Liesjärven kansallispuisto

Liesjärven kansallispuisto sijaitsee Tammelan, Someron ja Karkkilan alueella. Matkaa Helsingistä on omalla autolla reilu tunti, noin 100 km. Tie oli suurimmaksi osaksi minulle ihan uutta ja olikin mukava nähdä jo matkalla ihan uusia maisemia.

Liesjärven kansallispuisto
Päivän lämpötila nousi reilusti yli 15 asteen, syksyisistä maisemista huolimatta

Laitoin auton parkkiin aikalailla puiston keskelle, Pirttilahden parkkipaikalle. Olin lähdössä yön yli retkelleni aurinkoisena syksyisenä lauantaina, eli retkiseuraa riitti poluilla 🙂 Autoja oli parkissa tienvarressakin, mutta kun saavuin vasta yhden aikoihin iltapäivällä, aamulla tulleet olivat selvästi jo ehtineet lähteä pois ja sain auton itse parkkipaikalle. Oli kiva, ettei sitä tarvinnut jättää yöksi tienvarteen.

Liesjärven kansallispuiston kartta
Liesjärven kansallispuiston esitteeseen ja karttalinkkiin täältä

Otin heti kaikki tavarat kantoon, mikä oli vähän tyhmästi tehty, kun päätinkin sitten ensin käydä kiertämässä vajaan 3 kilometrin mittaisen Hyypiön reitin, joka palasi takaisin parkkipaikalle. Noh, tulipahan kunnon alkulämmöt heti kättelyssä!

Liesjärven kansallispuisto kyltti

Hyypiön reitin pääpointti on Hyypiökallio, josta on upeat maisemat Tapolajärvelle. Ehdottomasti kannatti käydä koukkaamassa tämä kierros!

Liesjärven kansallispuisto
Hyypiön reitti kulki monin paikoin ihanassa syksyn väreissä kylpevässä lehtimetsässä
Liesjärven kansallispuisto
Liesjärven kansallispuisto
Maisemaa korkealta Hyypiökalliolta Tapolajärvelle

Sitten olikin aika lähteä varsinaiselle reitille, eli Hämeen Ilvesreittiä pitkin kohti Kaksvetisen kotaa ja yöpymispaikkaa.

Hämeen Ilvesreitti kyltti
Ihanat Ilvesreitin opasteet <3

Ilvesreitti on 250 kilometrin pituinen vaellusreittiverkosto, joka kulkee Hämeenlinnasta mm. Riihimäelle, Lopelle ja Tammelaan. Matkan varrelle jää mm. Evo, Torronsuon kansallispuisto, Liesjärven kansallispuisto, Räyskälän Iso-Melkutin ja Ahvenistonharju.

Liesjärven kansallispuisto
Siltalahden nuotiopaikalla oli upeat syksyn värit puissa!
Liesjärven kansallispuisto
Reitti oli paikoin yllättävän mutainen ja juurikkoinen osan matkasta
Liesjärven kansallispuisto
Numerokallion päällä polku kulki varsin näkyvästi, ei ollut eksymävaaraa ajatuksissaan kävelijälläkään

Sitten saavuinkin jo Kaksvetisen rannalle, pummattuani Peukalolammille menevän polun risteyksen. Syytän retkinälkää, olin tässä kohtaa vielä aamiaisen voimin liikenteessä. Amatöörivirhe, mutta olin niin innoissani uudesta retkireitistä, että en vain malttanut pysähtyä ruokatauolle!

Liesjärven kansallispuisto
Kohti Kaksvetistä

Kuten arvasinkin, saapuessani suunnittelemalleni yöpymispaikalle Kaksvetisen rantaan, paikalla oli muutama muukin. Arvoin jonkin aikaa, josko kävisin katsomassa kuitenkin jonkin matkaa takaisinpäin Peukalolammin tilanteen, mutta sieltä tulijat kertoivat että sekin oli jo aika ruuhkainen. Eli sitten vaan leiriä pystyyn!

Riippumattoleiri
Retkikoti <3

Nuotiolla oli vielä viiden-kuuden aikoihin paljon päiväretkeilijöitä, joiden kanssa oli mukava turista ruuanlaiton lomassa. Varsinkin erään aivan ihanan, noin 4-veen retkeilijäneitosen ja hänen seurueensa kanssa juttelin pitkät pätkät.

Liesjärven kansallispuisto
Kun aurinko alkoi laskea, nousi järvelle kaunis sumu

Vaikka varmasti olenkin keskimääräistä retkeilijää huomattavasti introvertimpi ja usein minusta melkeinpä parasta retkeillessä on itsekseen oleminen, niin silti illalla oli tosi kiva kun oli juttuseuraa. Puhuin pitkät pätkät Suomeen muuttaneen saksalaisperheen kanssa, jotka nukkuivat tentsilessä kahden pienen lapsen kanssa. *hatunnosto*

Samoin juttelin uraa vaihtaneen herran kanssa, joka opiskeli parhaillaan eräoppaaksi. Tosi mielenkiintoista!

Riippumatto järvenrannassa
No ei tämä nyt niin kauhean ruuhkaiselta näytä..

Illemmalla paikalle saapuikin sitten tunnelmanlatistusryhmä. Neljä teltallista 20-30-vuotiaita pariskuntia, jotka eivät selvästi olleet retkietikestistä koskaan kuulleetkaan. Eivätkä myöskään ihan vaan terveestä järjenkäytöstä tai muiden yöunen kunnioittamisesta, kun toistakymmentä ihmistä yrittää nukkua muutaman kymmenen metrin säteellä remuamisestasi kangasmajoitteissa. Nämä sankarit valtasivat koko nuotiopaikan itselleen ja kälätys, kiljahtelu ja huuto jatkui yli yhteen asti yöllä..

Ja minä olin tietysti unohtanut juuri tällä reissulla korvatulpat kotiin – aaargh. Nukuin sitten kuulokkeet korvissa. Tai yritin nukkua.

Liesjärven kansallispuisto

Aamu valkeni upeasti järven ylle ja nyt täytyy kyllä myöntää, että minä ja saksalaisperhe ei ehkä ihan kauheasti varottu pitämästä ääntä aamutoimissamme. Me kun olimme ne lähimpänä nuotiopaikkaa yönsä kärsineet.

Liesjärven kansallispuisto
Niin kaunista
Liesjärven kansallispuisto
Liesjärven kansallispuisto
Rannan tuntumasta löysin karpaloita, joista sai kivasti uutta makua puuroon
Nuotiopaikka
Ihmettelinkin yöllä, kun selvästi remuporukan huuto oli jo siirtynyt telttoihin, mutta silti näkyi nuotion loimotusta.. Ei. Näin. (Arvatkaa muuten, oliko nuotiolle tehty aamuksi ainuttakaan sytykettä tai halkoja?)

Aamupalaksi minulla oli tosi hyväksi havaittua omppu-kanelipuuroa. Kallista, mutta hyvää ja helppoa 🙂

Retkiaamiainen
Liesjärven kansallispuisto
Huonosti nukutun yön jälkeen tämä näky rauhoitti kummasti

Kun aamukaffit oli juotu ja vielä yksi aamu-usva kuva otettu, pakkasin leirin ja lähdin jatkamaan matkaa pohjoiseen kohti Sammalsuota.

Riippumatto
Tuo etualalla näkyvä ”drinkbag” on ollut aivan loistava ostos! Maksoi pari euroa KeskisVesalla, ei paina tyhjänä mitään ja menee pieneen tilaan, isosta suuaukosta on helppo täyttää juomapulloa/kaataa vettä pannuun ja ainakin toistaiseksi on vaikuttanut tosi kestävältä.
Liesjärven kansallispuisto
Kohti aamuaurinkoa ja suota!
retkiopaste
Reitin opastus vaihteli todella hyvästä lähes olemattomaan. Välillä piti tosissaan arpoa ja etsiskellä, että mihin suuntaan tästä risteyksestä oikein kuuluu jatkaa matkaansa.. Tämän kyltin kohdalla olisi esimerkiksi pitänyt tajuta, että polku Kaksvetiselle menee tuosta kyltin _ali_, eikä oikealle (jonne myös meni polku).
Ilvesreitti
Aamun Ilvesreitti vaihteli poluista ja pitkospuista metsäteihin
Sammalsuo
Syksyinen Sammalsuo oli kaunis
pitkospuut
Paluumatkalla vastaan tuli vain yksi maastopyöräilijä, jonka kanssa vaihdoin muutaman sanan juomatauollani
Liesjärven kansallispuisto
Liesjärven kansallispuisto
Vasta juuri ennen Pirttilahden parkkipaikalle saapumista alkoi näkyä ja kuulua enemmän päiväretkeilijöitä. Ihanan rauhallinen aamun aloitus!

Ennen kotiinlähtöä kävin heittämässä rinkan yöpymiskamoineen autolle ja jatkoin kevein askelin päivärepun kanssa vielä toiseen suuntaan upealle Kyynäränharjun kannakselle. Liesjärven kansallispuisto oli kyllä kokonaisuudessaan todellakin visiitin arvoinen paikka. Palataan pelipaikalle heti seuraavalla kerralla!

Sitä odotellessa voit käydä vaikka lukemassa juttuni Teijon kansallispuistosta

Lemminkäisen temppeli Sipoossa

Nyt on kuulkaas astetta eksoottisempi retkivinkki teille! Nimittäin poiketkaahan ihmeessä katsomassa Lemminkäisen temppeli, tai toiselta nimeltään Kyypelinvuori, Sipoon Gumbostrandissa.

Lemminkäisen temppeli
Lemminkäisen temppelin luolan suuaukko valtavan siirtolohkareen alla aivan tien vieressä

Porvoonväylältä erkaneva liittymä nro 55 kohti Söderkullaa vie aika hulppeidenkin talojen ohi kohti Gumbostrandin pientä satamaa. Ja kyllä vain, täällä on myös se Hjalliksen ilmeisesti sittemmin hiljakseen kuopattu Diili-rakennushanke. Lämmin suositus rannan Gumbo Kioskille, jossa oli tosi hyvä valikoima herkkuja ja kiva pieni terassi.

Pian kioskin jälkeen tie muuttu paikoin tosi kapeaksi yksityistieksi, mutta sinne vaan rohkeasti venevajan seinää hipoen! Lemminkäisen Temppelin kohdalla on pieni tila, johon autoja saa parkkiin tien viereen. Kalliot ovat ihan tien vieressä vasemmalla puolella ja niitä ei voi missata.

Lemminkäisen temppeli
Louhikkoa kallion reunalla

Kaverini oli käynyt paikalla muutamaa viikkoa ennen minua ja silloin kallioilla oli ollut paljon nepalityylisiä viirejä ja ilmeisesti joku (jooga?)tapahtuma. Minun käydessäni siellä oli vain yksi suuri lippu kallioiden laella ja muutama pressuista kyhätty laavu parkkipaikan vieressä.

”Anteeksi että mikä ihmeen Lemminkäisen Temppeli??”, saattavat jotkut lukijat kysyä. Noh. Tämä onkin vähän pidempi juttu, jossa on monia ihan uskomattomia käänteitä. Oletteko kuulleet mystikko Ior Bockista?

Lemminkäisen temppeli
Pahoitteluni kuvissa näkyvästä ”säteestä” – onnistuin rikkomaan kameran linssin tällä reissulla..

Summasummarum. Vuonna 2010 surmattu Bror Holger Svedlin, alias Ior Bock, julkaisi vuonna 1996 Väinämöisen Mytologian eli Bockin perheen saagan. Tarinan mukaan kirjaan kirjattu pakanallinen tieto oli tähän saakka siirtynyt suvussa suullisena perimätietona. Ior Bockin mukaan Gumbostrandissa, Bockin perheen mailla sijaitsevan Kyypelinvuoren alla on sisäänpääsy Lemminkäisen Temppeliin ja sen mahdollisiin rikkauksiin. Hommaan liittyy myös mm. maapallon akselin äkillinen kallistuma, muinaisten pakanallisten suomalaisten vuonna 987 suorittama temppelin umpeensulkeminen jne. Suosittelen ehdottomasti iltalukemisiksi tähän uskomattoman mielettömään tarinaan tutustumista! Ja löytyypä tästä dokkari Yle Areenastakin, jos ihan haluat .

Nykyään Kyypelinvuori on Astanga Jooga Helsinki Oy:n omistama. Ior Bock oli tunnettu joogi ja astangakoulu osti alueen Bockin jäämistön huutokaupasta. Vaikka Bock opettikin vuosia joogaa mm. Goalla, niin hänen mallinsa ei ollut ihan sieltä tutummasta päästä meille Yin-joogaan tottuneille. Vai miltä kuulostaisi, jos ohjaaja alkaisi kertoa uudesta asanasta, Iorin keksimästä saunasolmusta, johon kuuluu suuseksin antaminen itselle? 😉

Ior Bock toimi myös 30 vuotta oppaana Suomenlinnassa. Siellä hänet tunnettiin siitä, että ettei hänen tarvinnut kääntää selkäänsä kuulijoille, hän veti kierrokset takaperin kävellen.

Lemminkäisen temppeli

Jostain intternetsin uumenista löysin kuvan, jossa näkyy luolan sisäänkäynti, kun sen esiin kaivamista on aloiteltu joskus 80-luvulla, ja siitä on kyllä edistetty aikalailla. Nyt luolaan jonkun kuvauksen mukaan mahtuisi jo rekka. Pohjalla oli kyllä näkyvillä jonkin verran vettä ja maa-ainesta, että vielä on hommaa edessä. Kaivauksia ovat suorittaneet Bockin seuraajien lisäksi aikanaan myös Lemminkäinen Oy.

Mutta asiaan (lopultakin)!

Luolaan ei saa mennä sisällä sortumavaaran vuoksi, mutta jo ”ovelta” kurkistellenkin se on varsin vaikuttava paikka. Mutta ei siinä vielä tosiaankaan kaikki! Kun lähdet kiertämään kalliota vasemmalle, löydät monta halkeamaa, joista moneen mahtuu helposti aikuinen seinämien väliin seikkailemaan.

Lemminkäisen temppeli
Osa halkeamista on kapeita, mutta osaan pääsee helposti!

Kannattaa myös kiivetä ylös kalliolle, siellä saa paremmin käsityksen railojen pituudesta ja suunnista.

Lemminkäisen temppeli
Tämän polun kautta ylös kalliolle nouseminen vaati pientä kumartelua 🙂

Takaisin alas pääsee kallion toiselta puolen, Lemminkäisen Temppelin suuaukon takaa rinnettä pitkin.

Lemminkäisen temppeli
Temppelin katolla ollaan! Ja tästä kuvasta näkyy myös, miten läheltä tie kulkee
Lemminkäisen temppeli
Ja tässä ollaan luolan sisäänkäynnin takana

Kertakaikkisen hieno ja vaikuttava luonnonmuodostelma, oli noista temppelitaruista mitä mieltä vain. Minusta ne antavat harmittomuudessaan tälle paikalle vain tosi erikoisen ja mielenkiintoisen tarinan kivaksi retkimausteeksi.

Askolan hiidenkirnut

Askolan hiidenkirnut ovat ehdottomasti pienen mutkan arvoinen käymispaikka. Tänne on nimittäin helppo poiketa, kun käyt seuraavan kerran Porvoossa! Pieni luontoretki ja -hetki kaupunkivierailun kylkeen.

Askolan hiidenkirnut
Mylly, Kattila ja Kuppi – kolmoishiidenkirnut

Ajomatka Porvoon moottoritieltä pelipaikalle kestää vain reilut parisenkymmentä minuuttia. Ja ainakin tällaiselle alunperin-pohojalaiselle kumpuilevan Porvoonjokilaakson maisemat olivat todella kaunista katseltavaa. Se onkin ansaitusti valittu yhdeksi Suomen kansallismaisemaksi.

Jääkautiset hiidenkirnut on löydetty ihan sattumalta 1950-luvulla ja paikalla on tosi hyvät ja informatiiviset nettisivut, joilla kerrotaan kirnujen löytymisen historiaa ym. Paikka on Suomen suurin (tähän mennessä löydetty) hiidenkirnuesiintymä.

Askolan hiidenkirnut

Hiidenkirnuille on tien varressa olevalta parkkipaikalta noin 500 metrin pituinen, hyvin merkitty metsäpolku, joka kulkee kauniissa mänty- ja lehtipuumetsässä.

Navigaattoriin osoitteeksi: Hiidenkirnujentie 721.

Askolan hiidenkirnut
Hauskannäköinen ”Hiisi-kivi” matkalla hiidenkirnuille

Itse hiidenkirnut sijaitsevat yllättävän jyrkässä rinteessä. Niihin on kuitenkin helppo päästä katseluetäisyydelle, koska rinteessä risteilee puuportaita.

Askolan hiidenkirnut

Kävin paikalla aika kovien sateiden jälkeen ja moni isommista kirnuista oli aika täynnä vettä. En tiedä tyhjennetäänkö niitä, ainakin paikalla oli letkuja, jotka vähän sellaiseen viittasivat. Lisäksi isoimpaan kirnuun oli laitettu tikkaatkin, mutta siis käyntihetkellä ne johtivat suoraan veteen.

Askolan hiidenkirnut
Jättiläisen Kuhnepytty

Askolassa on 20 erikokoista hiidenkirnua, eli nähtävää todellakin riittää! Kirnuissa on myös yllättävän erilaisia muotoja, eli kun olet nähnyt yhden, et todellakaan ole nähnyt kaikkia. Suurin kirnuista, Jättiläisen kuhnepytty, on yli 10 metriä syvä ja yli 4 metriä leveä.

Askolan hiidenkirnut
Tämä kaksiosainen kirnu oli minusta ehkä keikista erikoisin näky

Kirnualueen alussa on portaiden vieressä metallinen ”pankki”, johon voi maksaa pääsymaksun (kesällä 2020 2 €/aikuinen, 1 €/lapsi tai 4 €/perhe) . Pääsymaksulla katetaan alueen hoitoa ja kunnossapitoa.

Itselläni ei oikeastaan koskaan ole käteistä mukana, eli valitettavasti jo luulin, että maksamatta jäi nyt tämä käynti. (Koska en todellakaan huomannut kirnukyltissä ollutta epämääräistä Mobile Pay tarraa!) Löysin kuitenkin käynnin jälkeen nettisivuilta infon, että maksaminen onnistuu myös jälkikäteen Mobile Payllä (35380) tai tilisiirtona. Kannattaisikohan alueesta huolehtivan Askola-Seuran laittaa paikalle selkeä kyltti, jossa kerrottaisiin myös muista maksuvaihtoehdoista?

Askolan hiidenkirnut kyltti
Käsi ylös, kuka olisi huomannut kyltissä olevat Mobile Pay -tarrat ja niiden perusteella suorittanut pääsymaksun? 🙂

Kirnu-kallion alapuolella sijaitsee nuotiopaikka ja laituri. Itse söisin kyllä ehkä mieluummin mahdolliset retkieväät vasta poislähdettyäni. Polku takaisin parkkipaikalle kiertää nimittäin tosi hienojen kallioiden kautta, joilta oli tosi hienot maisemat.

Askolan hiidenkirnut
Ehdotus evästaukomaisemaksi
Askolan hiidenkirnut

Minua jäi pahasti vaivaamaan tuo melontalaituri nuotiopaikalla.. Ensi kesänä saattaa hyvinkin olla, että joudun tekemään Porvoo-Askolan hiidenkirnut suppiretken, että pääsen kunnolla ihailemaan jokilaaksoa!

Paluumatkalla oli luonnollisesti pakko käydä Porvoossa. Ja jo toiseen kertaan sössin Brunbergin aukioloaikojen kanssa ja jäi karkit ostamatta. Megapettymys. Myymälä menee siis lauantaisin kiinni jo klo 16. Älä ole kuin Irma ja tarkista aukioloajat netistä, ettei käy yhtä paha amatöörivirhe! 🙂

Vanhan Porvoon Jäätelötehdas
Söin kostoksi tolkuttoman hyvän hasselpähkinäjäätelön!

Hanikan luontopolku Espoossa

Ai paikallisbussilla todella monipuoliselle luontopolulle? Onnistuu Espoon Soukassa, Hanikan luontopolulla!

Noin viiden kilometrin pituisella polulla on erittäin vaihtelevat maisemat suota, pitkospuita, rantakallioita, lehtipuumetsää, kuusikkoa, muinaisrantaa ja -hautoja, lintukosteikkoa, korkeuseroja.. Taatusti koko HSL:n lipun hinnalla nähtävää!

Hanikan luontopolku
Citypitkospuut

Reitti on hyvin merkitty keltaisilla maalitäplillä ja muutamia tien ja pururadan ylityksiä lukuunottamatta reitillä pysyy vaivattomasti merkintöjä seuraamattakin. Koko polun kiertämiseen saa hyvinkin menemään reilun pari tuntia.

Hanikan luontopolku
Mataskärsvikenin lahti
Hanikan luontopolku
Erämaassa Espoossa

Paikalle on toki helppo tulla myös omalla autolla. Parkkipaikkoja löytyy useampi ja ne on merkitty tähän Espoon Kaupungin julkaisemaan tosi kattavaan Hanikan luontopolun reittioppaaseen. Itse parkkeeraisin joko Suinonsalmeen kioskille tai kuntopolun parkkipaikalle. Tai sitten Soukkaan Alakartanontien isolle parkkipaikalle (navigaattoriin Alatörmä, Espoo), josta pääsee urheilukentän läpi suoraan polulle.

Olen kiertänyt aikoinani tätä luontopolkua useamman vuoden, kun se Soukassa asuessani oli lähiulkoreittini. Eli olen siis ollut täysin pilalle hemmoteltu tasokkaan retkeilyn suhteen 🙂 Reitti on todella monipuolinen ja vaihteleva ja maisema myös vaihtuu paljon vuodenaikojen mukana. Eli lämpimästi suosittelen poikkeamaan Hanikan polulla myös muilloin, kuin kesällä!

Hanikan luontopolku kartta

Eräirman Hanikan luontopolun top 3:

  1. Sundsbergetin muinaishaudat
  2. Mataskärsvikenin lahti
  3. Kaitalahden kosteikko

Sundsbergetin pronssikautiset muinaishaudat sijaitsevat entisellä saarella, nykyisellä kallionlaella. Kiviröykkiöitä, eli hiidenkiukaita, on kaksi, joista toinen on vähän paremmassa kunnossa. Kallionlaelta on hienot maisemat varsinkin auringonlaskun aikaan.

Muinaishautojen lisäksi reitiltä löytyy myös muinaisranta, Soukankallioiden länsilaidalla polku kiemurtelee ihan selvästi rantakivikossa. Reitillä on myös infokyltti, joka kertoo lisää paikasta.

Hanikan luontopolku muinaishauta
Hiidenkirnu
Hanikan luontopolku muinaishauta
Infotaulu muinaishaudalla

Mataskärsvikenin lahti on minusta kaunein paikka reitillä ja vakio eväspaikkani löytyy lahden kallioilta. Alueella asustelee joutsenpariskunta, jota on kiva seurailla. Ihan kartan reunassa oikealla näkyvä nro 9 levähdyspaikka on myös rantakallio, jolla on myös selvästi paljon käytössä oleva (luvaton?) nuotiopaikka, mutta itse en pidä tästä niinkään, koska maisema on suoraan Suomenojan lämpölaitoksen piippuihin.

Hanikan luontopolku
Mataskärsvikenin lahti

Kaitalahden kosteikko ja lintutorni ovat suosikkejani, vaikka lintubongaus on minulle aivan hepreaa. Kosteikon valtava kaislikko ympäri vuoden on tosi vaikuttava näky lintutornista katsottuna, vaikkei linnuista mitään ymmärtäisikään.

Hanikan luontopolku
Näkymä lintutornista

Kesäisin auki olevalle Suinonsalmen kioskille kannattaa poiketa sivupolkua pitkin, jos ei ole omaa evästä matkassa mukana. Ja täältä voi myös kesällä aloittaa meriretken yhteysaluksella läheiseen Pentalan saaristomuseoon.

Hanikan luontopolku
Kaitalahden reunojen pitkospuiden varrella on keväisin upea keltainen rentukkameri
Hanikan luontopolku
Hanikan luontopolulla tule hymy naamalle!

Högbergetin luola Kirkkonummella

Pikaretki Högbergetin luolaan Kirkkonummella onnistuu kätevästi vaikkapa matkalla Porkkalanniemeen. Ja pysähdys on todellakin vaivan arvoinen – luola on tosi hieno ja helposti saavutettavissa!

Högbergetin luola
Högbergetin luolan sisäänkäynti

Itsekin olen iloisesti ajanut paikan ohi monen monta kertaa, ennen kuin paikalliselta kuulin koko luolasta. Tämä paikka on todellinen hidden gem, joka on valittu myös Visit Finlandin Suomen erikoisten luontonähtävyyksien listalle.

Högberget
Autolta kohti kallion lakea

Högbergetin luolan pysäköinti ei ole ihan helpoimmasta päästä, nimittäin sitä ei varsinaisesti ole. Mutta hätä ei ole tämännäköinen. Auton saa parkkiin Porkkalantien oikeaan laitaan, vähän Peuramaan murtsikkasillan jälkeen. Polun alun kohdalle on nykyään Google Mapsissa merkattuna paikkakin. Polku luolalle on nykyään myös merkitty viereisen Wiknerin ratsutilan toimesta, jonka maille Högbergetin kallio ymmärtääkseni sijoittuu. Ratsutallin pihaan autoaan ei kuitenkaan voi jättää ja muutenkin hepolaiset on otettava huomioon kalliolla liikkuessa.

Högbergetin luola
Kiitos merkinnöistä Ratsutila Wikner!

Polkumerkinnöistä huolimatta jouduin kyllä jonkin aikaa etsiskelemään luolan suuta ja alkusyksyn sunnuntaina paikalla oli myös muutama muu retkeilijä samoissa hommissa. Mutta kyllä se sieltä löytyy, parkkipaikasta katsottuna kallion laen toisella puolella ja vähän ”vuoren” vasemmalla laidalla.

Itse Högbergetin kalliokin on hieno paikka, jonka laelta näkee pitkälle peltojen ja metsien yli. Oikein hyvä eväspaikka! Lisätunnelmaa hommaan tuovat kallion alla sijaitsevat hevostallit ja maneesit ja niiltä kantautuvat äänet ja tuoksut. Slvästi hepoilla oli käyty myös ratsastamassa kallion ympäri kiertävällä polulla.

Högberget
Eväsmaisemat kohillaan

Högbergetin virtauseroosioluola on syntynyt jääkaudella ja sillä on mittaa kuutisen metriä ja korkeutta parhaimmillaan parisen metriä. Tarkempaa infoa luolasta löytyy esimerkiksi Retkipaikasta. Luolaan pääsee helposti aikuinenkin kunnolla sisälle ja lapsi mahtuu ihan perälle asti. Seinämien pyöristynyt muoto on todella erikoinen näky!

Högbergetin luola
Luola sisältä
Högbergetin luola
Luolan suuaukko sisältä katsottuna
Högbergetin luola
Ja tässä ollaan suoran luolan päällä

Aina tasokas Iltalehti on myös tehnyt kohteesta jutun ihan pikkiriikkisen raflaavalla otsikolla: ”Kirkkonummen pimppiluola muistuttaa vaginaa”… Olisiko tämä nyt sen facepalmin paikka? 😀

Högberget
Koko Höberget kannattaa kiertää, siellä on paljon muutakin hienoa nähtävää luolan lisäksi!
Högberget
Lainattu minihenkilö mittatikkuna

Karnaistenkorven luontopolku Lohjalla

Täysin korvessa, yhden Suomen vilkkaimmin liikennöidyn moottoritien päällä. Anteeksi mitä? Kyllä vain, tämä onnistuu Lohjalla Karnaistenkorven luontopolulla!

Lohjan suurin yhtenäinen metsäalue löytyy helposti, kun kurvaat Lohjan ABC:n kohdalta kohti Kisakallion valmennus- ja leirikeskusta. (Ja bussillakin pääsee pelipaikoille, jos kävelee ABC:ltä perille.) Juuri ennen Kisakallioon saapumista lähtee vasemmalle Suoniementaival ja muutaman sadan metrin jälkeen löytyy tien varresta (pieni) parkkipaikka opastauluineen ja puuceineen. Parkkis oli elokuun lopun lauantaina täynnä, mutta tien viereen mahtui hyvin parkkiin. Auton olisi voinut jättää myös Kisakallion parkkipaikalle.

Toinen vaihtoehto on Jantoniementien parkkipaikka, mutta sieltä lähtiessä tulee edestakaisin kävelyä muutama kilometri.

Karnaistenkorpi Lohja

Karnaistenkorven retkireitti on merkitty erittäin hyvin maastoon. Puissa on keltaisia ja punaisia merkkejä ja lisäksi niihin on kiinnitetty (todella rumia) liehuvia muovinarun pätkiä. Lisäksi kaikissa isoimmissa risteyksissä on alueen kartta ”olet tässä” merkinnällä. Voi siis ensikertalainenkin huoletta haahuilla ajatuksissaan 🙂

Karnaistenkorpi Lohja
Reittikartta

Retkipolku ei ole kovinkaan pitkä, vain reilut kolme kilometriä, ja se on merkitty puihin keltaisella maalilla. Retkireitti on hauskasti ”tuotteistettu” lapsille Tarinapoluksi, jonka tehtävärastit voi hakea QR-koodilla kännykkään. Lisäksi matkan varrella on hyviä infotauluja metsäluonnosta. Näissä oli osassa toki aika itsestäänselviä juttuja, mutta muutamia kyllä jäin ihan mielenkiinnolla lukemaan.

Karnaistenkorpi Lohja
Tarinapolulle tästä skannaamalla!

Reitillä oli myös ihan älyttömän paljon pitkospuita. Siis niitä on paikoissa, joissa en ollenkaan ymmärrä, mihin niitä edes tarvitaan. Samoin täällä oli ekat koskaan näkemäni pitkospuuportaat! Ehkäpä reitistä on vain ollut tarkoitus tehdä todella matalan kynnyksen reitti ihan kaikille.

Karnaistenkorpi Lohja
”Tähän pojat tarvitaan pitkosta, ei pysty muuten kulkemaan!”
Karnaistenkorpi Lohja
”Kyllä tästä pystyy vetää, ei laiteta mitään pitkoksia tähän!”

Tämä pääretkireitti kiertää kaksi lampea, Ahvenalammen ja Sorvalammen, ja niiden laavut. Ahvenalammella ollaan aikalailla juuri Helsinki-Turku moottoritien tunnelin päällä. Motari kuuluu osaan retkipolkua ainakin tuulettomana päivänä, mutta eipä ääni nyt mitenkään häiritsevä ollut. Ja onhan se aina eksoottista olla vilkkaan tien ja tunnelin päällä, mutta aivan korvessa!

Karnaistenkorpi Lohja
Ahvenalammelle johdattaa esteettinen muovinsuikale 🙂

Laavut olivat todella isoja ja hienoilla paikoilla: kallion päällä ja lampinäkymin. Varsinkin Ahvenalammen laavu oli todella iso! Sinne mahtuisi kevyesti useampikin retkeilijä nukkumaan.

Karnaistenkorpi Lohja
Ahvenalammen laavu

Ahvenalammella oli muutama retkiseurue eväitään syömässä, joten kävin vain pikaisesti jutustelemassa ja rapsuttelemassa heidän koiriaan, ja jatkoin sitten matkaa. Sorvalammen laavu oli pienempi, mutta sieltäkin löytyi kaikki tarpeellinen evästaukoon.

Karnaistenkorpi Lohja
Taikametsää matkalla Sorvalammelle
Karnaistenkorpi Lohja
Sorvalammen laavu

Tarinapolun lisäksi kiersin vielä Kisakallion laavulle ja sitten Kisakallion rantaa kulkevaa latupohjaa metsän kautta takaisin parkkipaikalle. Tämä reitti näkyy kyllä hyvin kartalla ja aluksi se on hyvin merkitty maastoonkin muovisuikaleilla ja osittain puihinmaalatuilla merkeillä. Mutta välillä kyllä sai tosissaan hakea polun jatkoa teiden ylitysten ja muiden katkojen jälkeen. Polku myös meni mm. hakkuuaukean vierestä, eli oikein mitään järkevää nähtävää täällä ei kyllä ollut.

Karnaistenkorpi Lohja
Karnaistenkorpi Lohja
Tarinapolulta lähtiessä reitti meni heti huonompaan kuntoon ja monin paikoin aika mutaiseksi
Karnaistenkorpi Lohja
Hakkuuaukean suloja

Seuraavalla kerralla varmaan kiertelisin enemmän merkkaamattomia polkuja Tarinapolun ”sisällä” ja kävisin sitten pois lähtiessä ihan autolla Kisakalliota katsomassa.

Karnaistenkorpi Lohja
Kisakallion latupohjaa Hormajärven rannalla
Karnaistenkorpi Lohja
”Merkitty” polku takaisin autolle 🙂

Kisakallio on Vierumäen ja Kuortaneen tyylinen valmennus- ja liikuntakeskus. Paikka oli yllättävän suuri ja siellä näytti olevan vaikka mitä urheilujoukkueita treenaamassa ja valmennuksessa. Harjoitushalleja eri lajeille oli vaikka kuinka monta ja rannassa oli kiva puisto.

Kisakallio
Kisakallion ihana rantasauna

Tänne voisin hyvin palata joskus myös melomaan tai suppaamaan Hormajärvelle!

Karnaistenkorven merkityt polut eivät tarjoa viihdykettä kovinkaan pitkäksi aikaa, mutta muutaman tunnin päiväretkellä homma kyllä toimii. Itse voisin hyvin tulla tänne uudelleen esimerkiksi laavulle yöreissulle. Tänne ehtisi pääkaupunkiseudulta näppärästi vaikka perjantaina töiden jälkeen.

Ja lasten kanssa retkeillessä tarinapolku varmasti toimii loistavasti!

Karnaistenkorpi Lohja

Linlon saaren päiväretki Kirkkonummella

Linlon saari on erinomainen päiväretkikohde Kirkkonummella. Se sijaitsee lähellä pääkaupunkiseutua, Porkkalan ja Upinniemen välissä. Maisemat vaihtelevat saaristorannoista kuusimetsään ja saaren keskellä sijaitsevalta kalliolta on huimat näkymät.

Navigaattori löytää perille osoitteella: Linlontie 112.

Linlo Kirkkonummi
Saaristomaisemia 45 minuutin päässä Helsingistä!

Linloon ajetaan kääntymällä Länsiväylältä Kirkkonummen keskustan kohdalta kohti Upinniemeä ja siitä sitten kohti Hilaa. Matkalle jää ihana Maatilapuoti , jossa suosittelen lämpimästi pysähdystä. Myynnissä on paikallisten tuottajien leipää, kasviksia, käsitöitä jne. ja kahvilasta voi vaikka ostaa mukaan retkieväät.

Toinen suosimani eväsostospaikka Kirkkonummella on Kahvila Konditoria Rosta, jonka iso korvapuusti maistuu taivaalliselta muutaman tunnin patikan jälkeen.

Linlo Kirkkonummi
Nam

Minulle Linlo on sellainen ”aivot narikkaan”-luottoretkikohde. Se on suosikkini ympäri vuoden monipuolisuutensa ja vaihtelevuutensa ansiosta. Kesäisin käyn Linlossa yleensä vain arkisin, mutta muina vuodenaikoina siellä saa kyllä olla aika rauhassa viikonloppuisinkin.

Linlo Kirkkonummi

Linlo on minulle niin tuttu, että täällä ei tarvitse aktiivisesti pysyä kartalla, vaan voi vain edetä ja nauttia metsästä ja maisemista. Täällä on myös todella paljon tulipaikkoja puuliitereineen, eli eväiden syönti on helppoa ja mukavaa.

Linlo Kirkkonummi
Heti saarelle päästyä ollaan aevan skutsissa

Saarella voi helposti tehdä ihan vaan muutaman kilometrin lenkin jollekin lähimmistä nuotiopaikoista, tai koko saaren rentoja pitkin kiertämällä retkellä kertyy jo mittaa sellaiset 12-13 km. Lyhyemmälle retkelle suuntaisin sillalta oikealle, josta löytyvät lähimmät nuotiopaikat kalliolta.

Auton saa parkkiin saarelle vievän sillan luo Linlon venesatamaan. Tänne on keväällä 2020 tehty lisää parkkipaikkoja, joten jotain kesän superviikonloppuja lukuunottamatta hyvin mahtuu!

Linlo Kirkkonummi
Entisen kiikkerän sillan korvaaja on hieno ja vakaa
Linlo Kirkkonummi
Näkymä sillalta viereiseen venesatamaan. Sillan viereisessä sähköjohdossa on noin sata kilometriä onkisiimaa solmussa 🙂

Kesällä 2020 Kirkkonummen kunta myös uusi saarelle johtavan sillan. Silta on nyt esteetön, mutta heti saarella on vastassa pieni kallio, eli sinne ei kyllä enää pyörätuolilla/rattailla oikein pääse.. Jostain kyllä luin, että suunnitelmissa olisi myös esteettömän retkipolun rakentaminen, mutta se taitaa olla vasta kuntapäättäjän unelmissa.

Linlo Kirkkonummi

Rannasta oli myös poistettu (hieno) vanha saaren kartta. Mutta oletettavasti uusi versio on tulossa, kun taulukin oli jo paikoillaan. Odotan myös mielenkiinnolla, tehdäänkö saarelle varsinaisia merkittyjä reittejä. Nyt polkuja vain risteille vähän sinne sun tänne ja varsinkin alussa, kun tänne ensimmäisiä kertoja tulin, hortoilin varsinkin saaren sisäosissa iloisen sekaisin. Mutta eipä sitä kovin kauas pääse eksyilemään, kun saarella ollaan, niin ei haittaa!

Linlo Kirkkonummi
Muutamasta kosteammasta paikasta löytyvät pitkospuut

Helpointa saari onkin kiertää jompaan kumpaan suuntaan rantoja pitkin. Kaikki nuotiopaikat ovat (ainakin minun tietääkseni) rannoilla, eli näin niitä ei missaa ja minusta maisemat ovat reitillä parhaimmillaan rannassa.

Linlo Kirkkonummi
Joskus vielä käyn tekemässä nuotiopaikkojen laskentakierroksen Linlossa!

Reittiä on helppo lyhennellä kiertämällä vain ympyrä ja jättämällä poukamien kiertäminen väliin. Ympyrän muotoiselle lenkille tulee lyhimmillään matkaa vain sellaiset 3-4 kilometriä. Eli saarella on mahdollista tehdä todella vaihtelevia retkiä erilaisilla kokoonpanoilla (esim. helpompi retki lasten kanssa/pikapyrähdys makkaranpaistoon hienoissa maisemissa/kunnon useamman tunnin retki mahdollisesti yöpymisineen).

Linlo Kirkkonummi
Osaan viereisistä saarista menee erilaisia laituriviritelmiä. Näissä kannattaa poiketa katsomassa kallioilta maisemia ja monesta löytyy myös nuotiopaikkoja.

Ja nuotiopaikkoja siis ON. Löytyy niin kolme kappaletta hirsisiä pieniä mökkejä, joissa on tosi hienot uudet tulisijat, kuin en-edes-tiedä-montako pienempää tulisijaa, joiden kaikkien lähellä on pieni puuliiteri. Lisäksi Kittelvikenissä on pieni Linlon Veneilijöiden ylläpitämä retkisatama, jossa on tosi hieno grillikota. Tätä olen kerran lainannut talvella huonon sään yllättäessä, kun tikkupullien paistaminen nuotiolla olisi mennyt vähän turhan haastavaksi retkeilyksi 🙂 Kiitos ja anteeksi veneilijät.

Linlo Kirkkonummi
Retkisataman nuotiokatos ja puuliiteri, lisäksi täältä löytyy puucee
Linlo Kirkkonummi
Silta Kittelvikenistä eteenpäin on varsinkin jäiseen aikaan välillä aika mielenkiintoinen, mutta auttaa jatkamaan retkeä rannan vierustaa pitkin.

Myös useampi puucee löytyy isompien tulipaikkojen läheisyydestä. Osa niistä on kyllä aika rempallaan. Eli toivottovasti myös niitä ollaan uusimassa jossain vaiheessa.

Saarella on luvallisten tulipaikkojen lisäksi todella paljon ihmisten omia tekeleitä, joihin kuljetetaan puut lähimmältä liiteriltä. Ei näin. Ihan varmasti jokaiselle löytyy omakin ”virallinen” tulisija, koska niitä on niin monta.

Linlo Kirkkonummi
Isommat mökkitulisijat ovat oikeasti ISOJA. Tämä löytyy saaren uloimmasta kärjestä Skadaholmenilta.
Linlo Kirkkonummi
Maisemat Skadahomenin kärjessä ovat hyvin ”saaristoiset”

Sillalta katsottuna oikealla reunalla saarta on ihan rannassa tosi hienot kalliot, joiden alta polku kulkee. Ja niistä on ihan mahdoton saada kuvaa, josta niiden upeus toistuisi edes jotenkin. Eli nämä teidän pitää käydä itse katsomassa!

Linlo Kirkkonummi
Sillalta katsottuna saaren oikealta laidalta löytyy muutamat portaat kallioisimmista paikoista

Saaren keskellä on vielä ihan yllärinä tosi korkea ja avonainen ”vuori”, josta on näkymät tosi pitkälle. Sinne pääsee helpoiten, kun kulkee sillalta ihan suoraan saaren keskustaa kohti. Minusta vuorelle kiipeäminen on kiva viimeinen silaus, jolle päättää retki ennen paluuta sillalle.

Linlo Kirkkonummi

Lämmin suositus retkelle Linlon saareen! Varmasti jokaiselle löytyy sopiva reitti ja maisemat ovat huikeat vuodenajasta riippumatta. Jos olet käynyt Linlossa vaikka vain kesällä, suosittelen ehdottomasti uutta visiittiä esimerkiksi loppusyksystä.

Linlo Kirkkonummi

Lopuksi sateisen päivän neuvo: hyvin pitävät kengät on pop! Kalliot ovat märkinä paikoin todella liukkaita. Kuivalla kelillä saarella pääsee vaivatta kulkemaan vaikka lenkkareilla.

Jeremiaan luolat Kustavissa

Jeremiaan luolat Kustavin keskustan tuntumassa on ehdottomasti pysähtymisen arvoinen paikka! Ja tästä retkikohteesta Saariston Rengasreitin varrella kuuluu kiitos Google Mapsille, josta se osui sattumalta silmään. Mistään matkailuinfoista en tätä onnistunut bongaamaan.

Jeremiaan luolat Kustavi

Parkkipaikka löytyy Kustavin keskustasta Vartsalan lossin suuntaan ajettaessa vasemmalta puolen tietä, juuri ennen lossirantaa. En lukenut netistä löytämiäni retkivinkkejä kovinkaan tarkasti, ja reitin alun etsiminen meni vähän hakemiseksi. Nimittäin parkkipaikan reunassa on kyllä luolista opaskyltti, mutta polku ei lähde sieltä päinkään, ei edes samalta puolelta tietä!

Jeremian luolat Kustavi
Parkkipaikka on tästä katsottuna kuvaajan selän takana toisella puolen tietä.
Jeremian luolat Kustavi

Jeremian luolille menevän polun alku löytyy tien toiselta puolen, muutama kymmenen metriä takaisin Kustaviin päin. Ei urheilukentälle menevä tie, vaan se toinen, Pännäistentie. Kyltti luolille löytyy vasta ihan polun alusta. Mutta siis joo, jos tämä on sinulla tiedossa, polulle löytää ihan helposti. Älä siis ole kuin Irma, ole järkevämpi ja lue ensin ohjeet 🙂

Matkaa pelipaikoille on tieltä vain muutama sata metriä ja polku on selkeästi nähtävissä ja myös merkitty.

Jeremian luolat Kustavi
Polku näkyy kyllä hyvin maassakin ja lisäksi puissa on punaiset reittimerkit – ei voi eksyä!

Ja mitä siellä polun päässä sitten oikein on? No kuulkaas ihan älyttömän upea luonnonmuodostelma! Polku saapuu korkeiden kallioiden päälle, joilta on huiket näkymät pitkälle lähisaariin. Ja ylhäällä ollaan siis jo valmiiksi, eli kallioille ei tarvitse nousta yhtään päästäkseen maisemia ihailemaan.

Jeremian luolat Kustavi
Kallioiden päällä on hienoa saaristolaismäntymetsää
Jeremian luolat Kustavi
Kallioden päältä löytyy kartta alueesta ja poluista
Jeremian luolat Kustavi
Maisemaa kallioilta
Jeremian luolat Kustavi

Kallioiden alta löytyy sitten ihan todella hienot kivimuodostelmat ja varsinaiset Jeremiaan luolat. Uskomattoman isoja kivenlohkareita kummallisesti kallion seinämän viereen ”heiteltyinä”. Olin ihan mykistynyt siitä, miten upea paikka tämä oli.

Jeremiaan luolat Kustavi
Halkeamaa ja lohkaretta

Luolien nimen synnystä on kaikenmoisia tarinoita netissä luettavissa, mutta mitään varmaa tietoa ei taida olla enää kenelläkään. Mutta joku Jeremia siellä on joskus ehkä piileskellyt, englantilaisia tai ehkä venäläisiä. Ehkä ei.

Jeremiaan luolat Kustavi

Tähän ”retkeen” ei siis mene lyhimmillään kuin reilu vartti meno-paluu, jos vain käy katsastamassa kalliot ja luolat. Minulla meni ihmettelyyn ehkä 45 minuuttia, kun oli pakko yrittää edes jotenkin saada kuvia, jossa välittyisi edes jotenkin paikan upeus ja erikoisuus. Kalliolla olisi myös ollut tosi kivoja maisemapaikkoja, jossa syödä vaikka vähän eväitä.

Jeremiaan luolat Kustavi

Itse kävin täällä elokuun lopulla, kun koulut olivat jo alkaneet. Eli muutamaa vastaan tullutta pyöräretkeilijää lukuunottamatta kiertelin kallioita itsekseni. Sitä en osaa sanoa, onko paikalla minkä verran tungosta pahimpaan loma-aikaan. Joskaan tosiaan itse en ainakaan onnistunut löytämään mistään Rengasreitin oppaista mitään mainintaa paikasta, eli ehkäpä tämä on vielä aika tuntematon helmi?

Puolukka
Retken kestoon vaikutti osaltaan myös valtaisat määrät puolukoita, joita ei vaan voinut jättää syömättä!

Siispä loppuun Eräirman ilmainen winkki Kustavin matkailumarkkinoinnille: vaikka paikka voi teistä olla ihan tuttu ja perus ja meh, niin ainakin tälle turrelle se oli yksi Rengastien kohokohdista! Aina ei tarvi olla niin hienoa ja ihmeellistä, joskus erikoinen kivi on kaikki mitä tarvitaan.

Ja kun nyt aiheeseen päästiin, niin onko nimi JeremiAn luolat (esim. Wikipediassa) vai JeremiAAn (esim. Kustavin nettisivuilla ja opaskylteissä paikan päällä)? Argh.

Jeremiaan luolat Kustavi
Kyllä kannatti käydä!

Kolmen järven kierros Kirkkonummella

Päiväretki pääkaupunkiseudulla! Tätä minusta tosi kivaa kolmen järven kierrosta Kirkkonummella ei löydy opaskartoilta, eikä sitä ole merkitty maastoon, mutta se on silti täysin perusretkeilijänkin tehtävissä helposti ja turvallisesti. Autolla pääsee lähtöpaikalle, jonne on muutama kilometri Kirkkonummen keskustasta. Ja reitti on enimmäkseen aika tasaista, ei mitään suuria korkeusvaihteluita tai muuta kinkkistä.

Ympyräreitti kulkee Bergträskin lammelta Vitträskin järven kautta Vaipo-järvelle ja takaisin. Matkalla näkee myös hienon Slättmossenin suon. Matkaa kertyy noin 9 km ja aikaa reippaalla tahdilla kävellen menee noin pari tuntia, eli rauhallisemmalla tahdilla ja/tai evästauon kanssa noin kolmisen tuntia.

Bergträsk
Voi kertoa näin bäkgraund infona, että tämän kuvan kanssa oli taas kyllä Irman datailutaidot niin tapissa, että huhuh! 🙂
Bergträsk
Bergträskin rannalla

Vitträskiltä on Meikolle enää muutama sata metriä, eli jos intoa riittää, tähän retkeen voi hyvin yhdistää Meikonkin, tai vaikka tehdä retken sieltä alkaen. Vaikka liikutaan siis ihan Meikon suositun (ja merkityn) polun lähellä välillä, niin aika harvoin tällä retkellä törmää kovin moneen muuhun. Joskus on siis oikeasti tosi hyvä idea vähän poiketa niiltä eniten tallatuilta poluita!

Nyt tuleekin ehkä enemmän kuvapainotteinen retkijuttu, koska ne kertovat varmasti enemmän kuin minun löpinät 🙂

Retkelle kannattaa lähteä Bergträskiltä, joka on suosikkiuimapaikkani Kirkkonummella. Lammen pohjassa on lähteitä, joiden ansiosta vesi on todella puhdasta! Auton saa jätettyä Överbyntielle uimapaikan miniparkkipaikalle tai tien varteen, josta on polku lammen rantaan. Varsinainen retkipolku lähtee rannasta, pukukopin takaa vasemmalle.

Bergträsk
Bergträskillä asuu joutsenpariskunta

Alueella ei tosiaan ole mitään merkittyjä reittejä, mutta Överbyntien ja Meikon välissä risteilee paljon hyvin kuljettuja polkuja. Ja OSM kartoissa ne on todella hyvin merkittynä ja helposti seurattavissa.

Kannattaa käydä lukemassa myös juttuni OSM kartoista, joita käytän itse tosi paljon. Ilmainen karttaäppsi on tosi toimiva ja kertoo ainakin Etelä-Suomessa sijainnin tosi tarkasti.

Bergträsk
Matka alkaa!

Bergträsk kierretään siis länsipuolelta ja sitten lähdetään aikalailla suoraan pohjoiseen kohti Meikoa. Ennen Meikoa tulee vasemmalla Vitträskin järvi, jonka kohdalta käännytään itään. Polku kulkee Slättmossenin suon vierestä ja siellä kannattaa kulkea pääpolulta vähän sivummalla (ja korkeammalla ja kuivemmalla) kulkevaa pienempää polkua. Jos ei siis välttämättä halua kastella kenkiään ihan huolella.

Bergträsk
Polku on aluksi pitkälti kallioiden päällä
Bergträsk
Siirtolohkareita on varsinkin Bergträskin ja Slättmossenin suon välisellä alueella
Vitträsk
Vitträskillä oli muutama retkeilijä taukopaikalla, niin en viitsinyt mennä kuvailemaan sinne.

Suo-osuuden loppupäässä tulee suurin ainakin minuun koskaan näkemäni muurahaispesä. Se on oikeasti Irman korkuinen!

Slättmossen
Slättmossenin suota
Muurahaispesä
En t o d e l l a k a a n ajatellut laittaa reppuani maahan tämän viereen mittatikuksi 🙂

Suopätkän jälkeen polku kulkee suoraan Vaipo-järven rantaan. Vaipolla on useampkin tosi kiva levähdyspaikka ja järven voi kiertää. Itse jätin tällä kertaa kierroksen tekemättä, katsotaan se toisella retkellä 🙂

Vaipo järvi
Vaipo on retken varrelle osuvista vesistöistä suurin

Vaipolle menee Överbyntieltä myös Granbackantie hiekkatienä melkein perille asti (tien lopussa on puomi), eli retken voi aloittaa myös täältä. Mutta parkkipaikkoja on ihan muutama ja kovin matalla autolla en tänne lähtisi kokeilemaan onneani..

Vaipo järvi

Vaipon ja Bergträskin välissä risteille paljon polkuja ja ainakin minä tuijotan tällä välillä eniten karttaani. Vaikka sinänsä kyllä kovin kauas ei pääse, vaikka sattuisikin lähtemään väärälle polulle.

Vaipo järvi
Hyvin pääsi vielä sillan yli!

Bergträskin itärannalla on yksityisiä taloja ja rantoja, eli loppumatka pitää tulla samaa reittiä lammen länsireunaa uimapaikalle.

Bergträsk
Takaisin Bergträskin länsipäädyssä. Uimapaikan kohdalla ei ole lumpeita.

Ja sitten vaan retkivaatteiden vaihto uikkareihin ja hyvin ansaittu pulahdus! (Tästä ei kuvamateriaalia 🙂 )

Millainen on hyvä päiväreppu?

Hyvä päiväreppu voi tottakai olla ihan mikä vaan reppu, eikä sellaista tarvitse tai kannata muutaman retken takia erikseen hankkia. Mutta jos repun osto on muutenkin ajankohtaista, tai retkeilee suht säännöllisesti, silloin repun mukavuudella ja käytettävyydellä alkaa jo olla oikeasti merkitystä.

Millet päiväreppu
Irma ja luottoreppunsa tasokkaassa retkiselfiessä..

Minun reppuni päiväretkillä on ikivanha, käytettynä saatu Milletin 25 litrainen luottovaruste. Millet on ranskalainen merkki, joka tekee välineitä ja vaatteita vuorilla liikkumiseen. Ikivanhalla tarkoitan, että repulla alkaa olla ikää ainakin kymenisen vuotta.

Milletin tuotteet eivät ole halvimmasta päästä, mutta repun ja kuoritakin kokoisella vuosien käyttökokemuksella sanoisin, että ovat laatukamoja.

Millet päiväreppu
Millet Respiration 25

Repulta vaadin ainakin seuraavat ominaisuudet, ennen kuin tulee kaupat:

  • hengittää selästä
  • saa avattua niin isolle, että alimpina oleviinkin kamoihin pääsee käsiksi
  • sadesuoja mukana
  • kunnon kokoiset sivutaskut, joihin mahtuu isompikin pullo (esim. Nalgene 1l)
  • rintakehän päälle tuleva kiinnitys, jolla saa kiristettyä olkahihnat pois kainaloista
  • erillinen pikkutasku, johon saa lompakon, auton avaimet ja muut tärkeämmät sälät talteen
  • kivan ja kirkkaan värinen
Millet päiväreppu
Tässä Nalgenen juomapullo on sivutaskussa, jonne se juuri ja juuri menee. Jos mukana on vain yksi pullo, kannan sitä normaalisti keskellä reppua, niin pysyy paremmin balanssi (eli tuossa kuminauharistikon alla olevassa taskussa).

Tässä repussa olevia bonuslisukkeita, joista pidän:

  • ”loopit”, joihin saa kätevästi vaellussauvat
  • peukalolenkit, joissa voi lepuuttaa käsiä (olin ihan mykistynyt, kun minulle kerrottiin mitä varten ne lenkit repussa ovat – nerokasta ja oikeasti käytössä pidempinä päivinä!)
  • vyölenkeissä olevat pienet taskut, joihin mahtuu kännykkä ja pikkuevästä (Ei mitenkään pakollinen ja hyvin harvoin minulla on edes vyötärökiinnitys käytössä. Mutta silloin kun sitä käytän, on kiva että se ei ole vain ”remmi”, vaan sillä on muutakin käyttöä)
Millet päiväreppu
Aivan loistavasti ilmastoitu selkä – lav!
Millet päiväreppu
Vyötäröremelit ja niiden taskut. Nämä ovat kyllä lyhyemmillä retkillä aina selkää vasten, mutta hyvät olemassa silloin, kun niille on tarvetta.
Millet päiväreppu
Ylhäällä on rinkkatyyliset kiristysnartsat, joilla on helppo säätää reppu just hyvälle kireydelle selkään. Näistä tykkään myös tosi paljon.

Sadesuoja (josta unohdin ottaa kuvan), löytyy omasta taskustaan repun alta. Se on kuminauhareunainen ”muovipussi”, joka suojaa tosi hyvin sateella ja jota voi käyttää myös vaikka istuma-alustana. Ja se on kirkkaanpunainen, eli toimii hyvin myös hätätilanteessa huomion herättämiseen.