Kolmen järven kierros Kirkkonummella

Päiväretki pääkaupunkiseudulla! Tätä minusta tosi kivaa kolmen järven kierrosta Kirkkonummella ei löydy opaskartoilta, eikä sitä ole merkitty maastoon, mutta se on silti täysin perusretkeilijänkin tehtävissä helposti ja turvallisesti. Autolla pääsee lähtöpaikalle, jonne on muutama kilometri Kirkkonummen keskustasta. Ja reitti on enimmäkseen aika tasaista, ei mitään suuria korkeusvaihteluita tai muuta kinkkistä.

Ympyräreitti kulkee Bergträskin lammelta Vitträskin järven kautta Vaipo-järvelle ja takaisin. Matkalla näkee myös hienon Slättmossenin suon. Matkaa kertyy noin 9 km ja aikaa reippaalla tahdilla kävellen menee noin pari tuntia, eli rauhallisemmalla tahdilla ja/tai evästauon kanssa noin kolmisen tuntia.

Bergträsk
Voi kertoa näin bäkgraund infona, että tämän kuvan kanssa oli taas kyllä Irman datailutaidot niin tapissa, että huhuh! 🙂
Bergträsk
Bergträskin rannalla

Vitträskiltä on Meikolle enää muutama sata metriä, eli jos intoa riittää, tähän retkeen voi hyvin yhdistää Meikonkin, tai vaikka tehdä retken sieltä alkaen. Vaikka liikutaan siis ihan Meikon suositun (ja merkityn) polun lähellä välillä, niin aika harvoin tällä retkellä törmää kovin moneen muuhun. Joskus on siis oikeasti tosi hyvä idea vähän poiketa niiltä eniten tallatuilta poluita!

Nyt tuleekin ehkä enemmän kuvapainotteinen retkijuttu, koska ne kertovat varmasti enemmän kuin minun löpinät 🙂

Retkelle kannattaa lähteä Bergträskiltä, joka on suosikkiuimapaikkani Kirkkonummella. Lammen pohjassa on lähteitä, joiden ansiosta vesi on todella puhdasta! Auton saa jätettyä Överbyntielle uimapaikan miniparkkipaikalle tai tien varteen, josta on polku lammen rantaan. Varsinainen retkipolku lähtee rannasta, pukukopin takaa vasemmalle.

Bergträsk
Bergträskillä asuu joutsenpariskunta

Alueella ei tosiaan ole mitään merkittyjä reittejä, mutta Överbyntien ja Meikon välissä risteilee paljon hyvin kuljettuja polkuja. Ja OSM kartoissa ne on todella hyvin merkittynä ja helposti seurattavissa.

Kannattaa käydä lukemassa myös juttuni OSM kartoista, joita käytän itse tosi paljon. Ilmainen karttaäppsi on tosi toimiva ja kertoo ainakin Etelä-Suomessa sijainnin tosi tarkasti.

Bergträsk
Matka alkaa!

Bergträsk kierretään siis länsipuolelta ja sitten lähdetään aikalailla suoraan pohjoiseen kohti Meikoa. Ennen Meikoa tulee vasemmalla Vitträskin järvi, jonka kohdalta käännytään itään. Polku kulkee Slättmossenin suon vierestä ja siellä kannattaa kulkea pääpolulta vähän sivummalla (ja korkeammalla ja kuivemmalla) kulkevaa pienempää polkua. Jos ei siis välttämättä halua kastella kenkiään ihan huolella.

Bergträsk
Polku on aluksi pitkälti kallioiden päällä
Bergträsk
Siirtolohkareita on varsinkin Bergträskin ja Slättmossenin suon välisellä alueella
Vitträsk
Vitträskillä oli muutama retkeilijä taukopaikalla, niin en viitsinyt mennä kuvailemaan sinne.

Suo-osuuden loppupäässä tulee suurin ainakin minuun koskaan näkemäni muurahaispesä. Se on oikeasti Irman korkuinen!

Slättmossen
Slättmossenin suota
Muurahaispesä
En t o d e l l a k a a n ajatellut laittaa reppuani maahan tämän viereen mittatikuksi 🙂

Suopätkän jälkeen polku kulkee suoraan Vaipo-järven rantaan. Vaipolla on useampkin tosi kiva levähdyspaikka ja järven voi kiertää. Itse jätin tällä kertaa kierroksen tekemättä, katsotaan se toisella retkellä 🙂

Vaipo järvi
Vaipo on retken varrelle osuvista vesistöistä suurin

Vaipolle menee Överbyntieltä myös Granbackantie hiekkatienä melkein perille asti (tien lopussa on puomi), eli retken voi aloittaa myös täältä. Mutta parkkipaikkoja on ihan muutama ja kovin matalla autolla en tänne lähtisi kokeilemaan onneani..

Vaipo järvi

Vaipon ja Bergträskin välissä risteille paljon polkuja ja ainakin minä tuijotan tällä välillä eniten karttaani. Vaikka sinänsä kyllä kovin kauas ei pääse, vaikka sattuisikin lähtemään väärälle polulle.

Vaipo järvi
Hyvin pääsi vielä sillan yli!

Bergträskin itärannalla on yksityisiä taloja ja rantoja, eli loppumatka pitää tulla samaa reittiä lammen länsireunaa uimapaikalle.

Bergträsk
Takaisin Bergträskin länsipäädyssä. Uimapaikan kohdalla ei ole lumpeita.

Ja sitten vaan retkivaatteiden vaihto uikkareihin ja hyvin ansaittu pulahdus! (Tästä ei kuvamateriaalia 🙂 )

Millainen on hyvä päiväreppu?

Hyvä päiväreppu voi tottakai olla ihan mikä vaan reppu, eikä sellaista tarvitse tai kannata muutaman retken takia erikseen hankkia. Mutta jos repun osto on muutenkin ajankohtaista, tai retkeilee suht säännöllisesti, silloin repun mukavuudella ja käytettävyydellä alkaa jo olla oikeasti merkitystä.

Millet päiväreppu
Irma ja luottoreppunsa tasokkaassa retkiselfiessä..

Minun reppuni päiväretkillä on ikivanha, käytettynä saatu Milletin 25 litrainen luottovaruste. Millet on ranskalainen merkki, joka tekee välineitä ja vaatteita vuorilla liikkumiseen. Ikivanhalla tarkoitan, että repulla alkaa olla ikää ainakin kymenisen vuotta.

Milletin tuotteet eivät ole halvimmasta päästä, mutta repun ja kuoritakin kokoisella vuosien käyttökokemuksella sanoisin, että ovat laatukamoja.

Millet päiväreppu
Millet Respiration 25

Repulta vaadin ainakin seuraavat ominaisuudet, ennen kuin tulee kaupat:

  • hengittää selästä
  • saa avattua niin isolle, että alimpina oleviinkin kamoihin pääsee käsiksi
  • sadesuoja mukana
  • kunnon kokoiset sivutaskut, joihin mahtuu isompikin pullo (esim. Nalgene 1l)
  • rintakehän päälle tuleva kiinnitys, jolla saa kiristettyä olkahihnat pois kainaloista
  • erillinen pikkutasku, johon saa lompakon, auton avaimet ja muut tärkeämmät sälät talteen
  • kivan ja kirkkaan värinen
Millet päiväreppu
Tässä Nalgenen juomapullo on sivutaskussa, jonne se juuri ja juuri menee. Jos mukana on vain yksi pullo, kannan sitä normaalisti keskellä reppua, niin pysyy paremmin balanssi (eli tuossa kuminauharistikon alla olevassa taskussa).

Tässä repussa olevia bonuslisukkeita, joista pidän:

  • ”loopit”, joihin saa kätevästi vaellussauvat
  • peukalolenkit, joissa voi lepuuttaa käsiä (olin ihan mykistynyt, kun minulle kerrottiin mitä varten ne lenkit repussa ovat – nerokasta ja oikeasti käytössä pidempinä päivinä!)
  • vyölenkeissä olevat pienet taskut, joihin mahtuu kännykkä ja pikkuevästä (Ei mitenkään pakollinen ja hyvin harvoin minulla on edes vyötärökiinnitys käytössä. Mutta silloin kun sitä käytän, on kiva että se ei ole vain ”remmi”, vaan sillä on muutakin käyttöä)
Millet päiväreppu
Aivan loistavasti ilmastoitu selkä – lav!
Millet päiväreppu
Vyötäröremelit ja niiden taskut. Nämä ovat kyllä lyhyemmillä retkillä aina selkää vasten, mutta hyvät olemassa silloin, kun niille on tarvetta.
Millet päiväreppu
Ylhäällä on rinkkatyyliset kiristysnartsat, joilla on helppo säätää reppu just hyvälle kireydelle selkään. Näistä tykkään myös tosi paljon.

Sadesuoja (josta unohdin ottaa kuvan), löytyy omasta taskustaan repun alta. Se on kuminauhareunainen ”muovipussi”, joka suojaa tosi hyvin sateella ja jota voi käyttää myös vaikka istuma-alustana. Ja se on kirkkaanpunainen, eli toimii hyvin myös hätätilanteessa huomion herättämiseen.

Retkeilijän ensiapulaukku

No tarviiko sitä nyt retkeilijän ensiapulaukkua sentään mukanaan kantaa? No kyllä tarvii!

Matkakokoinen perustarvikelaukku ei paljoa paina tai tilaa repusta vie, eikä sen hintakaan päätä huimaa. Mutta sitten kun sitä sen kerran retkellä tarvitaan, se voi olla korvaamaton. Minulla on tämä pötikkä aina retkirepussa mukana ja saman paketin heitän myös matkalaukkuun, kun suuntaan ulkomaille reissuun. Omani on Lifesystemsiltä.

Retkeilijän ensiapulaukku
Ei ole koolla pilattu!

Tähän mennessä olen tarvinnut lähinnä buranaa, allergialääkettä (hyttysen pistojen kutinoihin) ja laastareita. Ja toivottavasti en koskaan muuta täältä tarvitsekaan.

Tällaisen setin voi tietysti kasata ihan mihin vaan pieneen pussukkaan, mutta minä sain tämän omani joskus töiden kautta (nerokas liikelahja!). Tämä on minusta täydellisen kokoinen ja plussaa myös vedenpitävästä kankaasta. Tässä oli perustarvikkeet valmiina ja olen vähän lisäillyt myös omiani.

Retkeilijän ensiapulaukku
Tämän saisi myös kiinnitettyä johonkin vyöhön tai remmiin, jos haluaisi

Jos huomaat jonkin kriittisen puutteen, otan mielelläni vastaan täydennysvinkkejä!

Tässä lista minun retkeilijän ensiapulaukkuni sisällöstä:

  • sidosrulla
  • ideaaliside (esim. nyrjähtäneen nilkan tai kipeytyneen polven tueksi)
  • teippiä ja haavateippiä
  • tavallisia laastareita ja keinoihoa
  • haavan desinfiointilappuja
  • minisakset
  • pinsetit
  • hedari-, allergia- ja mahalääkettä, eli Buranaa, Heinixiä ja Imodiumia
  • Kyypakkaus
  • avaruushuopa
Retkeilijän ensiapulaukku

Tässä minun paketissani ei oikeastaan ole muuta päivitettävää/vanhenevaa, kuin lääkkeet. Ja lisäksi haavanpuhdistuslaput taitavat jossain vaiheessa kuivahtaa ja vaativat uusimista.

Retkeilijän ensiapulaukku

Millaiset on hyvät retkeilykengät?

Niin no, millaiset nyt on hyvät retkeilykengät kenenkin mielestä? No tasan sellaiset tietysti, mistä itse tykkäät ja olet hyväksi havainnut! Mielipiteitä on varmasti yhtä paljon, kuin retkeilijöitäkin ja netistä voi lukea kommentit puolesta ja vastaan jokaiselle kenkäparille. Aivan loputon suo, jos lähdet sinne kahlaamaan.

Aloittelevan retkeilijän on ehkä hyvä kuunnella muutaman kaverin vinkkejä, mutta minusta ennen kaikkea tässä asiassa mennään kyllä vahvasti mutulla. Nimittäin minulle on esimerkiksi vuosien varrella moneen kertaan opastettu, miten ainoa oikea vaelluskenkä on sellainen painava, korkeavartinen nahkakenkä. Mutta sellaisia ei minulla edelleenkään ole, vaikka Alppeja myöten on vaellettu. Eikä tule 🙂 Eivät ole minun juttuni.

Ehkä tärkeintä on vaelluskenkien ostoa miettiessä ensin vähän tuumailla, mitä kengiltään haluaa ja mikä ei ole tarpeellista. Esimerkiksi minä rajaan valikoimaa seuraavilla kritereillä:

  • hinta (tarjoushaukka täällä taas, terve!)
  • väri (mustiin vielä pystyn venymään, jos on ihan pakko, mutta ruskeat/vihreät/beiget on vahva ei)
  • käyttötarkoitus (jos olet menossa etupäässä lähimetsiin muutaman tunnin patikoille, ei sinne mitään hardcore vuoristovaelluskenkiä tarvita)
Retkeilykengät
Salomon Speedcross 4, Haglöfs Skuta & Salomon Speedtrak

Jos on tiedossa kuivaa ja suht tasaista, retkeilen matalilla lenkkarimallisilla Salomoneilla, jotka on tarkoitettu polkujuoksuun. Näihin sain aikoinaan suosituksen ystävältä, joka työskentelee Alpeilla vaellusoppaana ja tekee näillä kaikki helpommat vaellukset. Samoin monet koiraharrastuksissa käyvät kaverit vannovat näiden nimeen.

Salomon Speedcross 4 plussat:

  • ä l y t t ö m ä n ihania värejä
  • napakat jalassa, tosi mukavat pohjalliset
  • pohja pitää kuin tauti ihan millä tahansa alustalla, myös esim. märällä kalliolla ja juurakossa
Salomon Speedcross 4 W
Tiedättekö sen tunteen, kun valmiiksi jo ahdistaa se ajatus, että ”joskus nääkin menee rikki ja en voi enää käyttää niitä”?

Näitä löytää vielä nettikauppojen poistolaareista. Nimittäin uusin versio Speedcross 5 on jo tullut ja niissä on yksi valtava vika: niissä on tolkuttoman tylsät värit nelosiin verrattuna. What diz Salomon?!

Kun tämän hirvittävän epäkohdan tajusin keväällä, aloin metsästämään back-up paria Speedcross nelosia. Mutta en enää löytänyt mistään kuin niitä ikuisia mustia, mitä kaikissa suomalaisissa nettikaupoissa toki oli vielä laareittain. Joten päädyin sitten vielä vanhemman sukupolven Speedtrak kenkiin, jotka olivat tietääkseni S4:n edeltäjät. Näistä kyllä on selkeästi havaittavissa, miten kehitys on kehittynyt: eivät ole ollenkaan niin mukavat jalassa, kuin neloset, vaan näissä on paljon leveämpi lesti. Mutta ihan ok perusretkeilyssä ja pohja on jo erinomaisen pitävä näissäkin.

Salomon Speedcross 3 W

Lisäksi minulla on ”oikeat” vaelluskengät, joita pidän talvella, pidemmillä vaelluksilla, vaikeammassa maastossa, kun on märkää.. Nämä Haglöfsin Skuta Mid Proof Eco:t ovat vedenpitävät (oikeasti!), kevyet, pito on loistava myös näissä ja ovat super mukavat jalassa. Jos olen ymmärtänyt oikein, Haglöfs tekee nykyään yhteystyötä Asicsin kanssa ja se kyllä tuntuu näissä kengissä.

Haglöfs Skuta W
Musta-harmaat on tietty ihan meh, mutta minkäs teet..

Pohjallisien kanssa olen vähän jumppaillut. Vain pinkeissä Salomoneissa on niiden oma Ortholite-pohjallinen käytössä, Haglöfsin pohjalliset on keltaisissa Salomoneissa ja Häglöfseissä on pitkien vaelluspäivien pelastus, eli memoryfoam-pohjalliset. Lav <3 Nämä olen ostanut muistaakseni ihan jostain Cittarista ja hintaluokka on +/- 10 €. Joka euron arvosta kävelymukavuutta.

Retkeilykengät

Mitä kosmetiikkaa mukaan yön yli retkelle?

Kyllä, tosi eräjormat vaviskaa! Minulla on todellakin yön yli retkillä mukana muutakin kuin Offia! Nyt puhutaan siitä, mitä kosmetiikkaa minä otan mukaan yön yli retkelle, ja ehkä myös vähän siitä, mitä en ota ja miksi.

Arkena kotona rrrakastan kosmetiikkaa ja olen varmasti moneen muuhun verrattuna aika heavy useri. En niinkään ole kalliin hinnan ja merkkien perään, vaan tarjoushaukkailen laadukkaista raaka-aineista tehtyjä seerumeita, kuorintoja jne. Rakastan optimaalisen puhdistusvaahdon kuohkeuden, ja sen täydellisen tuoksuisen kosteusvoiteen metsästystä.

Mutta sitten minussa on myös tämä äärimmilleen karsittu Eräirma-puoli, joka ei metsässä millään voiteilla paljoa läträä ja hiuksetkin voi hyvin muhia monta päivää pesemättöminä pipon/lippiksen alla. Tällöin less is todellakin less.

Retkikosmetiikka
Entiseltä työpaikalta saatu ilmaispussukka, joka on hoitanut hommansa jo yli kymmenen vuotta

Ja täytyy kyllä tunnustaa, että minunkin retkikosmetiikkani on alkuajoista aika reilusti karsiutunut. Ei sitä vaan tule sitä hammaslankaa retkellä kuitenkaan käytettyä, vaikka kuinka olisi pakatessa hyvänä aikomuksena ollut..

Mutta nyt, Eräirman matkakosmetiikka, olkaa hyvä:

  • minihammastahna
  • hammasharja
  • hiusharja (japanilaisesta hotellista aikoinaan mukaan lähtenyt ja kymmenisen vuotta joka matkalla palvellut)
  • dödö
  • hajutonta Offia
  • huulirasva
  • aurinkorasva
  • kasvosaippua (pakko, että saa aurinkorasvat irti)
  • ponnari
  • kovatulpat

The End

Retkikosmetiikka
Kuvaaja unohti aurinkorasvan..

Kaikki muu aiemmin mukana raahattu on palautunut käyttämättömänä kotiin ja seuraavalta reissulta kylmän viileästi rinkasta pois jätetty. Näillä mennään!

Aurinkorasvana minulla on vuosia ollut täydelliseksi havaittu (ei klähmää, ei kiillä kuin tauti, toimii merelläkin) La Roche-Posayn Anthelios Ultra-Light SPF 50. Mutta nyt tälle kesälle löysin Karkkipäivän Sannin blogisuosituksen perusteella vahvan haastajan Alodermalilta.

Yritin myös olla näppärä ja vaihtaa turhan ison ja painavan dödöpurkin kankaisisiin deodorantti-liinoihin. Virhe. Liinat kuivuivat tosi nopeasti, kun pakkauksen on avannut. Ja sen jälkeen kainalot nyt voi pyyhkiä vaikka nenäliinalla, koska vaikutus on sama. Ei jatkoon.

Helppoa evästä yön yli retkelle

Eväät on tärkeät ja nälkäkiukku on retkeilijän pahin vihollinen, senhän tietää kaikki. Mikä sitten on helppoa evästä retkelle?

En ole vielä edennyt siihen vaiheeseen, että olisin alkanut itse kuivata retkieväitäni, mutta en kyllä uskalla luvata, etteikö tähänkin joskus päädyttäisi. Nimittäin kaupan kuivatut retkieväspussit on tosi kalliita! Ja taas vähänkin pidemmällä reissulla reppuun saa kyllä ratkaisevasti enemmän tilaa ja vähemmän painoa, kun ei kanna selässään vettä (koska sitähän suurin osa ei-kuivatusta ruuasta oikeastaan on). Lisäksi lämpimällä säällä ruoka säilyy kuivattuna (tieteellisin termein ilmaistuna) älyttömän paljon paremmin ja mukaan pystyy ottamaan esimerkiksi lihaakin, kun ei tarvitse panikoida pilaantumista.

Esimerkiksi Repoveden kahden yön reissulla mukanani oli ihan perus kaupan ”lisää vain vesi” -valmispasta-aterioita, joihin laitoin myös purkillisen tonnikalaa proteiiniksi. Tämä ei ole järkevää enää, kun suunnitellaan pidempää vaellusta, jossa ruokaa on enemmän kannossa. Viimeistään silloin kannattaa jo investoida esim. Blå Bandin (esim. Varastelekasta), Real Turmatin (esim. XXL:stä) tai Leaderin Meal Outdoor (näitä on ollut Matsmartin poistolaareissa) retkiruokiin, joissa on kuivattu liha mukana ja vegeversioissakin kunnolla energiaa. Näiden normihinnat liikkuvat noin 7-9 euron molemmin puolin per ateriapussi, alennuksesta löytää noin 5 eurolla, jopa alle. Jos siis ei siirry suoraan nextille levelille kuivattamaan ruokiaan kuivurilla/uunissa, valmiiksi kuivattuun ruokaan saa kivasti rahansa hulvattua.

Retkiruoka aamupuuro
Tämä Leaderin omena-kaneli puuro on kyllä hyvää, mutta kustantaa 4-5 euroa per pussi…

Ruoka kannattaa myös ottaa ulos (yleensä suurista ja painavista) pakkauksistaan ja siirtää annospusseihin. Tilansäästön lisäksi on huomattavasti helpompi pitkän päivän päätteksi ja/tai sadekuuron lähestyessä vain nakata kattilaan juuri oikea määrä tavaraa sen kummemmin mittailematta. Roskaahan annospusseistakin vähän tulee, mutta itse kierätän pikku-minigripit usein taskuroskiksina ja sitten vain heitän ne päivän lopuksi isompaan retkiroskikseeni ja perillä kotona pois.

Aamupalaksi tein Repovedelle valmiiksi annokset, joihin laitoin desin puuroa, vähän suolaa ja tyrnijauhetta (kun sattui olemaan kaapissa). Ja kirjoitin pussiin ohjeeksi myös tuon 2 dl, että ei tarvitse unissaan arpoa, että kuinkakohan paljon sitä vettä nyt sitten pitikään lisätä.

Alku Proteiinipuuro retkiuoka aamupala
Tässä puurossa on kivasti ”sattumia”, eli siemeniä ja kuivattuja marjoja.

Toinen retkieväitteni kulmakivi on kevyeksi ja kestäväksi havaittu kuivattu varrasleipä. Sillä saa kivasti koostumusta suuhun puuron ja pastan kanssa. Itse syön näitä ylensä ihan ilman voita tai muita päällysteitä.

Varrasleipäpalat
Ääääs-kaupan varrasleipäpaloja

Aamukaffit ovat tietysti myös tärkeä osa retkeilyä. Hyvän kahvin lisäksi olennaista on myös maisema, missä se nautitaan. Yleensä päiväretkillä teen kahvin tai teen suoraan termariin, niin ei tarvitse kantaa keitintä/etsiä tulipaikkaa.

Usein reissuillani kahvitauoilla suosin Nescafen Cappuccino/Mocha-valmisjauhetta, jossa tulee maitokin samasta pussista.

Repovesi aamukahvit Primus-keitin retkellä
Kaffet tulilla

Myös välisnacksit on tärkeitä! Niillä saa siirrettyä kriittiseksi yltyvää nälkää, jos taukopaikalle on vielä hetken matkaa ja välillä on muutenkin mukava napostella vähän lisäenergiaa. Tykkään tehdä erilaisia sekiksiä pusseihin, niin eivät käy tylsäksi.

Snäksipussit kulkevat kätevästi mukana rinkan vyötaskussa, josta niihin pääsee helposti käsiksi pysähtymättä ja sen suuremmitta operaatioitta.

Lidl pähkinöitä ja rusinoita retkievääksi
Joo, kyllähän näistä silmälläkin näkee, mitä pussit sisältävät, mutta minusta ne on kiva nimetä 🙂

Lounaaksi syön usein Lidlin kuppikeittoa ja varrasleipää – helppoa ja nopeaa.

Lidl kuppikeitto retkilounas

Pussiruuissa kannattaa muuten olla tarkkana ja oikeasti lukea valmistusohjeet. Osassa nimittäin sisältö sekoitetaan heti kylmään veteen, osassa vasta kiehuvaan. Yst. terv. ”Kui tää ny on näin klimppistä?!”

Repovesi lounas Primus
Illalliseksi pussillinen pinaattipastaa ja purkillisella tonnikalaa

Lue myös tarkempi retkikeittiöni esittely.

Retkikeittiö Primus Repovesi
Kuvassa koko Repovedellä kahden yön retkellä mukana ollut ”keittiö”

Retkivinkki: puhdasta ja paremman makuista vettä

Kaivovesi, tai muu matkan varrelta saatu vesi, saattaa välillä olla aika eksoottisen makuista. Sitä on huomattavasti mukavampaa juoda puhdistettuna ja maustettuna, varsinkin jos vettä kuluu paljon tai ollaan vähän pidemmällä reissulla.

Maustaminen käy helposti: poretabletin palanen pulloon ja johan maistuu! Myös esim. Sodastreameihin tarkoitettuja pikkupulloja saa vaikka minkä makuisena.

Veden maustaminen Sana-Sol
Jos olet joskus poreillut itsesi irti Beroccasta, EN suosittele tätä makua..

Minulla on yleensä mukana repussa myös vedenpuhdistin silloin, kun tiedossa on että kotoa tuotu vesi ei välttämättä riitä. Eli mielellään puhdistan myös kaivoveden.

Ostin tämän Katadynin Steripenin, kun olin lähdössä Nepaliin vaeltamaan (reissu peruuntui koronan vuoksi, aargh). Ei se halvin vaihtoehto, mutta kevyt ja oikeasti tappaa UV-valolla tyyliin kaiken vedestä.

 Katadyn Steripen
Tämä Steripen-malli syö 4 x AA patterit

Toki vedenpuhdistustabletit ovat huomattavasti edullisempi ja kevyempi vaihtoehto, mutta minusta ne tekevät vedestä aivan kuoleman makuista, vaikka kuinka sitten maustaisi perään. Vahva ei siis niille täältä.

Katadyn Steripen
Katadyn Steripen in action
(Pahoittelut epäretkikuvasta. En jaksanut mennä pihalle vesisateeseen lavastamaan käyttötilannetta autenttisemmaksi 🙂 )

Lisäksi minulla on aikomuksena ottaa tämä mukaan ihan perus kaupunkimatkoille vaikkapa Keski-Eurooppaan, tai missä ikinä nyt ei voi/halua juoda hanavettä, vaan on ostettava vesipulloja.

Retkivinkki: Miten teen helposti maistuvampaa retkievästä

Helppo vinkki, miten saat retkiruuastasi maistuvampaa: kuivatulla sipulilla saa kätevästi lisättyä makua retkieväänä oleviin keittoihin ja pastoihin, eikä se paina repussa mitään.

En kuitenkaan suosittele pakkaamaan minigrippiin, koska siitä tulee ödöör dö sibule läpi aika nopeasti ja rinkkaan syntyy jännä hajumaailma. Itse olen pakannut tätä pieneen rasiaan.

Maistuvampaa retkievästä
Liiterin siblat toimii

Retkivinkit: ilmaiset retkikartat kännykkään

Ilmaiset retkikartat kännykkään ja rohkeasti merkitsemättömille poluille!

Ainakin pääkaupunkiseudulla retkeillessä näin koronakeväänä on välillä ollut merkityillä poluilla aika ruuhkaista. Ja ainakin itse olen niin mamis, että en oikein ole uskaltautunut niiltä pois, vaikka kotini lähelläkin niitä risteilee vaikka kuinka. Mutta nytpä uskallankin!

Nimittäin ratkaiseva ero tulee siinä kohtaan, kun kännykkään saa ladattua ilmaisen Open Street Map (OSM) sovelluksen, johon on monissa paikoissa merkittynä epävirallisiakin polkuja. (Play-kaupasta Androidille löytyy keltainen rinkula nimellä OsmAnd.)

Ainakin kun olen tätä testannut mm. Kirkkonummella Meikon lähistöllä, kartta on toiminut todella tarkasti sijainnin puolesta ja lähes kaikki polut on olleet merkittynä.

Törmäsin tähän ihan sattumalta Jätskiautoa odotellessa, kun heillä on OSM:n päälle rakennettu sovellus, jolla voi seurata missä jätskiauto on tulossa. Siinä kuola valuessa huomasin, että kas täällähän on vaikka mitä polkuja lähimetsässä!

Kopparnäs
Kopparnäs