Repoveden kansallispuiston vaellus osa I

Lähdin heti juhannuksen jälkeen Repoveden kansallispuistoon kolmeksi päiväksi ihka ensimmäiselle useamman yön vaellukselleni ja vieläpä yksin. Vähänkö jännää!

Repoveden kansallispuisto on kaakkois-Suomessa, Kouvolan lähellä. Ajomatkaa Helsingistä on vähän vajaa 200 km.

Etukäteen ehkä eniten jännitti, miten jaksan helteessä (sääennuste näytti 25-29 C), mutta sen kanssa ei ollut hätää. Vettä sai matkan varrelta kaivoista – ja kyllä sitä kuluikin! Samoin jänskätti, miten jaksan kulkea, kun selässä on ensimmäistä kertaa 15 kilon rinkka. Yllättäen polvet kestivät ihan mukisematta. Enemmänkin niskat vetivät jumiin kantamuksen painosta, mutta nekin sai auottua venyttelemällä ja uimalla.

Päätin hyvistä neuvoista välittämättä lähteä Lapinsalmen parkkipaikalta, koska halusin päästä matkaan tyylillä riippusillan ylittämällä. Lähdin reissuun sunnuntaina juhannuksen jälkeen, ja vaikka autoja olikin, mitenkään täynnä parkkis ei ollut. Ajomatkaa pääkaupunkiseudulta tuli noin 2,5 h yhdellä kahvin ja sämpylän mittaisella pysähdyksellä. Ajatuksena oli, että tankkaan myös itseni kunnolla viimeistään Kouvolassa, mutta enhän minä sitten malttanut mihinkään ABC:lle mennä syömään, kun poltteli jo päästä poluille!

Repoveden kansallispuisto vaellus Lapinsalmen riippusilta
Siitä se lähtee!

Samoin minun piti tietysti käydä lähtiessä parkkipaikan RepoTassu-kioskilla, mutta senkin muistin vasta jonkun matkaa polkuja jo käveltyäni. En tiedä olisiko sieltä saanut kunnollisen kansallispuiston kartan, mutta hyvin pärjäsi tällä omallakin versiolla. Ja reiteillä oli niin hyvät opasteet, että melkein kokonaan ilmankin olisi pärjännyt. Netti ei kyllä aina toiminut, eli kännykän varaan ei olisi voinut pelkästään navigointiaan laskea.

Minulla oli siis käytössä tästä kartasta printattu tosivaeltajan proversio töistä lainatussa muovitaskussa. Hienosti highlightattuna ovat reitti sekä kaivot!

Repoveden kartta

Lähdin kiertämään Kaakkurinkierrosta vastapäivään. Paitsi heti alussa skippasin Ketunlossin ja kiersin riippusillan kautta pätkän Ketunlenkin kautta. Ja kyllä kannatti ryhtyä reittianarkistiksi! Hieno polku meni osittain ihan järven ja kallionseinämän välissä, isojen kivenmurikoiden yli. Olin myös kuullut huhuja, että lossille saattaa olla ajoittain jonoja ja sekään ei kyllä inspannut, että sattuisi yksin paikalle ja hommiin.. Tämä reitti tuntui siis kaikin puolin paremmalta valinnalta.

Repovesi Ketunlenkki Repoveden vaellus
Repoveden Via Ferrata

Jatkoin hyvällä vauhdilla Määkijään, jossa oli kaivo, nuotiopaikka ja paljon päiväretkeilijöitä. Kävin vain katsomassa paikat ja jatkoin matkaa kohti Talasta, jossa olikin sitten vain muutama maastopyöräilijä uimatauolla. Keittelin lounaskeiton vedet ja söin muutaman varrasleivän.

Repovesi opaste
Jos tällä opastuksella onnistuu eksymään, on ehkä peiliin katsomisen paikka 🙂
Repovesi matkaeväs lounas
Lounaaksi Lidlin tomaattikuppikeittoa

Tervajärven parkkipaikalla oli paljon väkeä lähdössä pois ja sen jälkeen sainkin kulkea aikalailla itsekseen. Polku alkoi nousta ja aika ylös-alas mentiin hiki virraten järven reunaa pitkin. Lojukoskelle saavuin klo 16 aikoihin. Nuotiopaikalla oli jo muutama teltta ja arvasin että varmaan lisää on tulossa myöhemmin, joten jäin itse kalliolle vajaan sadan metrin päähän vessasta, kaivosta ja laiturista. Tämä oli hyvä peliliike, koska sain majoittua ylhäisessä yksinäisyydessä muiden jäädessä lähemmäs fasiliteetteja.

Repoveden kansallispuisto
Lojukoski riippumatto
Lojukosken Superior Single -majoitus

Kävin uimassa, virittelin riippumaton, täytin vesipullon kaivosta ja keittelin tonnikalapastan. Pussin mukaan siinä oli kaksi annosta, mutta kuten olin etukäteen arvellutkin, niin heittämällä meni koko pussillinen ja purkillinen tonnikalaa päälle. Sitten olikin mukava huilailla lämpimässä kesäillassa riippumatossa karkkeja syöden, kaakkureiden huutoa kuunnellen ja auringonlaskua ihaillen.

Repovesi Lojukoski retkiruoka
Retkigurmeeta

Ilta oli niin lämmin ja tuuleton, että en edes virittänyt tarppia, vaan nukuin vain hyttysverkon kanssa. Hyvin riitti aamuyöstäkin kesämakuupussi, kun oli päällä merinokerrasto, -sukat ja -pipo. Kosteutta nousi vähän järvestä ennen auringonnousua, mutta se kuivui heti kun päivä valkeni. Korvatulpat olivat tarpeen, koska linnut aloittivat huudon jo auringon noustua puoli viiden aikoihin. Pipon kun veti silmille pimentämään, niin unta jatkoi mukavasti aamukasiin.

Säästelin kännykän akkua ja en pitänyt GPS:ää päällä, joten tarkkaa tietoa kulkemistani päivämatkoista ei ole. Kartan mukaan reitille kertyi pituutta noin 7 km. Normaalisti tekemiini saman mittaisiin päiväretkiin verrattuna sanoisin, että ehkä sellaisen 3-5 km saa tuohon lisätä ”väsyttävyyttä” kuumuudesta, korkeuseroista ja rinkan painosta selässä.

Repoveden vaellus toinen päivä

Nonnni.

Halojata halloo, kivaa kun löysit tänne!

Näin juhannuksenahan sitä on ihmisellä hyvää aikaa aloitella taas bloggaamista. Aikomus ja idea on kirjoittaa asioista, joista on melkein huomaamatta tässä viimeisten vuosien aikana tullut minulle tärkeitä. Eli retkeilystä metsissä ja meren rannoilla, katsomisesta kauas ja liikkumisesta omin voimin reppu selässä.

Nyt kun tämä harrastelu on eskaloitunut jo siihen, että viettelen välillä retkilläni öitäkin ulkosalla, olen huomannut hakevani infoa milloin mistäkin aiheeseen liittyvästä intternetsistä. Välillä sitä löytyy, välillä ei. Ja aika moni kirjoittaja on sellainen hard core ”vaelsin juuri kolme viikkoa Lapissa varusteenani linkkari” -tyyppinen eräjorma, jollaisen kanssa minulla ei ole oikein mitään yhteistä. Eli kaipasin itse sellaista vähän lightimpaa retkeilyhäröilyblogia, jossa olisi käytössä rautalanka, tyhmiä kysymyksiä olisi lupa esittää ja jossa olisi vähän unicornia ja hölömöilyä.

Että jospa näillä mentäis! Tervetuloa mukaan poluille!

Arpainen Soini
Arpaistenreitti, Soini