Kahvia retkellä

Nyt on tärkeä postaus, sillä retkieväiden lisäksi myös kaffitauot ovat tietysti olennainen osa retkeilyä, eikös juu!

Nokipannukahvi ei ole minun kuppini teetä, hehee. Eli siitä jouduttu lukemaan jostain muualta. Minä nimittäin menen tässä(kin) mielipiteitä jakavassa retkiasiassa vahvasti mukavuus ja helppous edellä. Ja nokisen pannun vaatimat toimenpiteet, kuten peseminen ja etenkin kuljetus, eivät ole minun juttuni. Mutta tästä vuodatuksesta huolimatta, kahvia retkellä on tietysti oltava.

Niinpä minun valintani on yleensä keitellä kahvivedet nopsaan ja noetta kaasukeittimellä.

En tiedä johtuuko tämä siitä, että olen itse löytänyt kahvin ilot vasta reilusti yli kolmekymppisenä, mutta minusta pikakahvikin on ihan jees. Mutta tiedän toki, että moni ei todellakaan ole kanssani samaa mieltä. Eli ehkäpä, jos Juhla Mokka nuotiolla on nimenomaan se sinun juttusi retkellä, tämä ei ole ihan sinulle suunnattu postaus 🙂

Kahvia retkellä Liesjärvellä
Aamutsufeet ja puurovedet tulossa Liesjärven Kansallispuiston Kaksvetisen nuotiopaikalla

Näillä puheilla siirtykäämme siis sujuvasti pikakahvin herkulliseen ja monipuoliseen maailmaan! Tässä Irman retkikaffisuositukset:

  • Nescafe Kulta Lempeä – en tiedä onko placeboa, mutta minusta pehmeämmän makuinen, kuin perus-Kulta
  • Nescafe Cappuccino – tässä tulee kivasti myös maitoasiat samasta paketista!
Nescafe pikakahvi

Herkkuosastolla: Choco & Hazelnut pötkelöt – löytö alelaarista, ihan superhyvää! Näissä, kuten muissakin yksittäispakatuissa kahveissa, on vaan se vika, että tulee roskaa kotiin kuljetettavaksi. Siksi en suosi näitä vaihtoehtoja, vaikka sinänsä käteviä ovatkin ja makuvaihtoehtoja olisi vaikka kuinka paljon.

Nescafe pikakahvi

Yllä näkyy myös kahvinkuljetusvälineeni, eli Orthexin salaattikastikkeelle tarkoitetut pikkupurkit.

Purkit on täydellisen kokoisia (0,5 dl) tähän tarkoitukseen:

  • mahtuu muutama kaffeannos per purkki
  • näkee helposti, mitä purkki sisältää
  • se tärkein: kansi pysyy hyvin kiinni

Bonusvaihtoehto ei-kofeiinia-puolenpäivän-jälkeen -henkisille, kuten minä:

Nescafe pikakahvi

Myös näitä on minulle moni suositellut, mutta en ole vielä ehtinyt testaamaan: Clipperin luomukahvi ja Lidlin pikakahvi.

Useimmiten, jos olen vain perus muutaman tunnin päiväretkellä, en todellakaan ota Primusta mukaan vedenkeittioa varten, vaan silloin toki laitan vain kuuman veden valmiiksi termariin ja sekoittelen kahvit sitten sopivan taukopaikan löydyttyä. Tai jos oikein hurjaksi ryhdyn, saatan jopa keittää kotona suoraan termariin muutaman kuugelin Nespressoa 🙂

Vettä keittelen päiväretkellä useimmiten vain, jos on seuraa mukana ja haluan, että kahvitauosta tulee enemmän kunnon ohjelmanumero reissulle. Sekä tietysti silloin, kun olen pidemmällä retkellä ja termarin mukana kantaminen ei ole enää järkevää reissun keston tai kuljettavan matkan pituuden takia.

Monella aloittelevalla retkeilijällä tuntuu olevan sellainen mielikuva, että kahvia retkellä saa vain avotulella ja kantamalla metsään kaikenmaailman hommaan tarvittavat välineet. Niin halusin vain kertoa, ettei sen nyt välttämättä ihan niin tarvitse mennä, jos et halua 🙂

Seuraavaksi voit käydä lukemassa vaikka retkikeittimeni ja muun retkikeittiöni esittelyn.

Retkivinkki – retkiruokaa edullisesti Matsmartista

* kaupallinen yhteistyö Matsmart

Eräirma ylpeänä tunnustaa: Olen tarjoushaukka. Katso hieman nolot kuvat!

No joo, ehkäpä en nyt kuitenkaan vilauttele teille retkiruokasäilöjäni 🙂 Mutta kyllä, todellakin tarjoushaukkailen aina sopivan tilaisuuden tullen!

Olen ostanut jo muutaman vuoden ajan hävikkiruokaa myyvästä Matsmartista milloin mitäkin ja homma toimii. Toimitukset tulee muutamassa päivässä hyvin pakattuina, valikoima on laaja ja hinnat on todella jees.

Matsmart onkin vakkariostopaikkani ruokakaapin perussälälle, kuten mm. tomaattimurskalle, kahville, ketsupille jne. Ja toki avoimesti tässä tunnustan, että selaan aina läpi myös herkkulaarit ja yleensä ostoskoriin lipsahtaa myös herkkuja 🙂

Mutta – ei siinä vielä kaikki! Nimittäin olen jo vuoden verran syönyt melkeinpä vain Matsmartista tilattua, suomalaisen Leaderin retkiruokaa, silloin kun en pelkällä vedellä ja kekseillä pärjää.

*Outdoor Meals 6kpl – 35% alennus | Retkiruoka Mysli & Jogurtti – 23% alennus | Retkiruoka Omena & Kanelipuuro – 23% alennus |*

Omia suosikkejani ovat nuo aamupalapussit, varsinkin omena-kaneli puuro on ihan parhautta! Eikä tarvii sotkea kattilaa, eikä varsinkaan tiskailla sitä 🙂 Sen kun keittelee veden ja kaataa sen pussiin. Ja kun on syönyt, pussi on helppo huuhdella ja rullata retkiroskikseen kotiin vietäväksi.

Näiden Leaderin Outdoor-retkiruokien lisäksi Matsmart myy usein myös erilaisia välipalapatukoita ja niitä jo mainitsemiani keksejä, jotka myös toimivat hyvin retkieväinä, ainakin jos minulta kysytään 🙂

*Välipalapatukka Mustikka & Cashew – 34% alennus | Välipalapatukka Suolainen Kinuski & Maapähkinä – 23% alennus | ”Oreo Original” Keksit 154g – 10% alennus | Cookies Tumma Suklaa – 25% alennus |*

Valikoima tietysti vaihtelee koko ajan, koska myytävät erät eivät ole kovin isoja. Mutta yleensä retkiruokaa on ollut valikoimassa ainakin joitakin eri makuja. Eipä tule aina ostettua sitä samaa, vaan testailtua eri vaihtoehtoja ja kyllä tuossa aina euro pari säästyy!

Retkiruoka aamupuuro
Aamupalaa tulossa Tammiossa <3

Ja kumotaan tässä nyt vielä samoilla vauhdeilla yksi harhaluulo: Matsmart ei myy vanhentunutta ruokaa, vaan hävikkiruokaa. En kyllä tiedä, miten tuo sitten tarkalleen määritellään, koska esimerkiksi tällä hetkellä myynnissä olevissa Leaderin retkiruuissa on parasta ennen maaliskuussa 2022. Parasta ennen -päivänmäärä on siis nähtävissä ja helposti tarkistettavissa kunkin tuotteen tiedoista.

Seuraavaksi voit lukea vaikka helpoista eväsvinkeistäni yön yli retkelle.

Linlon saari – reitit ja tulipaikat kartalla

Linlon saari ja sen tulipaikat maailmankartalle!

Linlo Kirkkonummella on minulle sellainen tuttuakin tutumpi retkikohde, jonne palaan kerta toisensa jälkeen. Siellä on mukavan vaihtelevat polut ja maisemat, saaristotunnelmaa rantakallioineen, saaren keskellä on noin 30 metriin yltävä avoin Högberget, josta näkee pitkälle merelle ja vaikka parkkipaikka olisi kovinkin täynnä, niin aika rauhassa saarella saa silti yleensä kulkea.

Linlossa saan myös mukavasti pään pois päältä, kun paikka on niin tuttu, että ei aktiivisesti tarvitse pysyä kartalla. Ja tämä toimii myös uudelle kävijälle, sillä saarelta on vain yksi reitti sisään ja ulos! 🙂

Kirkkonummen kunta uusi saarelle johtavan sillan viime kesällä 2020, mutta jostain syystä vieläkään ei ole ilmestynyt edes parkkipaikalle uutta retkikarttaa. (Vanha siis poistettiin sieltä siltaremontin yhteydessä jostain syystä..). Mutta ei hätää, korjataan tilanne!

Tässä siis teille Eräirman ihan itse askartelema Linlon retkikartta, johon on merkitty melkein kaikki tulipaikat. (Jätin pois muutaman, joissa on tyyliin vain kivikasa nuotiopaikan virkaa toimittamassa tai jotain muuta perustavaa laatua olevaa vikaa 🙂

Metsäpalovaroituksenkin aikaan Linlossa pystyy tekemään tulet kolmessa keittokatoksessa, muut ovat avoimia tulipaikkoja. Puuliitereitä löytyy käsittämättömän monta.

Tässä Retkipaikan loistavat tulenteko-ohjeet, jotka on kokeneenkin retkeilijän hyvä sillon tällöin kerrata!

Kartan alla löytyy kuvia eri tulipaikoista ja niiden tarkempi varusteluselostus. Roskapönttöjä Linlon saari tarjoaa osalla tulipaikoista, mutta niitä ei ole listattuna, koska tosiretkeilijä tuo ja vie kaikki omat härpäkkensä mukanaan, eikä jätä mitään toisten siivottavaksi.

Linlon saari – tulipaikat

Linlon saari tulipaikat kartta
Kartta: Maanmittauslaitoksen Karttapaikka, muokkaus Irma ite

Saarelle siis saavutaan siltaa pitkin ihan kuvan ylälaidassa osittain näkyvän sinisen täpän kohdalta. Heti sillan jälkeen vasemmalla on ensimmäinen nuotiopaikka ja (yleensä tyhjä) halkoliiteri. Mutta eihän me nyt heti siihen jäädä, vaan mennään sen ohi vauhdilla pidemmälle!

A – Ensimmäinen karttaan merkitty tulipaikka löytyy jo noin vajaan sadan metrin päästä, kun lähdetään kiertämään saarta vastapäivään. Tämä on sinänsä iso ja hyvin varusteltu tulipaikka hirsirakennuksineen, mutta se on aivan liian lähellä parkkipaikkaa, eli aina tosi sotkuinen ja minusta jotenkin ankea. Ei tarjoa mitään maisemienkaan puolesta. Ei jatkoon.

Keittokatos, pöytä, halkoliiteri, puucee, pihassa vielä nuotiopaikka

Linlo tulipaikat
A tulipaikan fasiliteetit ovat kyllä kohdillaan, mutta myös oikeastaan ainoa, jossa on näin sotkuista. Aina.

B – onkin sitten jo tosi kiva ja yksi suosikeistani! Jos tuulen suunta on niinpäin, että toispuol saarta tuulee, kierrän yleensä niin, että lopuksi syön eväitä täällä. Pieneen, erilliseen saareen johtaa aika erikoinen kolmen irrallisen laituriviritelmän reitti, joka ehkä saa monet jättämään tämän minisaarikierroksen välistä. Täällä en ole muistaakseni koskaan törmännyt muihin evästelijöihin.

Nuotiopaikka ja halkoliiteri

Linlo tulipaikat
B nuotiopaikalla on usein halot loppu, mutta itse harvemmin Linlossa edes nuotiota sytyttelen, niin ei haittaa!

C – on toinen suosikkipaikkani tällä puolella saarta. Maisema Porkkalan puolelle on kaunis ja paikka on pienen kallion päällä. Tämän paikan ainoa miinus on oikeastaan se, että se on useimmiten varjossa, kun satun paikalle 😉

Nuotiopaikka ja halkoliiteri

Linlon saari
Linlo tulipaikat
C nuotiopaikalta on hieno ja avara maisema

D nuotiopaikka löytyy retkivenesataman viereiseltä pikkusaarelta, jonne pääsee venelaitureiden kohdalta pientä kannasta pitkin.

Linlo tulipaikat
D nuotiopaikan vieressä on veneilijöiden laituri, josta voi vaikka (jäätilanteen salliessa 🙂 ) pulahtaa uimaan!

E on Linlon luksustulipaikka ja täydellinen vaihtoehto huonolla säällä!

Tämä on Linlon Veneilijät Ry:n ylläpitämä retkisatama, josta löytyy todella upea, lasiseinäinen keittokatos. En löytänyt mistään tietoa, hoitaako Kirkkonummen kunta myös tämän paikan puuhuollon, vai onko se veneilijöiden hoidossa.. Mutta eivätpä veneilijät ole poiskaan ajaneet, ainakaan kun olen käynyt joskus katoksessa huonolla säällä syömässä eväitäni.

Keittokatos, halkovaja, kaksi ulkopöytää, puucee

Linlo satama
E keittokatos on upealla paikalla kapealla kalliokannaksella

Laitetaan tähän väliin kartta uusiksi, niin on helpompi seurata missä ollaan menossa!

Linlon saari tulipaikat kartta

F nuotiopaikka ja keittokatos ovat varmaan Linlon suosituimmat, eivätkä suotta!

Nuotiopaikka sijaitsee kivalla rannalla ja ihan vieressä, kallion päällä on hirsikatos, jossa on kunnon tulipaikka.

Keittokatos, nuotiopaikka, halkoliiteri, puucee

Linlo
F nuotiopaikka kallioiden välissä
Linlo Mökki
F keittokatos
Linlo Mökki

G on tosi suosittu nuotiopaikka, jossa on melkein aina joku. En oikein tiedä miksi, koska minusta tämä nyt ei niin ihmeellinen paikka ole ja polkukin kulkee suoraan liiterin ja nuotion välistä.

Nuotiopaikka ja puuliiteri

Linlo
Linlon saari
Näkymä G nuotiopaikalta on toki ihan ok!

H on toinen suosikkini eväspaikaksi, jos tuulen suunta on sille sopiva. Paikka on korkean kallion päällä ja sieltä on hienot merimaisemat. Tämä jää myös vähän sivuun pääpolulta, niin useimmiten täällä saa hengailla kaikiessa rauhassa.

Nuotiopaikka, pöytä ja puuliiteri

Linlo Kirkkonummi
Linlo Kirkkonummi
Tässä kesäisempi kuva H nuotiopaikan maisemasta

I on Linlon kolmas iso hirsinen keittokatos. Täällä en ole pysähtynyt koskaan, täytyy tunnustaa. Minusta se on tylsässä paikassa, ”aina” jotenkin varjossa ja useimmiten myös hyvin miehitetty.

Keittokatos, nuotiopaikka, halkoliiteri, puucee

Linlo Kirkkonummi
Tulipaikka
Jos kaipaisin Linlossa tällaista kunnon keittopaikkaa, sitten I olisi ehdottomasti valintani kolmesta vaihtoehdosta

J ja K ovat melkein vierekkäin ja samalla varustuksella, mutta näistä J on ehdottomasti kivempi. Se nimittäin sijaitsee upealla, mereen viettävällä kalliolla. K on pienessä poukamassa ja varjoisempi.

Nuotiopaikka ja halkoliiteri, molemmista on suhteellisen lyhyt matka tarpeen yllättäessä I:n puuceehen

Linlon saari
J pääsee oikeuksiinsa kesällä, kun merimaisema pääsee oikeuksiinsa. Jos tuulee melkeinpä mistä vain suunnasta, niin sitten täällä tuulee ja K on parempi vaihtoehto.

L on myös tosi suosittu paikka, koska se sijaitsee kauniilla paikalla kallion päällä, aivan polulla ja lähellä siltaa. Maisemat 6/5, mutta muuten aika trafiikin keskellä. Nuotiopaikka on ihan pelkkä kivikasa, toivottavasti siihen on tulossa parannusta.

Nuotiopaikka, halkoliiteri ja pöytä

Maisema
L:n puuliiterin nurkalta lähtee polku, jota pitkin pääsee helposti nousemaan Högbergetin ”vuorelle”. Tätä ei kannata jättää käymättä!
Maisema
Maisema L nuotiopaikassa on kyllä tosi hieno, mutta retkipolku kulkee aikalailla tuosta pöydän vierestä ja nuotio on tuollainen kivikasa..
Halkoja
Osassa halkokatoksia oli hyvinkin puita _ja_ kirves, mutta suurimmassa osassa näin talviaikaan ei..

M viimeinen tulipaikka, tosi lähellä parkkista ja siltaa tämäkin, eli en kyllä oikeastaan suosittele. Vaikkakin, jos pitäisi valita tämän ja L:n välillä, niin mieluummin tämä. Paikka jää vähän sivummalle ja ei ole kauttakulkupolulla koko muulle saarelle, niin se on ehdottomasti yleensä rauhallisempi. Paitsi, jos kesäillan remuremmit ovat sattuneet paikalle. Täällä on selkeästi nähtävissä, että tänne on liian helppo tulla ja paikka on usein tosi siivottomassa kunnossa.

2 x nuotiopaikka, halkoliiteri ja huonossa kunnossa oleva puucee vain todelliseen hätään + todella huonossa kunnossa oleva pukukoppi uimareille

Talvinuotio
M nuotiopaikka osa I
Talvinuotio
M nuotiopaikka osa II

Linlon saari on siitä näppärä retkikohde, että siellä voi tehdä vaikka kuinka lyhyen pyrähdyksen ja silti päästä saaristo- ja/tai erätunnelmiin, reittivalinnasta riippuen. Tai, jos kulkee polkua koko ajan ihan rantoja pitkin, tulee reitille kokonaismittaa muistaakseni reilut 10 kilometriä.

Linlossa ei ole merkittyjä retkireittejä, mutta eksymään ei tosiaan lopullisesti pääse, koska saarella ollaan. Suuntavaistonsa saa kyllä ihan kiitettävästi sotkettua, kun eri poukamien suuntia yrittää tulkita. Monet Linlon polut on merkitty Open Street Map karttoihin, eli taas suositus niille!

Täältä voit lukea tarkemman kirjoitukseni ilmaisista OSM kartoista.

Poiju

Ja kirsikkana kakun päällä:

Seuraavaksi voit käydä lukemassa Linlon retkestäni hiukan kesäisemmissä väreissä täältä.

Mitä pakata mukaan päiväretkelle?

Kerron seuraavassa, mitä itse pakkaan mukaan päiväretkelle, koska minua aina kiinnostaa lukea muiden pakkauslistoja. Varmasti olen vain naurettavan utelias, mutta on sieltä tullut myös monta hyvää ideaa omaan reppuun laitettavaksi 🙂

Toivottavasti saat tästä jotain ideoita omaan reppuun tai vaikka inspiraation lähteä pitkästä aikaa retkelle. Koska ei se kovin kummia vaadi!

Millet päiväreppu

Oikeastaan minulla on aika samat kamat mukana vuodenajasta riippumatta, tässä listaa selityksineen (jos ei ole itsestäänselvä asia).

Mitä mukaan päiväretkelle?

  • juomapullo ja/tai termari, jossa lämmintä juotavaa
  • kokoontaittuva muki (joskus kyllä juon vain termarin korkistakin)
  • kokoontaittuva istuinalusta (ei todellakaan pakollinen, mutta ehkä keskikesää lukuunottamatta tekee istuskelusta missä vaan niiin paljon mukavampaa)
  • teleskooppimakkaratikku (Nerokas keksintö! Menee pieneen tilaan ja aiheuttaa aina kanssaretkeilijöissä kateutta 🙂
  • sytytyspusseja (halpoja, ei tarvitse ährätä kosteidenkaan puiden kanssa, eivät paina mitään, eivät tuoksu miltään)
  • sytkäri ja back-up tulitikkuja
  • muutama pala talouspaperia ja foliota
  • huulirasva ja ponnari
  • ensiapulaukku (minikokoa, löydät tarkemman esittelyn täältä)
  • repun sadesuoja (integoituna repussa)

Kuten listasta voikin ehkä päätellä, syön aika usein päiväretkillä evääksi makkaraa, jos jotain syön 🙂 Eli sinappi on myös yleensä matkassa, jos ei ole taas unohtunut..

Tulentekovälineet
Tulentekovälineistö ja juomamuki. Itse suosin nimenomaan näitä erillisiin muovipusseihin pakattuja sytytyspusseja. Ne ovat tosi kevyitä ja menevät pieneen tilaan, eivät haise miltään (jotkut sytytyspalat haisevat ihan kauhealle ja haju tarttuu kaikkeen repun sisältöön), näistä ei jää roskia kotiin tuotavaksi ja ei haittaa, jos kastuvat.

Yleensä päiväretkillä minulla ei ole koskaan mukana retkikeitintä. Useimmiten vain juon vettä ja/tai kahvia/teetä termarista, ja ehkä paistan makkaran tai syön keksejä tai muutaman suklaapalan eväänä. Mutta en ala yleensä keittelemään mitään kunnon ateriaa, vaan syön reilummin kotona ennen lähtöä.

Viime aikoina olen muutaman kerran hifistellyt eväillä ja mukana on ollut esim. itsetehtyjä mokkapaloja tai jotain muita leivonnaisia – toimii! Ja mahdolliset retkiseuralaiset ovat arvostaneet kovasti panostusta!

Ja toinen, mikä on kivaa varsinkin, jos reissussa on seuraa mukana, on keitellä pannulla vedet teehen/kahviin. Siitä saa heti ihan erilaisen ohjelmanumeron evästauolle ja monelle vähemmän retkeilevälle se on jännää hommaa, kun kaivetaan keitin repusta 🙂

Retkieväs mokkapalat
Premium eväät

Suositukseni niille, jotka haluavat viedä päiväretkeilyn nextille levelille, onkin investoida pieneen retkikeittimeen ja pannuun. Ja heti perään kerrottakoon, että itse siis olen retkeillyt vuosikausia täysin tyytyväisenä ennen tätä suurpanostusta retkivälineisiini.

Jos pitäisi listata pari ylivoimaisesti tärkeintä ”Mitä mukaan päiväretkelle?” -juttua, joista aloittelevan retkeilijän kannattaa lähteä hankinnoissa liikkeelle, sanoisin:

  • istuma-alusta – kokoontaittuva alusta on edullinen, ei paina juuri mitään, eikä vie paljoa tilaa repussa, mutta se tekee retkitauosta ympäri vuoden niin paljon mukavamman! Huilailipa retkeilijä sitten rantakivellä, puupenkillä, hiekkarannalla, metsämättäällä tai missä vaan!
  • sytytyspusseja – nuotiopaikkoja ja polttopuita on melkeinpä kaikilla suomalaisilla merkityillä retkeilyreiteillä ja tulien tekeminen ja nuotion katselu vie retken heti ihan eri tasolle! Sytytyspussien kanssa jää pois tuskastuttava ähertäminen mahdollisesti kosteiden puiden kanssa ja syttyykö-eikö syty säätäminen.

Näillä kahdella asialla päiväretkestä tulee jo paljon mukavampi ja elämyksellisempi!

Ja tässä nyt oletan, että jokaiselta löytyy kotoa vaikkapa tyhjä limupullo, johon ottaa mukaan juotavaa 🙂 Se on tietysti se ihan must!

nuotio
Tämäkin setti syttyi kivuttomasti, vaikka vähän kosteita puita olikin, kun sekaan lykkäsi muutaman sytytyspussin!

Sinua voisi myös kiinnostaa, millaiseen reppuun päiväretkikamani pakkaan.

Kolmen järven kierros Kirkkonummella

Päiväretki pääkaupunkiseudulla! Tätä minusta tosi kivaa kolmen järven kierrosta Kirkkonummella ei löydy opaskartoilta, eikä sitä ole merkitty maastoon, mutta se on silti täysin perusretkeilijänkin tehtävissä helposti ja turvallisesti. Autolla pääsee lähtöpaikalle, jonne on muutama kilometri Kirkkonummen keskustasta. Ja reitti on enimmäkseen aika tasaista, ei mitään suuria korkeusvaihteluita tai muuta kinkkistä.

Ympyräreitti kulkee Bergträskin lammelta Vitträskin järven kautta Vaipo-järvelle ja takaisin. Matkalla näkee myös hienon Slättmossenin suon. Matkaa kertyy noin 9 km ja aikaa reippaalla tahdilla kävellen menee noin pari tuntia, eli rauhallisemmalla tahdilla ja/tai evästauon kanssa noin kolmisen tuntia.

Päiväretki pääkaupunkiseudulla
Voi kertoa näin bäkgraund infona, että tämän kuvan kanssa oli taas kyllä Irman datailutaidot niin tapissa, että huhuh! 🙂
Bergträsk
Bergträskin rannalla

Vitträskiltä on Meikolle enää muutama sata metriä, eli jos intoa riittää, tähän retkeen voi hyvin yhdistää Meikonkin, tai vaikka tehdä retken sieltä alkaen. Vaikka liikutaan siis ihan Meikon suositun (ja merkityn) polun lähellä välillä, niin aika harvoin tällä retkellä törmää kovin moneen muuhun. Joskus on siis oikeasti tosi hyvä idea vähän poiketa niiltä eniten tallatuilta poluita!

Nyt tuleekin ehkä enemmän kuvapainotteinen retkijuttu, koska ne kertovat varmasti enemmän kuin minun löpinät 🙂

Retkelle kannattaa lähteä Bergträskiltä, joka on suosikkiuimapaikkani Kirkkonummella. Lammen pohjassa on lähteitä, joiden ansiosta vesi on todella puhdasta! Auton saa jätettyä Överbyntielle uimapaikan miniparkkipaikalle tai tien varteen, josta on polku lammen rantaan. Varsinainen retkipolku lähtee rannasta, pukukopin takaa vasemmalle.

Päiväretki pääkaupunkiseudulla
Bergträskillä asuu joutsenpariskunta

Alueella ei tosiaan ole mitään merkittyjä reittejä, mutta Överbyntien ja Meikon välissä risteilee paljon hyvin kuljettuja polkuja. Ja OSM kartoissa ne on todella hyvin merkittynä ja helposti seurattavissa.

Kannattaa käydä lukemassa myös juttuni OSM kartoista, joita käytän itse tosi paljon. Ilmainen karttaäppsi on tosi toimiva ja kertoo ainakin Etelä-Suomessa sijainnin tosi tarkasti.

Bergträsk
Matka alkaa!

Bergträsk kierretään siis länsipuolelta ja sitten lähdetään aikalailla suoraan pohjoiseen kohti Meikoa. Ennen Meikoa tulee vasemmalla Vitträskin järvi, jonka kohdalta käännytään itään. Polku kulkee Slättmossenin suon vierestä ja siellä kannattaa kulkea pääpolulta vähän sivummalla (ja korkeammalla ja kuivemmalla) kulkevaa pienempää polkua. Jos ei siis välttämättä halua kastella kenkiään ihan huolella.

Päiväretki pääkaupunkiseudulla
Polku on aluksi pitkälti kallioiden päällä
Päiväretki pääkaupunkiseudulla
Siirtolohkareita on varsinkin Bergträskin ja Slättmossenin suon välisellä alueella
Vitträsk
Vitträskillä oli muutama retkeilijä taukopaikalla, niin en viitsinyt mennä kuvailemaan sinne.

Suo-osuuden loppupäässä tulee suurin ainakin minuun koskaan näkemäni muurahaispesä. Se on oikeasti Irman korkuinen!

Slättmossen Päiväretki pääkaupunkiseudulla
Slättmossenin suota
Muurahaispesä
En t o d e l l a k a a n ajatellut laittaa reppuani maahan tämän viereen mittatikuksi 🙂

Suopätkän jälkeen polku kulkee suoraan Vaipo-järven rantaan. Vaipolla on useampkin tosi kiva levähdyspaikka ja järven voi kiertää. Itse jätin tällä kertaa kierroksen tekemättä, katsotaan se toisella retkellä 🙂

Vaipo järvi Päiväretki pääkaupunkiseudulla
Vaipo on retken varrelle osuvista vesistöistä suurin

Vaipolle menee Överbyntieltä myös Granbackantie hiekkatienä melkein perille asti (tien lopussa on puomi), eli retken voi aloittaa myös täältä. Mutta parkkipaikkoja on ihan muutama ja kovin matalla autolla en tänne lähtisi kokeilemaan onneani..

Vaipo järvi

Vaipon ja Bergträskin välissä risteille paljon polkuja ja ainakin minä tuijotan tällä välillä eniten karttaani. Vaikka sinänsä kyllä kovin kauas ei pääse, vaikka sattuisikin lähtemään väärälle polulle.

Vaipo järvi Päiväretki pääkaupunkiseudulla
Hyvin pääsi vielä sillan yli!

Bergträskin itärannalla on yksityisiä taloja ja rantoja, eli loppumatka pitää tulla samaa reittiä lammen länsireunaa uimapaikalle.

Bergträsk Päiväretki pääkaupunkiseudulla
Takaisin Bergträskin länsipäädyssä. Uimapaikan kohdalla ei ole lumpeita.

Erinomainen päiväretki pääkaupunkiseudulla suoritettu. Ja sitten vaan retkivaatteiden vaihto uikkareihin ja hyvin ansaittu pulahdus! (Tästä ei kuvamateriaalia 🙂 )

Millainen on hyvä päiväreppu?

Hyvä päiväreppu voi tottakai olla ihan mikä vaan reppu, eikä sellaista tarvitse tai kannata muutaman retken takia erikseen hankkia. Mutta jos repun osto on muutenkin ajankohtaista, tai retkeilee suht säännöllisesti, silloin repun mukavuudella ja käytettävyydellä alkaa jo olla oikeasti merkitystä.

Eräirma
Irma ja luottoreppunsa tasokkaassa retkiselfiessä..

Minun reppuni päiväretkillä on ikivanha, käytettynä saatu Milletin 25 litrainen luottovaruste. Mutta se on minusta erinomaisen Hyvä Päiväreppu. Millet on ranskalainen merkki, joka tekee välineitä ja vaatteita vuorilla liikkumiseen. Ikivanhalla tarkoitan, että repulla alkaa olla ikää ainakin kymenisen vuotta.

Milletin tuotteet eivät ole halvimmasta päästä, mutta repun ja kuoritakin kokoisella vuosien käyttökokemuksella sanoisin, että ovat laatukamoja.

Millet hyvä päiväreppu
Millet Respiration 25

Repulta vaadin ainakin seuraavat ominaisuudet, ennen kuin tulee kaupat:

  • hengittää selästä
  • saa avattua niin isolle, että alimpina oleviinkin kamoihin pääsee käsiksi
  • sadesuoja mukana
  • kunnon kokoiset sivutaskut, joihin mahtuu isompikin pullo (esim. Nalgene 1l)
  • rintakehän päälle tuleva kiinnitys, jolla saa kiristettyä olkahihnat pois kainaloista
  • erillinen pikkutasku, johon saa lompakon, auton avaimet ja muut tärkeämmät sälät talteen
  • kivan ja kirkkaan värinen
Millet hyvä päiväreppu
Tässä Nalgenen juomapullo on sivutaskussa, jonne se juuri ja juuri menee. Jos mukana on vain yksi pullo, kannan sitä normaalisti keskellä reppua, niin pysyy paremmin balanssi (eli tuossa kuminauharistikon alla olevassa taskussa).

Tässä repussa olevia bonuslisukkeita, joista pidän:

  • ”loopit”, joihin saa kätevästi vaellussauvat
  • peukalolenkit, joissa voi lepuuttaa käsiä (olin ihan mykistynyt, kun minulle kerrottiin mitä varten ne lenkit repussa ovat – nerokasta ja oikeasti käytössä pidempinä päivinä!)
  • vyölenkeissä olevat pienet taskut, joihin mahtuu kännykkä ja pikkuevästä (Ei mitenkään pakollinen ja hyvin harvoin minulla on edes vyötärökiinnitys käytössä. Mutta silloin kun sitä käytän, on kiva että se ei ole vain ”remmi”, vaan sillä on muutakin käyttöä)
Millet päiväreppu
Aivan loistavasti ilmastoitu selkä – lav!
Millet reppu
Vyötäröremelit ja niiden taskut. Nämä ovat kyllä lyhyemmillä retkillä aina selkää vasten, mutta hyvät olemassa silloin, kun niille on tarvetta.
Millet reppu
Ylhäällä on rinkkatyyliset kiristysnartsat, joilla on helppo säätää reppu just hyvälle kireydelle selkään. Näistä tykkään myös tosi paljon.

Sadesuoja (josta unohdin ottaa kuvan), löytyy omasta taskustaan repun alta. Se on kuminauhareunainen ”muovipussi”, joka suojaa tosi hyvin sateella ja jota voi käyttää myös vaikka istuma-alustana. Ja se on kirkkaanpunainen, eli toimii hyvin myös hätätilanteessa huomion herättämiseen.

Käy lukemassa seuraavaksi vaikka juttuni tästä ihanasta päiväretkikohteesta Espoossa!

Retkeilijän ensiapulaukku

No tarviiko sitä nyt oikein retkeilijän ensiapulaukku olla repussa mukana? – No kyllä tarvii!

Matkakokoinen perustarvikelaukku ei paljoa paina tai tilaa repusta vie, eikä sen hintakaan päätä huimaa. Mutta sitten kun sitä sen kerran retkellä tarvitaan, se voi olla korvaamaton. Minulla on tämä pötikkä aina retkirepussa mukana ja saman paketin heitän myös matkalaukkuun, kun suuntaan ulkomaille reissuun. Omani on Lifesystemsiltä.

ensiapulaukku ja passi
Ei ole koolla pilattu!

Tähän mennessä olen tarvinnut lähinnä buranaa, allergialääkettä (hyttysen pistojen kutinoihin) ja laastareita. Ja toivottavasti en koskaan muuta täältä tarvitsekaan.

Tällaisen setin voi tietysti kasata ihan mihin vaan pieneen pussukkaan, mutta minä sain tämän omani joskus töiden kautta. (Retkeilijän ensiapulaukku on nerokas liikelahja!). Tämä on minusta täydellisen kokoinen ja plussaa myös vedenpitävästä kankaasta. Tässä oli perustarvikkeet valmiina ja olen vähän lisäillyt myös omiani.

Retkeilijän ensiapulaukku
Tämän saisi myös kiinnitettyä johonkin vyöhön tai remmiin, jos haluaisi

Jos huomaat jonkin kriittisen puutteen, otan mielelläni vastaan täydennysvinkkejä!

Tässä lista minun retkeilijän ensiapulaukkuni sisällöstä:

  • sidosrulla
  • ideaaliside (esim. nyrjähtäneen nilkan tai kipeytyneen polven tueksi)
  • teippiä ja haavateippiä
  • tavallisia laastareita ja keinoihoa
  • haavan desinfiointilappuja
  • minisakset
  • pinsetit
  • hedari-, allergia- ja mahalääkettä, eli Buranaa, Heinixiä ja Imodiumia
  • Kyypakkaus
  • avaruushuopa
ensiapulaukun sisältö

Tässä minun paketissani ei oikeastaan ole muuta päivitettävää/vanhenevaa, kuin lääkkeet. Ja lisäksi haavanpuhdistuslaput taitavat jossain vaiheessa kuivahtaa ja vaativat uusimista.

Retkeilijän ensiapulaukku

Seuraavaksi voit vaikka lukea, millainen minusta on hyvä päiväreppu.

Millaiset on hyvät retkeilykengät?

Niin no, millaiset nyt on hyvät retkeilykengät kenenkin mielestä? No tasan sellaiset tietysti, mistä itse tykkäät ja olet hyväksi havainnut! Mielipiteitä on varmasti yhtä paljon, kuin retkeilijöitäkin ja netistä voi lukea kommentit puolesta ja vastaan jokaiselle kenkäparille. Aivan loputon suo, jos lähdet sinne kahlaamaan.

Aloittelevan retkeilijän on ehkä hyvä kuunnella muutaman kaverin vinkkejä, mutta minusta ennen kaikkea tässä asiassa mennään kyllä vahvasti mutulla. Nimittäin minulle on esimerkiksi vuosien varrella moneen kertaan opastettu, miten ainoa oikea vaelluskenkä on sellainen painava, korkeavartinen nahkakenkä. Mutta sellaisia ei minulla edelleenkään ole, vaikka Alppeja myöten on vaellettu. Eikä tule 🙂 Eivät ole minun juttuni.

Ehkä tärkeintä on vaelluskenkien ostoa miettiessä ensin vähän tuumailla, mitä kengiltään haluaa ja mikä ei ole tarpeellista. Esimerkiksi minä rajaan valikoimaa seuraavilla kritereillä:

  • hinta (tarjoushaukka täällä taas, terve!)
  • väri (mustiin vielä pystyn venymään, jos on ihan pakko, mutta ruskeat/vihreät/beiget on vahva ei)
  • käyttötarkoitus (jos olet menossa etupäässä lähimetsiin muutaman tunnin patikoille, ei sinne mitään hardcore vuoristovaelluskenkiä tarvita)
Retkeilykengät
Salomon Speedcross 4, Haglöfs Skuta & Salomon Speedtrak

Jos on tiedossa kuivaa ja suht tasaista, retkeilen matalilla lenkkarimallisilla Salomoneilla, jotka on tarkoitettu polkujuoksuun. Näihin sain aikoinaan suosituksen ystävältä, joka työskentelee Alpeilla vaellusoppaana ja tekee näillä kaikki helpommat vaellukset. Samoin monet koiraharrastuksissa käyvät kaverit vannovat näiden nimeen.

Salomon Speedcross 4 plussat:

  • ä l y t t ö m ä n ihania värejä
  • napakat jalassa, tosi mukavat pohjalliset
  • pohja pitää kuin tauti ihan millä tahansa alustalla, myös esim. märällä kalliolla ja juurakossa
Salomon Speedcross 4 W
Tiedättekö sen tunteen, kun valmiiksi jo ahdistaa se ajatus, että ”joskus nääkin menee rikki ja en voi enää käyttää niitä”?

Näitä löytää vielä nettikauppojen poistolaareista. Nimittäin uusin versio Speedcross 5 on jo tullut ja niissä on yksi valtava vika: niissä on tolkuttoman tylsät värit nelosiin verrattuna. What diz Salomon?!

Kun tämän hirvittävän epäkohdan tajusin keväällä, aloin metsästämään back-up paria Speedcross nelosia. Mutta en enää löytänyt mistään kuin niitä ikuisia mustia, mitä kaikissa suomalaisissa nettikaupoissa toki oli vielä laareittain. Joten päädyin sitten vielä vanhemman sukupolven Speedtrak kenkiin, jotka olivat tietääkseni S4:n edeltäjät. Näistä kyllä on selkeästi havaittavissa, miten kehitys on kehittynyt: eivät ole ollenkaan niin mukavat jalassa, kuin neloset, vaan näissä on paljon leveämpi lesti. Mutta ihan ok perusretkeilyssä ja pohja on jo erinomaisen pitävä näissäkin, mutta eivät kuitenkaan vielä saa Hyvät Retkeilykengät -sertifikaattia minulta.

Salomon Speedcross 3 W

Lisäksi minulla on ”oikeat” vaelluskengät, joita pidän talvella, pidemmillä vaelluksilla, vaikeammassa maastossa, kun on märkää.. Nämä Haglöfsin Skuta Mid Proof Eco:t ovat vedenpitävät (oikeasti!), kevyet, pito on loistava myös näissä ja ovat super mukavat jalassa. Jos olen ymmärtänyt oikein, Haglöfs tekee nykyään yhteystyötä Asicsin kanssa ja se kyllä tuntuu näissä kengissä.

Haglöfs Skuta W
Musta-harmaat on tietty ihan meh, mutta minkäs teet..

Pohjallisien kanssa olen vähän jumppaillut. Vain pinkeissä Salomoneissa on niiden oma Ortholite-pohjallinen käytössä, Haglöfsin pohjalliset on keltaisissa Salomoneissa ja Häglöfseissä on pitkien vaelluspäivien pelastus, eli memoryfoam-pohjalliset. Lav <3 Nämä olen ostanut muistaakseni ihan jostain Cittarista ja hintaluokka on +/- 10 €. Joka euron arvosta kävelymukavuutta.

Retkeilykengät

Seuraavaksi voit vaikka lukea, millainen minusta on hyvä päiväreppu.

Retkikosmetiikka- mitä mukaan yön yli reissulle?

Kyllä, tosi eräjormat vaviskaa! Aiheena tänään retkikosmetiikka. Koska minulla on todellakin yön yli retkillä mukana muutakin kuin Offia! Nyt puhutaan siitä, mitä kosmetiikkaa minä otan mukaan yön yli retkelle, ja ehkä myös vähän siitä, mitä en ota ja miksi.

Arkena kotona rrrakastan kosmetiikkaa ja olen varmasti moneen muuhun verrattuna aika heavy useri. En niinkään ole kalliin hinnan ja merkkien perään, vaan tarjoushaukkailen laadukkaista raaka-aineista tehtyjä seerumeita, kuorintoja jne. Rakastan optimaalisen puhdistusvaahdon kuohkeuden, ja sen täydellisen tuoksuisen kosteusvoiteen metsästystä.

Mutta sitten minussa on myös tämä äärimmilleen karsittu Eräirma-puoli, joka ei metsässä millään voiteilla paljoa läträä ja hiuksetkin voi hyvin muhia monta päivää pesemättöminä pipon/lippiksen alla. Tällöin less is todellakin less.

Retkikosmetiikka
Entiseltä työpaikalta saatu ilmaispussukka, joka on hoitanut hommansa jo yli kymmenen vuotta

Ja täytyy kyllä tunnustaa, että minullakin retkikosmetiikka on alkuajoista aika reilusti karsiutunut. Ei sitä vaan tule sitä hammaslankaa retkellä kuitenkaan käytettyä, vaikka kuinka olisi pakatessa hyvänä aikomuksena ollut..

Mutta nyt, Eräirman retkikosmetiikka-listaus, olkaa hyvä:

  • minihammastahna
  • hammasharja
  • hiusharja (japanilaisesta hotellista aikoinaan mukaan lähtenyt ja kymmenisen vuotta joka matkalla palvellut)
  • dödö
  • hajutonta Offia
  • huulirasva
  • aurinkorasva
  • kasvosaippua (pakko, että saa aurinkorasvat irti)
  • ponnari
  • kovatulpat

The End

Retkikosmetiikka
Kuvaaja unohti aurinkorasvan..

Kaikki muu aiemmin mukana raahattu on palautunut käyttämättömänä kotiin ja seuraavalta reissulta kylmän viileästi rinkasta pois jätetty. Näillä mennään!

Aurinkorasvana minulla on vuosia ollut täydelliseksi havaittu (ei klähmää, ei kiillä kuin tauti, toimii merelläkin) La Roche-Posayn Anthelios Ultra-Light SPF 50. Mutta nyt tälle kesälle löysin Karkkipäivän Sannin blogisuosituksen perusteella vahvan haastajan Aloedermalilta.

Yritin myös olla näppärä ja vaihtaa turhan ison ja painavan dödöpurkin kankaisisiin deodorantti-liinoihin. Virhe. Liinat kuivuivat tosi nopeasti, kun pakkauksen on avannut. Ja sen jälkeen kainalot nyt voi pyyhkiä vaikka nenäliinalla, koska vaikutus on sama. Ei jatkoon.

Sittemmin olenkin palannut perus-dödöihin ja niissä suosin retkillä kuvassakin näkyvänlaisia ”kuivastikkejä”. Koska mikään ei ole tuskallisempaa siivottavaa, kuin rinkkaan falskannut nestemäinen dödö 🙂

Seuraavaksi voit vaikka lukea juttuni retkeilijän ensiapupakkauksesta.

Helppoa evästä yön yli retkelle

Eväät on tärkeät ja nälkäkiukku on retkeilijän pahin vihollinen, senhän tietää kaikki. Mikä sitten on helppoa evästä retkelle?

En ole vielä edennyt siihen vaiheeseen, että olisin alkanut itse kuivata retkieväitäni, mutta en kyllä uskalla luvata, etteikö tähänkin joskus päädyttäisi. Nimittäin kaupan kuivatut retkieväspussit on tosi kalliita! Ja taas vähänkin pidemmällä reissulla reppuun saa kyllä ratkaisevasti enemmän tilaa ja vähemmän painoa, kun ei kanna selässään vettä (koska sitähän suurin osa ei-kuivatusta ruuasta oikeastaan on). Lisäksi lämpimällä säällä ruoka säilyy kuivattuna (tieteellisin termein ilmaistuna) älyttömän paljon paremmin ja mukaan pystyy ottamaan esimerkiksi lihaakin, kun ei tarvitse panikoida pilaantumista.

Esimerkiksi Repoveden kahden yön reissulla mukanani oli ihan perus kaupan ”lisää vain vesi” -valmispasta-aterioita, joihin laitoin myös purkillisen tonnikalaa proteiiniksi. Tämä ei ole järkevää enää, kun suunnitellaan pidempää vaellusta, jossa ruokaa on enemmän kannossa. Viimeistään silloin kannattaa jo investoida esim. Blå Bandin (esim. Varastelekasta), Real Turmatin (esim. XXL:stä) tai Leaderin Meal Outdoor (näitä on ollut Matsmartin poistolaareissa) retkiruokiin, joissa on kuivattu liha mukana ja vegeversioissakin kunnolla energiaa. Näiden normihinnat liikkuvat noin 7-9 euron molemmin puolin per ateriapussi, alennuksesta löytää noin 5 eurolla, jopa alle. Jos siis ei siirry suoraan nextille levelille kuivattamaan ruokiaan kuivurilla/uunissa, valmiiksi kuivattuun ruokaan saa kivasti rahansa hulvattua.

Retkiruoka aamupuuro
Tämä Leaderin omena-kaneli puuro on kyllä hyvää, mutta kustantaa 4-5 euroa per pussi…

Ruoka kannattaa myös ottaa ulos (yleensä suurista ja painavista) pakkauksistaan ja siirtää annospusseihin. Tilansäästön lisäksi on huomattavasti helpompi pitkän päivän päätteksi ja/tai sadekuuron lähestyessä vain nakata kattilaan juuri oikea määrä tavaraa sen kummemmin mittailematta. Roskaahan annospusseistakin vähän tulee, mutta itse kierätän pikku-minigripit usein taskuroskiksina ja sitten vain heitän ne päivän lopuksi isompaan retkiroskikseeni ja perillä kotona pois.

Aamupalaksi tein Repovedelle valmiiksi annokset, joihin laitoin desin puuroa, vähän suolaa ja tyrnijauhetta (kun sattui olemaan kaapissa). Ja kirjoitin pussiin ohjeeksi myös tuon 2 dl, että ei tarvitse unissaan arpoa, että kuinkakohan paljon sitä vettä nyt sitten pitikään lisätä.

Alku Proteiinipuuro retkiuoka aamupala
Tässä puurossa on kivasti ”sattumia”, eli siemeniä ja kuivattuja marjoja.

Toinen retkieväitteni kulmakivi on kevyeksi ja kestäväksi havaittu kuivattu varrasleipä. Sillä saa kivasti koostumusta suuhun puuron ja pastan kanssa. Itse syön näitä ylensä ihan ilman voita tai muita päällysteitä.

Varrasleipäpalat
Ääääs-kaupan varrasleipäpaloja

Aamukaffit ovat tietysti myös tärkeä osa retkeilyä. Hyvän kahvin lisäksi olennaista on myös maisema, missä se nautitaan. Yleensä päiväretkillä teen kahvin tai teen suoraan termariin, niin ei tarvitse kantaa keitintä/etsiä tulipaikkaa.

Usein reissuillani kahvitauoilla suosin Nescafen Cappuccino/Mocha-valmisjauhetta, jossa tulee maitokin samasta pussista.

Repovesi aamukahvit Primus-keitin retkellä
Kaffet tulilla

Myös välisnacksit on tärkeitä! Niillä saa siirrettyä kriittiseksi yltyvää nälkää, jos taukopaikalle on vielä hetken matkaa ja välillä on muutenkin mukava napostella vähän lisäenergiaa. Tykkään tehdä erilaisia sekiksiä pusseihin, niin eivät käy tylsäksi.

Snäksipussit kulkevat kätevästi mukana rinkan vyötaskussa, josta niihin pääsee helposti käsiksi pysähtymättä ja sen suuremmitta operaatioitta.

Lidl pähkinöitä ja rusinoita retkievääksi
Joo, kyllähän näistä silmälläkin näkee, mitä pussit sisältävät, mutta minusta ne on kiva nimetä 🙂

Lounaaksi syön usein Lidlin kuppikeittoa ja varrasleipää – helppoa evästä, ja nopeaa!

Lidl kuppikeitto retkilounas

Pussiruuissa kannattaa muuten olla tarkkana ja oikeasti lukea valmistusohjeet. Osassa nimittäin sisältö sekoitetaan heti kylmään veteen, osassa vasta kiehuvaan. Yst. terv. ”Kui tää ny on näin klimppistä?!”

Repovesi lounas Primus
Illalliseksi pussillinen pinaattipastaa ja purkillisella tonnikalaa

Lue myös tarkempi retkikeittiöni esittely.

Retkikeittiö Primus Repovesi
Kuvassa koko Repovedellä kahden yön retkellä mukana ollut ”keittiö”