahveja kallion laella viritellessä tapasin päivän ekat (vaan ei vikat) täyshullut ampiaiset. Tiedä sitten mistä mahtoi johtua, mutta heikäläiset olivat heränneet jostain yön aikana ja olivat aika energisellä tuulella. Eivät niinkään yrittäneet pistää, vaan lensivät tauotta sellaista superrasittavaa kamikazelentoa pään ympäri. Voin tunnustaa, että katkaisin tien varresta koivunoksan (kylläkin armeijan puolelta tietä, eli ehkä se on ihan sallittua) . Ilman sitä olisin tullut ihan hulluksi noiden pömppäreiden kanssa. Ja ennen kuin tuon oksan keksin, meni koko reissun tylsin kilometrin maastopyörätienpätkä Saarijärven pakkipaikalle ennätysajassa lähes puolijuoksua amppareita paetessa.

Repoveden kansallispuisto
Matkalla Kirnukankaalle

Saarijärvellä oli vain tylsä parakkimajoitus ja kaivo, mutta sen jälkeen oli hieno koukkaus Tolosen järven kautta. Kannattaa kiertää sieltä, eikä oikaista hiekkatietä!

Sukeltajanniemellä oli todella hienolla paikalla nuotiopaikka. Kävin siellä uimassa ja ihmettelemässä suurimpia koskaan näkemiäni nuijapäitä.

Sukeltajanniemi Repovesi
Sukeltajanniemi keskellä

Sitten olikin edessä nousuvoittoista, aurinkoista polkua Olhavalle ja sen päällä huikeat maisemat. Kyllä kannatti hikinen tarpominen!

Olhava Repovesi
Kaunista, mutta kuumaa
Olhava Repovesi
Olhavalta näkee kauas
Olhavan kallio Repovesi
Olhavaa alhaalta katsottuna

Olin suunnitellut yöpyä Olhavalla, jossa on kallioiden alla olevalla leiripaikalla on kaivo, mutta tulin aika nopeasti toisiin aatoksiin, kun laskeuduin kallioiden alle järven rantaan. Paikka oli kyllä hieno, mutta kaivosta oli kampi (?) katki ja leiriytymispaikalla oli toistakymmentä telttaa ja kiipeilijöitä ruuhkaksi asti. Onneksi en ollut ihan loppu, vaan jaksoin rauhallista vauhtia jatkaa vielä seuraavalle leiripaikalle ja kaivolle Kuutinkanavalle.

Mustalamminvuoren näkötorni jäi matkan varrelta käymättä, mutta onpahan siis hyvä syy tulla takaisin!

Matkalla kanavalle söin lounaan taas yksin Kuutin tulipaikalla upeissa maisemissa.

Kuutin taukopaikka Repovesi
Kuutti
Kuutinkanava Repovesi
Alas Kuutinkanavalle oli kohtalaisen jyrkkä lasku – varsinkin päivän päätteeksi ja täyspakkaus selässä tuntui ihan kiitettävästi jaloissa

Varsinainen Kuutinkanava on ”kannas”, jonka läpi menee vanha 200 m pitkä vanha puinen uittoränni. Kuutinlahden puolella on rannassa hyvin varusteltu leiripaikka ilta-aurinkoon. Siellä oli jo muutamia telttailijoita saapuessani paikalle klo 17 aikoihin, joten oli taas peliliikkeen aika. Katsoin kännykän kompassista, että aamuaurinko nousisi aikalailla just kanavan toisesta päästä, Tervajäven puolelta. Siellä oli myöskin nuotiopaikka ja laituri, ja kaivolle ja vessaankin oli lyhyempi matka. Siellä nukuin itsekseni ja kävin ilta- ja aamu-uinnilla ”omalta” laiturilta. Aa että!

Kuutinkanava Repovesi
Privaleiri
Kuutinkanava Repovesi
Thö Kuutinkanava
Riippumatossa Repovesi
Jälkkärillä
Kuutinkanava Repovesi
Ilta- ja aamu-uintipaikka

Toisen päivän matkan pituudeksi tuli noin 11 km kartan mukaan.

Repoveden vaelluksen ensimmäinen osa

Retkivinkit: ilmainen retkikartta kännykkään

Päivitys:

Jos olet löytänyt tänne esim. Googlella, sinun kannattaa ehdottomasti käydä lukemassa tämä uudempi juttuni vielä paremmasta retkikarttasovelluksesta!

Ilmainen retkikartta kännykkään ja rohkeasti merkitsemättömille poluille!

Ainakin pääkaupunkiseudulla retkeillessä näin koronakeväänä on välillä ollut merkityillä poluilla aika ruuhkaista. Ja ainakin itse olen niin mamis, että en oikein ole uskaltautunut niiltä pois, vaikka kotini lähelläkin niitä risteilee vaikka kuinka. Mutta nytpä uskallankin!

Nimittäin ratkaiseva ero tulee siinä kohtaan, kun kännykkään saa ladattua ilmaisen Open Street Map (OSM) sovelluksen, johon on monissa paikoissa merkittynä epävirallisiakin polkuja. (Play-kaupasta Androidille löytyy keltainen rinkula nimellä OsmAnd.)

Ainakin kun olen tätä testannut mm. Kirkkonummella Meikon lähistöllä, kartta on toiminut todella tarkasti sijainnin puolesta ja lähes kaikki polut on olleet merkittynä.

Törmäsin tähän ihan sattumalta Jätskiautoa odotellessa, kun heillä on OSM:n päälle rakennettu sovellus, jolla voi seurata missä jätskiauto on tulossa. Siinä kuola valuessa huomasin, että kas täällähän on vaikka mitä polkuja lähimetsässä ja ilmainen retkikartta oli löytynyt!

Kopparnäs
Kopparnäs

Käy lukemassa seuraavaksi juttuni Kolmen järven kierros Kirkkonummella, jossa retkikartta löytyy OSM-äppsistä!

Repoveden kansallispuiston vaellus osa I

Lähdin heti juhannuksen jälkeen Repoveden kansallispuistoon kolmeksi päiväksi ihka ensimmäiselle useamman yön vaellukselleni ja vieläpä yksin. Vähänkö jännää!

Repoveden kansallispuisto on kaakkois-Suomessa, Kouvolan lähellä. Ajomatkaa Helsingistä on vähän vajaa 200 km.

Etukäteen ehkä eniten jännitti, miten jaksan helteessä (sääennuste näytti 25-29 C), mutta sen kanssa ei ollut hätää. Vettä sai matkan varrelta kaivoista – ja kyllä sitä kuluikin! Samoin jänskätti, miten jaksan kulkea, kun selässä on ensimmäistä kertaa 15 kilon rinkka. Yllättäen polvet kestivät ihan mukisematta. Enemmänkin niskat vetivät jumiin kantamuksen painosta, mutta nekin sai auottua venyttelemällä ja uimalla.

Päätin hyvistä neuvoista välittämättä lähteä Lapinsalmen parkkipaikalta, koska halusin päästä matkaan tyylillä riippusillan ylittämällä. Lähdin reissuun sunnuntaina juhannuksen jälkeen, ja vaikka autoja olikin, mitenkään täynnä parkkis ei ollut. Ajomatkaa pääkaupunkiseudulta tuli noin 2,5 h yhdellä kahvin ja sämpylän mittaisella pysähdyksellä. Ajatuksena oli, että tankkaan myös itseni kunnolla viimeistään Kouvolassa, mutta enhän minä sitten malttanut mihinkään ABC:lle mennä syömään, kun poltteli jo päästä poluille!

Repoveden kansallispuisto vaellus Lapinsalmen riippusilta
Siitä se lähtee!

Samoin minun piti tietysti käydä lähtiessä parkkipaikan RepoTassu-kioskilla, mutta senkin muistin vasta jonkun matkaa polkuja jo käveltyäni. En tiedä olisiko sieltä saanut kunnollisen kansallispuiston kartan, mutta hyvin pärjäsi tällä omallakin versiolla. Ja reiteillä oli niin hyvät opasteet, että melkein kokonaan ilmankin olisi pärjännyt. Netti ei kyllä aina toiminut, eli kännykän varaan ei olisi voinut pelkästään navigointiaan laskea.

Minulla oli siis käytössä tästä kartasta printattu tosivaeltajan proversio töistä lainatussa muovitaskussa. Hienosti highlightattuna ovat reitti sekä kaivot!

Repoveden kartta

Lähdin kiertämään Kaakkurinkierrosta vastapäivään. Paitsi heti alussa skippasin Ketunlossin ja kiersin riippusillan kautta pätkän Ketunlenkin kautta. Ja kyllä kannatti ryhtyä reittianarkistiksi! Hieno polku meni osittain ihan järven ja kallionseinämän välissä, isojen kivenmurikoiden yli. Olin myös kuullut huhuja, että lossille saattaa olla ajoittain jonoja ja sekään ei kyllä inspannut, että sattuisi yksin paikalle ja hommiin.. Tämä reitti tuntui siis kaikin puolin paremmalta valinnalta.

Repovesi Ketunlenkki Repoveden vaellus
Repoveden Via Ferrata

Jatkoin hyvällä vauhdilla Määkijään, jossa oli kaivo, nuotiopaikka ja paljon päiväretkeilijöitä. Kävin vain katsomassa paikat ja jatkoin matkaa kohti Talasta, jossa olikin sitten vain muutama maastopyöräilijä uimatauolla. Keittelin lounaskeiton vedet ja söin muutaman varrasleivän.

Repovesi opaste
Jos tällä opastuksella onnistuu eksymään, on ehkä peiliin katsomisen paikka 🙂
Repovesi matkaeväs lounas
Lounaaksi Lidlin tomaattikuppikeittoa

Tervajärven parkkipaikalla oli paljon väkeä lähdössä pois ja sen jälkeen sainkin kulkea aikalailla itsekseen. Polku alkoi nousta ja aika ylös-alas mentiin hiki virraten järven reunaa pitkin. Lojukoskelle saavuin klo 16 aikoihin. Nuotiopaikalla oli jo muutama teltta ja arvasin että varmaan lisää on tulossa myöhemmin, joten jäin itse kalliolle vajaan sadan metrin päähän vessasta, kaivosta ja laiturista. Tämä oli hyvä peliliike, koska sain majoittua ylhäisessä yksinäisyydessä muiden jäädessä lähemmäs fasiliteetteja.

Repoveden kansallispuisto
Lojukoski riippumatto
Lojukosken Superior Single -majoitus

Kävin uimassa, virittelin riippumaton, täytin vesipullon kaivosta ja keittelin tonnikalapastan. Pussin mukaan siinä oli kaksi annosta, mutta kuten olin etukäteen arvellutkin, niin heittämällä meni koko pussillinen ja purkillinen tonnikalaa päälle. Sitten olikin mukava huilailla lämpimässä kesäillassa riippumatossa karkkeja syöden, kaakkureiden huutoa kuunnellen ja auringonlaskua ihaillen.

Repovesi Lojukoski retkiruoka
Retkigurmeeta

Ilta oli niin lämmin ja tuuleton, että en edes virittänyt tarppia, vaan nukuin vain hyttysverkon kanssa. Hyvin riitti aamuyöstäkin kesämakuupussi, kun oli päällä merinokerrasto, -sukat ja -pipo. Kosteutta nousi vähän järvestä ennen auringonnousua, mutta se kuivui heti kun päivä valkeni. Korvatulpat olivat tarpeen, koska linnut aloittivat huudon jo auringon noustua puoli viiden aikoihin. Pipon kun veti silmille pimentämään, niin unta jatkoi mukavasti aamukasiin.

Säästelin kännykän akkua ja en pitänyt GPS:ää päällä, joten tarkkaa tietoa kulkemistani päivämatkoista ei ole. Kartan mukaan reitille kertyi pituutta noin 7 km. Normaalisti tekemiini saman mittaisiin päiväretkiin verrattuna sanoisin, että ehkä sellaisen 3-5 km saa tuohon lisätä ”väsyttävyyttä” kuumuudesta, korkeuseroista ja rinkan painosta selässä.

Repoveden vaellus toinen päivä

Nonnni.

Halojata halloo, kivaa kun löysit tänne!

Näin juhannuksenahan sitä on ihmisellä hyvää aikaa aloitella taas bloggaamista. Aikomus ja idea on kirjoittaa asioista, joista on melkein huomaamatta tässä viimeisten vuosien aikana tullut minulle tärkeitä. Eli retkeilystä metsissä ja meren rannoilla, katsomisesta kauas ja liikkumisesta omin voimin reppu selässä.

Nyt kun tämä harrastelu on eskaloitunut jo siihen, että viettelen välillä retkilläni öitäkin ulkosalla, olen huomannut hakevani infoa milloin mistäkin aiheeseen liittyvästä intternetsistä. Välillä sitä löytyy, välillä ei. Ja aika moni kirjoittaja on sellainen hard core ”vaelsin juuri kolme viikkoa Lapissa varusteenani linkkari” -tyyppinen eräjorma, jollaisen kanssa minulla ei ole oikein mitään yhteistä. Eli kaipasin itse sellaista vähän lightimpaa retkeilyhäröilyblogia, jossa olisi käytössä rautalanka, tyhmiä kysymyksiä olisi lupa esittää ja jossa olisi vähän unicornia ja hölömöilyä.

Että jospa näillä mentäis! Tervetuloa mukaan poluille!

Arpainen Soini
Arpaistenreitti, Soini