Kolin kansallispuisto – Huippujen kierros, pirunkirkko ja vesiputos

No niin, jatketaan retkeä, Kolin kansallispuisto osa 2!

Ensimmäisen osan reissusta voit käydä lukemassa täältä

Mäkrän kierroksen päiväretken jälkeen käväisimme hotellilla pienellä huililla ja sitten klo 16 aikoihin suuntasimme lyhyelle Huippujen kierrokselle auringonlaskuhommiin.

Kolin kansallispuisto auringonlasku

Tällä reitillä on mittaa vain reilu kilometri, se kulkee enimmäkseen aika tasaisella (paitsi hotellilta lähtiessä joko maltillisemmin nousu kohti Akka-Kolia tai kunnon porrasrykäisy Ukko-Kolille.

Huippujen kierros Koli kartta

Huippujen Kierroksella pääsee siis näkemään Kolin pääpointit, Ukko-, Akka- ja Paha-Kolin.

Kolin kansallispuisto auringonlasku

Aurinko laskee Akka-Kolin puolelle, josta oli u s k o m a t t o m a n kauniit näkymät. Ja kuvissa jää kätevästi näkymättä varsin navakka tuulikin 🙂 Auringonlaskua ihaili marraskuisena lauantai-iltana kanssamme alle kymmenen muuta, vaikka hotelli olikin täynnä. Mykistävää.

Sunnuntaina oli sitten aika suunnata Kolin muille nähtävyyksille!

Haasteita tuli matkalaiselle lähinnä siksi, koska sekä Gastropub Ryynänen, Satamaravintola Alamaja että Kolin Veistospuisto olivat marraskuussa kiinni 🙂 Kaikissa kuitenkin käytiin pihassa katsastamassa hommat ja varsinkin Veistospuistossa olisi ollut oikeasti ihan mielenkiintoista käydä.

Koli pirunkirkko

Mutta onneksi Kolin luonto on auki 24/7 marraskuussakin! Siispä suuntasimme Kolin retkireittikartassa näkyneelle Pirunkirkolle.

Laiska turisti ei ollut ihan täysin selvillä, että mitä tässä nyt ihan tarkalleen ottaen oltiin edes menossa katsomaan ja kyllä taas valmistautumattomuus palkittiin! 🙂

Koli
Polku Pirunkirkolle

Pirunkirkolle ajettiin tosi hienoa hiekkatietä, aivan Pielisen reunoja pitkin. Ja taas oli järvimaisema ihan hyvin näkyvillä, kun puissa ei ollut lehtiä. Parkkipaikalta lähti hyvin viitoitettu polku kohti jyrkkää ja kivikkoista rinnettä ja jotenkin oli odottanutkin ”vain” jotain isompaa kivikkoa. (Wikipedian mukaankin pirunkirkko on ”nimitys useille erilaisille kallio- ja kivimuodostumille”)

Koli pirunkirkko
Ensimmäinen ”Oooo, kato!!”-hetki pirunkirkolla: puolimetrinen halkeama laskeutuvan polun reunassa

No juu ei, Kolin Pirunkirkko oli upea luola!

Koli pirunkirkko
Koko jyrkkä rinne kohti Pielistä oli täynnä valtavia kivenlohkareita
Koli pirunkirkko
Pirunkirkon portaiden alapää ja luolan suuaukko vasemmalla

Kun meille selvisi, että kyseessä onkin luola, piti kummankin urhean retkeläisen hetken aikaa puhallella ja totutella ajatukseen. Ahtaat paikat kun eivät ole meille kummallekaan ihan siellä omimmalla mukavuusalueella 🙂

Koli luola
Luolan suuaukolta laskeuduttiin muutaman lohkareen ja isomman pudotuksen yli ensimmäiseen 90 asteen käännökseen, josta tämä kuva on otettu kohti suuaukkoa.

Onneksi kanssamme ei samaan aikaan ollut muita, niin saimme ihan kaikessa rauhassa hivuttautua pidemmälle luolaan ja tarvittaessa käydä välillä pinnalla haukkaamassa vähän happea (ja rohkeutta).

Luola ei siis ole ollenkaan pelottava tai hankala edes lapselle, jos ei siis harrasta ahtaanpaikankammoilua. Ja kammoakin helpottaa huomattavasti se, että kaventuessaankin luolan käytävän päästä näkyy valoa.

Koli luola
Näkymä ensimmäisen 90 asteen käännöksen kohdalta toiseen suuntaan. Uskaltauduin tämän loppuun asti, vaikka ahtaimmasta kohdasta mahtuu juuri ja juuri seiniin osumatta läpi.

Luola olisi jatkunut vielä pidemmällekin (intternetsi osasi kertoa että se on Z-muotoinen ja kokonaisuudessaan 33 m pitkä), mutta jänis tuli housuun, kun ei enää nähnyt, minne reitti menee/miten ahtaaksi tila käy/mahtuuko kääntymään ympäri tarvittaessa vai pitääkö peruuttaa takaisin. Eli me kuljimme luolasta Z:n kaksi ensimmäistä sivua. Mutta ei se mitään, tämä riitti jo oikein hyvin reissun extreme-osuudeksi!

Jos vallan innostuit, niin Kolin kansallispuisto tarjoaa usempiakin lohkareluolastoja, joihin esimerkiksi Koli Active tekee kunnon ryynäysretkiä. Kertokaa sitten meille nössömmillekin, millaista oli!

Kolin kansallispuisto aitta

Seuraavaksi kaipasimme vähän rauhallisempaa aktiviteettia ja pysähdyimme Rantatien varrelta menomatkalla bongaamallemme Tarhalahden kuuraiselle niitylle. Siihen paistoi sopivasti aurinko ja se oli hauskasti melkein englantilaisen nummen näköinen kumpuileva viheriö. Ladon ovella oli sopiva istuskelupaikka, joka oli kuin tehty tee- ja keksitauolle!

Retkitee
Afternoon tea, Koli style

Lopuksi poikkesimme vielä Tarhapurolla, kun sekin sattui sopivasti silmiin Rantatiellä. Parkkipaikalla oli muutama auto, niin näppärästi päättelimme että ”varmaan siellä on jotain ihan näkemisen arvoista”. No oli kyllä, joo!

Tarhapuro on siis runsaiden sateiden jälkeen (kuten nyt) ja keväällä lumien sulaessa vesiputous! Ja tämä jäi melkein näkemättä meiltä matkailuamatööreiltä..

Koli vesiputous

Putoukselle on Rantatien parkkipaikalta noin kilometri enimmäkseen aika tasaista polkua pitkin. Tai sinne voi tulla myös Mäkrän kierrokselta, tekemällä koukkauksen ”yläkautta” Mäkränahon/Purolanahon kohdalta.

Tarhapuron putouksella on korkeutta noin 15 metriä ja se on enimmäkseen hienosti naamioitunut isojen lohkareiden väliin. Muutamasta kohdasta metrin-parin mitalta vesi kuitenkin ryöppyää ihan valtoimenaan. Ja putouksen kuulee jo kaukaa!

Koli vesiputous

Putousta ei näe kunnolla polulta ja paikalla ei ole mitään portaikkoa ja katselutasannetta, vaan täällä pitää vähän kiipeillä, että näkee kunnolla jotain. Kulku putouksen päälle on molemmin puolin jyrkkä, märkä ja lohkareinen, eli ihan tekemisen meininkiä on ylös asti pääsemisessä – mutta ehdottomasti vaivan arvoista!

Rinteen alaosassa vesi katoaa kivenlohkareiden väliin ja hajoaa pieniksi puroiksi, joita saa ihan tosissaan väistellä, että pääsee takaisin polulle. Eli ihan sileäpohjaisilla lenkkareilla en lähtisi tähän suoritukseen, tulihan se nyt selväksi? 🙂

Siirtolohkare
Ja alhaalla virtaa joki

Jostain syystä Tarhapuron putousta ei ole merkitty moniin Kolin kansallispuiston karttoihin, mutta Mäkrän kierron kartasta se löytyy.

Myös Kolin luontokeskus Ukko oli valitettavasti koko marraskuun kiinni, eli siellä emme päässeet vierailemaan. Melkein olisin halunnut ostaa matkamuistoksi edes Kolin kansallispuisto –magneetin ja olin tosi yllättynyt, kun niitä ei ollutkaan hotellin respassa myynnissä. Hö.

Kolin kansallispuisto kyltti

Teimme ihan parhaan peliliikkeen, kun majoituimme Kolilla vielä sunnuntai-maanantai yön. Koska silloinhan hotelli oli käytännössä tyhjä ja saimme lillua upeassa Koli Relax Spassa enimmäkseen kahdestaan monta tuntia! (Ulkopaljuista raikuneesta älämölöstä päätellen lauantaina tilanne oli vähän toinen..)

Kylpylässä oli nerokas konsepti: pääsymaksuun (Äääs-etukortilla 36 €/hlö, 2020) kuului saunakiulu, jossa oli pikku pussissa Lumenen hoitotuotteita + piccolopullo kuoharia per retkihenkilö. Ja kun menimme kahdestaan, saimme vaihtaa toisen Lumene-pussin yhteen kokonaiseen skumppaan. Deal!

Koli spa kiulu

Kylpylä oli todella kaunis (yhteistyökumppanina on lisäksi Tulikivi), lämminvesialtaassa soi veden alla tietysti Sibeliuksen Finlandia ja näkymä Pieliselle ulkopaljusta oli huikea.

Yllämainittujen itsestäänselvästi upeiden juttujen lisäksi pari erityismainintaa, joista pidin erityisesti:

  • elämyssuihkuista, joissa tuli erilaisia vesipisaroita ja -sumuja, trooppista ukkosmyrskyä, lintujen laulua jne. Ihania!
  • lämmitetyistä makoilutuoleista, joista oli näkymä Pieliselle. Kyllä kelpasi huilailla ja nauttia kaikessa rauhassa skumpasta ja maisemista, kun ei tullut kylmä!
Koli spa kiulu
Skål onnistuneelle Kolin retkelle!

Kolin kansallispuisto – kyllä, se on kaiken saamansa koronajan somepöhinän ansainnut. Aivan upea paikka, marraskuussakin! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *