Millainen on hyvä päiväreppu?

Hyvä päiväreppu voi tottakai olla ihan mikä vaan reppu, eikä sellaista tarvitse tai kannata muutaman retken takia erikseen hankkia. Mutta jos repun osto on muutenkin ajankohtaista, tai retkeilee suht säännöllisesti, silloin repun mukavuudella ja käytettävyydellä alkaa jo olla oikeasti merkitystä.

Millet päiväreppu
Irma ja luottoreppunsa tasokkaassa retkiselfiessä..

Minun reppuni päiväretkillä on ikivanha, käytettynä saatu Milletin 25 litrainen luottovaruste. Millet on ranskalainen merkki, joka tekee välineitä ja vaatteita vuorilla liikkumiseen. Ikivanhalla tarkoitan, että repulla alkaa olla ikää ainakin kymenisen vuotta.

Milletin tuotteet eivät ole halvimmasta päästä, mutta repun ja kuoritakin kokoisella vuosien käyttökokemuksella sanoisin, että ovat laatukamoja.

Millet päiväreppu
Millet Respiration 25

Repulta vaadin ainakin seuraavat ominaisuudet, ennen kuin tulee kaupat:

  • hengittää selästä
  • saa avattua niin isolle, että alimpina oleviinkin kamoihin pääsee käsiksi
  • sadesuoja mukana
  • kunnon kokoiset sivutaskut, joihin mahtuu isompikin pullo (esim. Nalgene 1l)
  • rintakehän päälle tuleva kiinnitys, jolla saa kiristettyä olkahihnat pois kainaloista
  • erillinen pikkutasku, johon saa lompakon, auton avaimet ja muut tärkeämmät sälät talteen
  • kivan ja kirkkaan värinen
Millet päiväreppu
Tässä Nalgenen juomapullo on sivutaskussa, jonne se juuri ja juuri menee. Jos mukana on vain yksi pullo, kannan sitä normaalisti keskellä reppua, niin pysyy paremmin balanssi (eli tuossa kuminauharistikon alla olevassa taskussa).

Tässä repussa olevia bonuslisukkeita, joista pidän:

  • ”loopit”, joihin saa kätevästi vaellussauvat
  • peukalolenkit, joissa voi lepuuttaa käsiä (olin ihan mykistynyt, kun minulle kerrottiin mitä varten ne lenkit repussa ovat – nerokasta ja oikeasti käytössä pidempinä päivinä!)
  • vyölenkeissä olevat pienet taskut, joihin mahtuu kännykkä ja pikkuevästä (Ei mitenkään pakollinen ja hyvin harvoin minulla on edes vyötärökiinnitys käytössä. Mutta silloin kun sitä käytän, on kiva että se ei ole vain ”remmi”, vaan sillä on muutakin käyttöä)
Millet päiväreppu
Aivan loistavasti ilmastoitu selkä – lav!
Millet päiväreppu
Vyötäröremelit ja niiden taskut. Nämä ovat kyllä lyhyemmillä retkillä aina selkää vasten, mutta hyvät olemassa silloin, kun niille on tarvetta.
Millet päiväreppu
Ylhäällä on rinkkatyyliset kiristysnartsat, joilla on helppo säätää reppu just hyvälle kireydelle selkään. Näistä tykkään myös tosi paljon.

Sadesuoja (josta unohdin ottaa kuvan), löytyy omasta taskustaan repun alta. Se on kuminauhareunainen ”muovipussi”, joka suojaa tosi hyvin sateella ja jota voi käyttää myös vaikka istuma-alustana. Ja se on kirkkaanpunainen, eli toimii hyvin myös hätätilanteessa huomion herättämiseen.

Retkeilijän ensiapulaukku

No tarviiko sitä nyt retkeilijän ensiapulaukkua sentään mukanaan kantaa? No kyllä tarvii!

Matkakokoinen perustarvikelaukku ei paljoa paina tai tilaa repusta vie, eikä sen hintakaan päätä huimaa. Mutta sitten kun sitä sen kerran retkellä tarvitaan, se voi olla korvaamaton. Minulla on tämä pötikkä aina retkirepussa mukana ja saman paketin heitän myös matkalaukkuun, kun suuntaan ulkomaille reissuun. Omani on Lifesystemsiltä.

Retkeilijän ensiapulaukku
Ei ole koolla pilattu!

Tähän mennessä olen tarvinnut lähinnä buranaa, allergialääkettä (hyttysen pistojen kutinoihin) ja laastareita. Ja toivottavasti en koskaan muuta täältä tarvitsekaan.

Tällaisen setin voi tietysti kasata ihan mihin vaan pieneen pussukkaan, mutta minä sain tämän omani joskus töiden kautta (nerokas liikelahja!). Tämä on minusta täydellisen kokoinen ja plussaa myös vedenpitävästä kankaasta. Tässä oli perustarvikkeet valmiina ja olen vähän lisäillyt myös omiani.

Retkeilijän ensiapulaukku
Tämän saisi myös kiinnitettyä johonkin vyöhön tai remmiin, jos haluaisi

Jos huomaat jonkin kriittisen puutteen, otan mielelläni vastaan täydennysvinkkejä!

Tässä lista minun retkeilijän ensiapulaukkuni sisällöstä:

  • sidosrulla
  • ideaaliside (esim. nyrjähtäneen nilkan tai kipeytyneen polven tueksi)
  • teippiä ja haavateippiä
  • tavallisia laastareita ja keinoihoa
  • haavan desinfiointilappuja
  • minisakset
  • pinsetit
  • hedari-, allergia- ja mahalääkettä, eli Buranaa, Heinixiä ja Imodiumia
  • Kyypakkaus
  • avaruushuopa
Retkeilijän ensiapulaukku

Tässä minun paketissani ei oikeastaan ole muuta päivitettävää/vanhenevaa, kuin lääkkeet. Ja lisäksi haavanpuhdistuslaput taitavat jossain vaiheessa kuivahtaa ja vaativat uusimista.

Retkeilijän ensiapulaukku

Millaiset on hyvät retkeilykengät?

Niin no, millaiset nyt on hyvät retkeilykengät kenenkin mielestä? No tasan sellaiset tietysti, mistä itse tykkäät ja olet hyväksi havainnut! Mielipiteitä on varmasti yhtä paljon, kuin retkeilijöitäkin ja netistä voi lukea kommentit puolesta ja vastaan jokaiselle kenkäparille. Aivan loputon suo, jos lähdet sinne kahlaamaan.

Aloittelevan retkeilijän on ehkä hyvä kuunnella muutaman kaverin vinkkejä, mutta minusta ennen kaikkea tässä asiassa mennään kyllä vahvasti mutulla. Nimittäin minulle on esimerkiksi vuosien varrella moneen kertaan opastettu, miten ainoa oikea vaelluskenkä on sellainen painava, korkeavartinen nahkakenkä. Mutta sellaisia ei minulla edelleenkään ole, vaikka Alppeja myöten on vaellettu. Eikä tule 🙂 Eivät ole minun juttuni.

Ehkä tärkeintä on vaelluskenkien ostoa miettiessä ensin vähän tuumailla, mitä kengiltään haluaa ja mikä ei ole tarpeellista. Esimerkiksi minä rajaan valikoimaa seuraavilla kritereillä:

  • hinta (tarjoushaukka täällä taas, terve!)
  • väri (mustiin vielä pystyn venymään, jos on ihan pakko, mutta ruskeat/vihreät/beiget on vahva ei)
  • käyttötarkoitus (jos olet menossa etupäässä lähimetsiin muutaman tunnin patikoille, ei sinne mitään hardcore vuoristovaelluskenkiä tarvita)
Retkeilykengät
Salomon Speedcross 4, Haglöfs Skuta & Salomon Speedtrak

Jos on tiedossa kuivaa ja suht tasaista, retkeilen matalilla lenkkarimallisilla Salomoneilla, jotka on tarkoitettu polkujuoksuun. Näihin sain aikoinaan suosituksen ystävältä, joka työskentelee Alpeilla vaellusoppaana ja tekee näillä kaikki helpommat vaellukset. Samoin monet koiraharrastuksissa käyvät kaverit vannovat näiden nimeen.

Salomon Speedcross 4 plussat:

  • ä l y t t ö m ä n ihania värejä
  • napakat jalassa, tosi mukavat pohjalliset
  • pohja pitää kuin tauti ihan millä tahansa alustalla, myös esim. märällä kalliolla ja juurakossa
Salomon Speedcross 4 W
Tiedättekö sen tunteen, kun valmiiksi jo ahdistaa se ajatus, että ”joskus nääkin menee rikki ja en voi enää käyttää niitä”?

Näitä löytää vielä nettikauppojen poistolaareista. Nimittäin uusin versio Speedcross 5 on jo tullut ja niissä on yksi valtava vika: niissä on tolkuttoman tylsät värit nelosiin verrattuna. What diz Salomon?!

Kun tämän hirvittävän epäkohdan tajusin keväällä, aloin metsästämään back-up paria Speedcross nelosia. Mutta en enää löytänyt mistään kuin niitä ikuisia mustia, mitä kaikissa suomalaisissa nettikaupoissa toki oli vielä laareittain. Joten päädyin sitten vielä vanhemman sukupolven Speedtrak kenkiin, jotka olivat tietääkseni S4:n edeltäjät. Näistä kyllä on selkeästi havaittavissa, miten kehitys on kehittynyt: eivät ole ollenkaan niin mukavat jalassa, kuin neloset, vaan näissä on paljon leveämpi lesti. Mutta ihan ok perusretkeilyssä ja pohja on jo erinomaisen pitävä näissäkin.

Salomon Speedcross 3 W

Lisäksi minulla on ”oikeat” vaelluskengät, joita pidän talvella, pidemmillä vaelluksilla, vaikeammassa maastossa, kun on märkää.. Nämä Haglöfsin Skuta Mid Proof Eco:t ovat vedenpitävät (oikeasti!), kevyet, pito on loistava myös näissä ja ovat super mukavat jalassa. Jos olen ymmärtänyt oikein, Haglöfs tekee nykyään yhteystyötä Asicsin kanssa ja se kyllä tuntuu näissä kengissä.

Haglöfs Skuta W
Musta-harmaat on tietty ihan meh, mutta minkäs teet..

Pohjallisien kanssa olen vähän jumppaillut. Vain pinkeissä Salomoneissa on niiden oma Ortholite-pohjallinen käytössä, Haglöfsin pohjalliset on keltaisissa Salomoneissa ja Häglöfseissä on pitkien vaelluspäivien pelastus, eli memoryfoam-pohjalliset. Lav <3 Nämä olen ostanut muistaakseni ihan jostain Cittarista ja hintaluokka on +/- 10 €. Joka euron arvosta kävelymukavuutta.

Retkeilykengät

Retkipannu

Saanko esitellä, upouusin lisäys retkikeittiööni: Trangia retkipannu!

Pohdin kauan, tarvitsenko ylipäätään erillistä pelkkää pannua, koska kyllähän veden saa keitettyä kattilassakin. Mutta päiväretkillä taas kattilaa ei tarvita mihinkään muuhun ja pidemmilläkin retkillä varsinkin lounaan tekoon tarvitsen usein oikeasti vain kuumaa vettä, en kattilaa. Eli erityisesti päiväretkille tätä suunnittelen ottavani mukaan.

0,9 litran vetoinen pannu riittää oikein hyvin minun vedenkeittotarpeisiini. Lisäksi se mahtuu Primuksen retkikattiloiden sisään, eli sen saa kätevästi mukaan pidemmillekin reissuille. Ja pannun suuaukko on niin suuri, että isohko Primus Mimer -kaasupoltin, sytkä, tukijalka ym. mahtuvat sen sisään säilöön.

Trangia pannu
Ekat testikahvit tulilla

Lisäksi mietinnässä oli, että teräs vai alumiini. Ensin jotenkin fiilistelin nokipannukahveja nuotiolla. Johon teräspannu siis olisi aika pakollinen, koska ymmärtääkseni alumiinia ei suositella nuotiolle. Mutta sitten aika nopeasti kyllä kirkastui se todellisuus, että se tarkoittaa sitten myös sen nokisen pannun pesemistä, pakkaamista rinkkaan..

Ja muutenkin minusta on kivempi ajatus, että voin keitellä taukokaffini ihan missä tahansa Primuksella, eikä se vaadi (kuivia) puita ja tulentekopaikkaa.

Käyttömukavuutta tässä mallissa lisää myös kuminen kaatokahva, kun se ei ole niin liukas ja kuumene niin helposti metalliseen verrattuna. Ja toisin kuin monissa muissa malleissa, tässä Trangian versiossa kahva ei ole myöskään valtavan korkea ja tilaa vievä.

Siksi siis alumiinipannu kokonaisedulliseen 15 euron hintaan Motonetistä!

Sinua voisi myös kiinnostaa aikaisempi Retkikeittiöesittely

Tentsilessä Teijon Kansallispuistossa

Lopultakin Tentsileä testaamassa! Repäisimme kaverini kanssa kunnon loven viikonlopun retkibudjettiin ja majoituimme yhden yön puiden väliin ilmaan viritetyssä Tentsilessä Teijon Kansallispuistossa.

Teltat sijaitsevat Teijon luontokeskuksen vieressä Mathildedahlissa, aivan Matildajärven rannalla kallion päällä. Sijainti 6/5, sijoittelu 0/5. Teltat nimittäin olivat yllätykseksemme aivan vierekkäin! Varmasti suurimmalle osalle tässä on kyse todella eksoottisesta luontoelämyksestä ja sitä ei kyllä varsinaisesti voimistanut se, kun tuntui että naapuriteltan herra olisi kuorsannut omassa kainalossa..

Samoin kyllä minusta 125 euron vuorokausihinnalla näkymän teltasta voisi olettaa olevan jotain muuta, kuin tämä:

Tentsile Teijon Kansallispuisto
Naapuriin oli matkaa alle pari metriä

Emme olleet köyhiä emmekä kipeitä, vaan otimme myös 15 €/hlö aamiaispaketit. Ja se taas oli erittäin positiivinen yllätys! Aamiaiskassi tuotiin teltalle yhdeksän aikoihin ja se oli valtava. Söimme kassista vielä päivän retkelläkin evästä ja jos mukana olisi ollut termospullot, siitä olisi saanut retkikahvitkin mukaan.

Tentsile aamiainen Teijon Kansallispuisto
Tentsile-aamiainen sisälsi: Isot termarit kahvia ja teetä, mustikka- ja puolukka mahupullot, jugurttia, keitettyä kananmunaa, mukillinen päärynäviipaleita ja minitomaatteja, todella isot täytetyt leivät ja Domino-keksejä.

Tentsile-paketin hintaan kuuluivat myös pyyhkeet, hyvä ja puhdas makuupussi, lampaantalja, telttavalo (!), tyyny sekä tyynyliina ja lakana makuupussiin. Lisäksi käytössä oli Teijon luontokeskuksen WC ja suihku, jonne tentsileissä nukkujille oli oma avain.

Mutta, saiko siinä Tentsilessä nyt sitten hyvin nukuttua ja millaista oli?

Noh, ei saanut nukuttua 🙂 Teltta oli tosi hieno kokemus testata, mutta vaikka siinä olikin tosi hauskaa makoilla, niin nukuttua siinä ei kyllä saanut.. Ensinnäkin pohja oli yllättävän kova, ehdottomasti olisi pitänyt olla oma retkipatja mukana. Nyt olin ottanut vain riippumatossa käyttämäni superohuet patjat meille mukaan, ihan vain että saadaan lisäeristystä alta tulevaa kylmää vastaan. Kyljellään nukkuvana olin aamulla aivan jumissa..

Lisäksi teltta hytkyi aivan hervottomasti aina, kun jompikumpi vaihtoi vähänkin asentoa. Aivan taatusti heräsi joka ikinen kerta, kun toinen kääntyi. Ja koko seuraavan päivän päässä heitti aivan, kuin olisi juuri syysmyrskyssä Tallinnaan seilannut.

Tentsile Teijon Kansallispuisto

Tentsile-teltta itsessään oli kyllä tosi magee! Sen alla oli ensin verkko, joka oli ehkä reilun metrin korkeudella, ja jossa pystyi säilyttämään tavaroita ja hengailemaan. Tämän päällä oli sitten varsinainen teltta noin parin metrin korkeudessa, ja sinne mentiin ”lattian” keskellä olevasta aukosta. Tekniikan oppi nopeasti ja sisään meneminen oli helppoa.

Teltan sisällä oli yllättävän tilavaa ja korkeuttakin oli todella ruhtinaallisesti.

Tentsile Teijon Kansallispuisto
Alareunassa näkyvä musta kangas on suljettava sisääntuloaukko, eli nukkumatilan leveys on oikein riittävä.
Tentsile Teijon Kansallispuisto
Aamukaffet verkolla istuskellen oli ehkä parasta koko hommassa!
Teijon Kansallispuisto Matildajärvi
Teijon auringonlasku ei myöskään tuottanut pettymystä

Laitoin reissun jälkeen Ruukkimatkailu Oy:lle palautetta, jossa aamiaisen kehumisen lisäksi sanoin, että telttojen sijoittaminen ihan vierekkäin on ihan käsittämätöntä. Sain heiltä vastauksen, että ovat kanssani täysin samaa mieltä, mutta että sijoittelussa on ollut haasteita Metsähallituksen kanssa.

Retkikeitin ja muun retkikeittiön esittely

Oma Primus Mimer retkikeitin ja koko retkikeittiöni on hyvin perustasoa, eli suht halpa. Mutta myöskin ehkä vähän kestävämpi, kun ei ole ihan sitä uusinta avaruusteknologiaa. Usein retkeilyssä minusta kannattaa edetä varsinkin harrastuksen aluksi peruskamoilla. Ja mahdollisesti sitten, jos siltä alkaa tuntua, siirtyä kalliimpiin ja/tai kevyempiin ja/tai pienempään tilaan meneviin romppeisiin.

Ihan turhaa sitä on maksaa super pienestä ja kevyestä, jos sillä ei oikeasti ole mitään merkitystä muutaman tunnin retkellä, jossa keitellään kahvivedet. Retkeilykokemuksen karttuessa ja omien tarpeiden kirkastuessa sitä vasta oikeastaan edes tietää, mitä itse tarvitsee ja kaipaa välineiltään. Jos tulee hutiostoksia tai siirryt astetta parempaan, vanhat retkikamat saa kyllä helposti myytyä eteenpäin vaikka Facebookin Market Placella tai retkeilyryhmissä.

Tällä alkuränttäyksellä – siirrytäänpä Irman retkikeittiön puolelle!

Kaikki retkiruoanlaittoon tarvittavat kamani, itse ruokaa lukuunottamatta, mahtuvat tähän kuvaan:

Retkikeitin Primus Mimer
Koko retkikeittiöni

Käytössäni on Primuksen Mimer Kit, jonka hinta on noin 50 €. Pakettiin kuuluu Primuksen Mimer-kaasupolttimen lisäksi kaksi alumiinista kattilaa (1,7 ja 2,1 litraa), paistinpannu/kattilankansi, kahva ja säilytyspussi. Minusta tämä on tosi toimiva ja luotettava perussetti perusretkeilijälle.

Primus Mimer retkikeitin
Primus Mimer tulilla

Paljon kevyempiä ja pienempään tilaan meneviäkin kaasupolttimia on toki saatavilla. Esimerkiksi Retki-lehden testivoittaja MSR Pocket Rocket, jonka ostoa harkitsin pitkään. Kuitenkin tämän pelkän polttimen hinta on jo yli 30 €, niin päätin tässä kohtaa pihistää hinnassa, painossa ja koossa.

Retkikeittimiä siis löytyy vaikka ja minkälaisia, joten en tässä ala niitä tässä vertailemaan, vaan kerron vain omastani. Yksi tykkää Trangiasta spriipolttimella, toinen risukeittimestä. Riippuu niin paljon siitä, mitä keittimeltään hakee, mitä sillä kokkaa, missä olosuhteissa sitä on tarkoitus käyttää, ymsjne…

Retkikeitin Primus Mimer
Please, step into my kitchen!

Primuksen kattilat menevät sisäkkäin ja kansi suojaa sisällön, jonne mahtuu kaikki tarvittava: kaasupoltin, otinkahva, kaasupullon jalusta, pari retkilusikkaa, sytkäri vesitiiviisti minigrip-pussissa ja hanskat.

Lisäksi minulla on tuolla normaalisti vielä minigrip-pussissa pieni pesusieni ja matkakokoinen pikkupullo tiskiainetta. Mutta ne on näköjään jossain häviksessä, hmm..

Retkikeitin Primus Mimer

Hanskat ovat ehkä monen mielestä hifistelyä, minusta yksi ihan parhaita retkivinkkejä, mihin olen hetkeen törmännyt! Tuollaiset kumiset työhanskat ei paljoa maksa, mutta kestävät tosi hyvin. Ja ainakin minulle ne on ihan ehdottomat, koska ei ole ihan yksi eikä kaksi kertaa, kun olen pitkän päivän lopuksi ruokaa keitellessä aikonut ajatuksissani säätää kattilan kanssa paljain käsin.. Lisäksi käsineitä voi käyttää vaikka tarppinaruja viritellessä tai sateen yllättäessä, kun huomaa että sormikkaat muuten jäi tällä reissulla autoon.

Kaasupulloja saa ihan vaikka Prismasta tai Tokmannilta ja niiden hinta liikkuu noin neljän-viiden euron molemmin puolin, pullon koosta riippuen. Tuo kuvissa oleva pullo on 230 g kokoinen.

Ja sitten vielä toinen retkivinkki kaupan päälle: kaasupullon jalusta tekee retkielämästä niin paljon vähemmän jännittävää – silleen in a good way! Siihen vaan keitin pulloineen jalustalle naks, ja kokkailusi pysyvät pystyssä huomattavasti paremmin epätasaisellakin alustalla.

Omani ostin Biltemasta kuudella eurolla. Tämä on yllättävän jykevän oloinen, vaikka ihan kevyt härpäke onkin. Lisäpiste väristä, joka takaa että tämä löytyy puskaan tiputtuaankin.

Kaasupullon tukijalka Biltema
Niin simppeli, niin nerokas!
Kaasupullon tukijalka Biltema
Kyllä pysyy pystyssä, jopa parketilla!

Kuoritakki kesäksi: Halti Pallas Hybrid

No nyt meni blogin julkaisuaikataulut uusiksi, koska tämä löytö ei voi odottaa! Katsokaa nyt, mikä ihana kuoritakki-karkki!

Tämä ihanuus on nimeltään Halti Pallas Hybrid Jacket, värinä Azalea Pink. Normihinta kesällä 2020 oli 199 €, alennuksessa 159 €. Ja kun liittyi Haltin kannatuskerhoon, sai vielä -10 % lisäalea. Loppuhinta siis minusta varsin maltillinen 143,10 €.

Halti Pallas Hybrid W

Uusi, kevyempi kesäkuoritakki on ollut ostoslistalla jo viime syksystä asti. Silloin lopulta tajusin että käytettynä saamani, vuosia uskollisesti palvellut Tierra, oli vaan yksinkertaisesti tullut tiensä päähän. Se ei pitänyt enää edes pientä sadetta, ei edes heti NikWax pesun jälkeen.

Niinpä olen tässä nyt jo jonkun aikaa kahlannut läpi intternetsin takkikauppiaita. Ja täytyy kyllä taas kerran empiirisenä havaintona kysyä, että haluaako kaikki muut maailman retkeilijät (paitsi mä) tosiaankin pukeutua vain mustaan/harmaaseen/vihreään? Ja ehkä tosi rohkelikot jopa tummansiniseen? Ihan oikeasti, muiden värien valikoima on älyttömän huono! Kirkkaita ja herkullisen värisiä ulkoiluvaatteita on niin paljon huonommin saatavilla monissa kaupoissa ja monilla merkeillä. Yhyy.

No niin, juu. Pyyhitään kyyneleet, hengitellään hetki ja jatketaan.

Haltin Outletissa Lauttasaaressa oli vielä yllättävän hyvä valikoima kuoritakkeja saatavilla, vaikka ale on ollut jo jonkin aikaa käynnissä. Siellä sain myös tosi ystävällistä palvelua. Ja ennen kaikkea: sovitukseen löytyi useampi värikäs vaihtoehto!

Halti Pallas Hybrid Jacket
Takin kaksi taskua on koko tuon mustan osan ”syvyisiä”, eli tosi tilavia. Ja vetoketju ei jää rinkan vyötäröhihnan alle.

Aloitin sovittamisen ihan perinteisistä kuoritakeista ja kauan tuumin tämän kaverini kehuman Hikerin ja perinteisemmän Vaaran välillä. Jos olisin etsinyt paksumpaa, myös talvella toimivaa takkia, olisinkin varmaan päätynyt Hikeriin. Se on ihanan retrovärinen ja oikeastaan ainoa miinus minusta on taskut, jotka on hankalakäyttöiset ja jäävät rinkan kanssa juuri vyötäröhihnan alle.

Minulla kuitenkin on jo jykevämpi Tierran talvikuoritakki, jolla pärjään vielä pitkään. Joten vähän ohuempaa ja hengittävämpää oli hakusessa. Halti Vaaraa arvoin kauan. Se olisi ollut myös karkkivärisenä saatavilla ja varmasti tosi hyvä perus kuoritakki teipattuine saumoineen ja tosi laadukkaalta vaikuttavalla vetoketjulla. Mutta sen verkkovuori on minusta kesällä vähän liikaa, samoin en koe tarpeelliseksi avattavia tuuletusaukkoja.

Halti Pallas Hybrid Jacket
Pitkä selkä on kiva repun/rinkan alla, leirissä/nuotiolla jne. kyykistellessä ja kun takkia pitää pyöräillessä.
Hupussa on jämäkkä lippa ja hyvät säätönyörit. Lippa lisää minusta tosi paljon käyttömukavuutta pienelläkin sateella. Verrattuna siihen, jos hupun reuna menee ihan naamaa myöden, lippa pitää pisarat huomattavasti paremmin poissa kasvoilta.

Mutta siis, palataan siihen takkiin, minkä lopulta ostin.

Halti Pallas on ns. hybridi-takki, eli siinä yhdistyy täydellisesti kuoritakin vedenpitävät osat (huppu, olkapäät ja rinnus) ja joustavammat ja hengittävämmät shoftshell-osat (hihat, kyljet ja selkä). Vesieristyksessä auttaa myös teipatut saumat olkapäillä. Hihoissa on tarra-kiristys.

Halti Pallas Hybrid Jacket
Vetoketjun alla kulkee ohut neopreenilta tuntuva läppä.

Minulta on myös aina reissuillani mukana kunnon sadetakki, jos ennuste vähänkään lupailee pisaroita. Ja silloin kaivan päälleni pieneen tilaan menevän Mac in a Sac:in, joka on ihan rehellinen sadetakki. Eli kuoritakin ei ole tarvekaan pitää muuta kuin pientä sadetta.

Halti Pallas Hybrid on päällä ihan älyttömän mukavan tuntuinen. Kevyt ja joustava, mutta silti napakka. Toivotaan että myös tuntuma ekalla retkellä on yhtä positiivinen – viikonloppuna tyypataan!

Retkivinkki: puhdasta ja paremman makuista vettä

Kaivovesi, tai muu matkan varrelta saatu vesi, saattaa välillä olla aika eksoottisen makuista. Sitä on huomattavasti mukavampaa juoda puhdistettuna ja maustettuna, varsinkin jos vettä kuluu paljon tai ollaan vähän pidemmällä reissulla.

Maustaminen käy helposti: poretabletin palanen pulloon ja johan maistuu! Myös esim. Sodastreameihin tarkoitettuja pikkupulloja saa vaikka minkä makuisena.

Veden maustaminen Sana-Sol
Jos olet joskus poreillut itsesi irti Beroccasta, EN suosittele tätä makua..

Minulla on yleensä mukana repussa myös vedenpuhdistin silloin, kun tiedossa on että kotoa tuotu vesi ei välttämättä riitä. Eli mielellään puhdistan myös kaivoveden.

Ostin tämän Katadynin Steripenin, kun olin lähdössä Nepaliin vaeltamaan (reissu peruuntui koronan vuoksi, aargh). Ei se halvin vaihtoehto, mutta kevyt ja oikeasti tappaa UV-valolla tyyliin kaiken vedestä.

 Katadyn Steripen
Tämä Steripen-malli syö 4 x AA patterit

Toki vedenpuhdistustabletit ovat huomattavasti edullisempi ja kevyempi vaihtoehto, mutta minusta ne tekevät vedestä aivan kuoleman makuista, vaikka kuinka sitten maustaisi perään. Vahva ei siis niille täältä.

Katadyn Steripen
Katadyn Steripen in action
(Pahoittelut epäretkikuvasta. En jaksanut mennä pihalle vesisateeseen lavastamaan käyttötilannetta autenttisemmaksi 🙂 )

Lisäksi minulla on aikomuksena ottaa tämä mukaan ihan perus kaupunkimatkoille vaikkapa Keski-Eurooppaan, tai missä ikinä nyt ei voi/halua juoda hanavettä, vaan on ostettava vesipulloja.