Kyynäränharju Liesjärven Kansallispuistossa

Kyynäränharju on Liesjärven kansallispuistossa sijaitseva upea, reilun kilometrin mittainen harjumuodostelma. Harju erottaa toisistaan Kyynärä- ja Liesjärven ja on leveimmillään muutaman kymmenen metriä, kapeimmillaan vain muutamia metrejä. Matkalla reitti ”katkeaa” vain kerran muutaman metrin pienellä sillan ylityksellä.

Kyynäränharju Liesjärven kansallispuisto
Upea Kyynäränharju!

Harjulle on helppo tehdä päiväretki, tai sen voi yhdistää vaikka yön yli retken kanssa, kuten itse tein. Matkaa Helsingistä on omalla autolla reilu tunti.

Voit käydä lukemassa edellisen päivän reissuturinoinnit täältä.

Kyynäränharju Liesjärven kansallispuisto
Aurinko vilkkui ihanasti syksyisten puiden lehdissä

Lähdin matkaan päivärepun kanssa Pirttilahden parkkipaikalta, jonne kävin jättämässä yöpymisromppeeni. Ajatuksena oli vain käydä ihastelemassa harjua sekä syödä päivän toinen aamiainen/aikainen lounas Savilahden nuotiopaikalla.

Lähdin kävelemään autolta syksyisen raikkaana sunnuntaiaamuna jo kymmenen aikoihin, eli aika rauhassa sai vielä kulkea, kun monet päiväretkeläiset eivät vielä olleet ehtineet paikalle. Harjua on vaikea hahmottaa harjuksi kauempaa ja sen kauneus on todella nähtävissä ja aistittavissa vasta paikan päällä. Ja voi että, mikä upea paikka!

Kyynäränharju Liesjärven kansallispuisto

Minulta meni matkalla huomattavasti kauemmin, kuin olin arvellut, koska joka välissä oli pakko pysähtyä ihailemaan maisemia, syksyn värejä vastarannan puissa, ottamaan vielä yksi kuva..

Kyynäränharju Liesjärven kansallispuisto
Ah!

Kyynäränharju Liesjärven kansallispuistossa on saavutettavissa myös toisesta suunnasta, eli Korteniemen perinnetilan suunnasta. Ja selvästi moni päiväretkeläinen tulikin siitä suunnasta. Itse jätin tällä kertaa Korteniemen käymättä, koska haluan mennä sinne kesällä kunnolla ja ajan kanssa tutustumaan.

Kyynäränharjun eteläpäässä on Kopinlahden nuotiopaikka, mutta sitä en kyllä suosittelisi. Se oli periaatteessa retkipöytä, puucee, veneiden laskupaikka ja parkkipaikka.. Mutta noin kilometrin päässä sijaitseva Savilahti sen sijaan oli tosi kiva!

Kyynäränharjun silta Liesjärven kansallispuisto
Kyynäränharjun ”katkaisee” vain tämä pieni silta

Savilahden nuotiopaikalle laskeuduttiin hienon metsän läpi ja useampia siellä yöpyneitä retkeilijöitä tuli matkalla vastaan. Nuotiopaikka oli tosi kauniilla paikalla niemennokassa.

Liesjärven kansallispuisto
Metsää matkalla Kopilahdelta Savilahdelle
Retkilounas nuotiolla
Eräbrunssilla

Paikalla olleeseen kylttiin oli joku raapustanut hiirivaroituksen ja tämä oli jo toinen kerta tänä vuonna, kun tällaiseen törmäsin. En sitten tiedä, onko tämä aina ollut yleistä, vai onko nyt jotenkin liikkeellä huolimattomampia ruuankäsittelijöitä, jotka ovat houkutelleet hiiret nuotiopaikoille? Itse en ole ennen tätä vuotta koskaan tällaisiin mini-nuotiokavereihin törmännyt.

Kelopuu

En halua täällä omassa blogissani jakaa kuin itse ottamiani kuvia, mutta käykää ihmeessä katsomassa Markus Sirkan ottama ilmakuva Kyynäränharjusta täältä, niin saatte paremman kuvan paikasta!

Liesjärven kansallispuiston tunnus
Liesjärven kansallispuiston tunnukset ovar rukiintähkä ja ruiskaunokki

Paluumatkalla tein ex-tempore kierroksen Vihdin keskustan kautta, koska en ollut koskaan käynyt siellä. Kartassa näkyi Pyhän Birgitan keskiaikaisen kirkon rauniot, niin päätin käydä katsomassa nekin samalla. Ja tämähän olikin tosi kaunis paikka joen rannassa, suosittelen lämpimästi!

Pyhän Birgitan kirkon rauniot
Alue oli todella siisti ja hyvin hoidettu

Pyhän Birgitan kirkon raunioille on erinomaiset opasteet Vihdin keskustassa ja auton saa tosi lähelle. Kannattaa poiketa!

Pyhän Birgitan kirkon rauniot
Kirkon sisälle pääsi kurkkaamaan oven raoista ja muureillekin pääsi katsomaan ympäristöä

Liesjärven kansallispuisto

Liesjärven kansallispuisto sijaitsee Tammelan, Someron ja Karkkilan alueella. Matkaa Helsingistä on omalla autolla reilu tunti, noin 100 km. Tie oli suurimmaksi osaksi minulle ihan uutta ja olikin mukava nähdä jo matkalla ihan uusia maisemia.

Liesjärven kansallispuisto
Päivän lämpötila nousi reilusti yli 15 asteen, syksyisistä maisemista huolimatta

Laitoin auton parkkiin aikalailla puiston keskelle, Pirttilahden parkkipaikalle. Olin lähdössä yön yli retkelleni aurinkoisena syksyisenä lauantaina, eli retkiseuraa riitti poluilla 🙂 Autoja oli parkissa tienvarressakin, mutta kun saavuin vasta yhden aikoihin iltapäivällä, aamulla tulleet olivat selvästi jo ehtineet lähteä pois ja sain auton itse parkkipaikalle. Oli kiva, ettei sitä tarvinnut jättää yöksi tienvarteen.

Liesjärven kansallispuiston kartta
Liesjärven kansallispuiston esitteeseen ja karttalinkkiin täältä

Otin heti kaikki tavarat kantoon, mikä oli vähän tyhmästi tehty, kun päätinkin sitten ensin käydä kiertämässä vajaan 3 kilometrin mittaisen Hyypiön reitin, joka palasi takaisin parkkipaikalle. Noh, tulipahan kunnon alkulämmöt heti kättelyssä!

Liesjärven kansallispuisto kyltti

Hyypiön reitin pääpointti on Hyypiökallio, josta on upeat maisemat Tapolajärvelle. Ehdottomasti kannatti käydä koukkaamassa tämä kierros!

Liesjärven kansallispuisto
Hyypiön reitti kulki monin paikoin ihanassa syksyn väreissä kylpevässä lehtimetsässä
Liesjärven kansallispuisto
Liesjärven kansallispuisto
Maisemaa korkealta Hyypiökalliolta Tapolajärvelle

Sitten olikin aika lähteä varsinaiselle reitille, eli Hämeen Ilvesreittiä pitkin kohti Kaksvetisen kotaa ja yöpymispaikkaa.

Hämeen Ilvesreitti kyltti
Ihanat Ilvesreitin opasteet <3

Ilvesreitti on 250 kilometrin pituinen vaellusreittiverkosto, joka kulkee Hämeenlinnasta mm. Riihimäelle, Lopelle ja Tammelaan. Matkan varrelle jää mm. Evo, Torronsuon kansallispuisto, Liesjärven kansallispuisto, Räyskälän Iso-Melkutin ja Ahvenistonharju.

Liesjärven kansallispuisto
Siltalahden nuotiopaikalla oli upeat syksyn värit puissa!
Liesjärven kansallispuisto
Reitti oli paikoin yllättävän mutainen ja juurikkoinen osan matkasta
Liesjärven kansallispuisto
Numerokallion päällä polku kulki varsin näkyvästi, ei ollut eksymävaaraa ajatuksissaan kävelijälläkään

Sitten saavuinkin jo Kaksvetisen rannalle, pummattuani Peukalolammille menevän polun risteyksen. Syytän retkinälkää, olin tässä kohtaa vielä aamiaisen voimin liikenteessä. Amatöörivirhe, mutta olin niin innoissani uudesta retkireitistä, että en vain malttanut pysähtyä ruokatauolle!

Liesjärven kansallispuisto
Kohti Kaksvetistä

Kuten arvasinkin, saapuessani suunnittelemalleni yöpymispaikalle Kaksvetisen rantaan, paikalla oli muutama muukin. Arvoin jonkin aikaa, josko kävisin katsomassa kuitenkin jonkin matkaa takaisinpäin Peukalolammin tilanteen, mutta sieltä tulijat kertoivat että sekin oli jo aika ruuhkainen. Eli sitten vaan leiriä pystyyn!

Riippumattoleiri
Retkikoti <3

Nuotiolla oli vielä viiden-kuuden aikoihin paljon päiväretkeilijöitä, joiden kanssa oli mukava turista ruuanlaiton lomassa. Varsinkin erään aivan ihanan, noin 4-veen retkeilijäneitosen ja hänen seurueensa kanssa juttelin pitkät pätkät.

Liesjärven kansallispuisto
Kun aurinko alkoi laskea, nousi järvelle kaunis sumu

Vaikka varmasti olenkin keskimääräistä retkeilijää huomattavasti introvertimpi ja usein minusta melkeinpä parasta retkeillessä on itsekseen oleminen, niin silti illalla oli tosi kiva kun oli juttuseuraa. Puhuin pitkät pätkät Suomeen muuttaneen saksalaisperheen kanssa, jotka nukkuivat tentsilessä kahden pienen lapsen kanssa. *hatunnosto*

Samoin juttelin uraa vaihtaneen herran kanssa, joka opiskeli parhaillaan eräoppaaksi. Tosi mielenkiintoista!

Riippumatto järvenrannassa
No ei tämä nyt niin kauhean ruuhkaiselta näytä..

Illemmalla paikalle saapuikin sitten tunnelmanlatistusryhmä. Neljä teltallista 20-30-vuotiaita pariskuntia, jotka eivät selvästi olleet retkietikestistä koskaan kuulleetkaan. Eivätkä myöskään ihan vaan terveestä järjenkäytöstä tai muiden yöunen kunnioittamisesta, kun toistakymmentä ihmistä yrittää nukkua muutaman kymmenen metrin säteellä remuamisestasi kangasmajoitteissa. Nämä sankarit valtasivat koko nuotiopaikan itselleen ja kälätys, kiljahtelu ja huuto jatkui yli yhteen asti yöllä..

Ja minä olin tietysti unohtanut juuri tällä reissulla korvatulpat kotiin – aaargh. Nukuin sitten kuulokkeet korvissa. Tai yritin nukkua.

Liesjärven kansallispuisto

Aamu valkeni upeasti järven ylle ja nyt täytyy kyllä myöntää, että minä ja saksalaisperhe ei ehkä ihan kauheasti varottu pitämästä ääntä aamutoimissamme. Me kun olimme ne lähimpänä nuotiopaikkaa yönsä kärsineet.

Liesjärven kansallispuisto
Niin kaunista
Liesjärven kansallispuisto
Liesjärven kansallispuisto
Rannan tuntumasta löysin karpaloita, joista sai kivasti uutta makua puuroon
Nuotiopaikka
Ihmettelinkin yöllä, kun selvästi remuporukan huuto oli jo siirtynyt telttoihin, mutta silti näkyi nuotion loimotusta.. Ei. Näin. (Arvatkaa muuten, oliko nuotiolle tehty aamuksi ainuttakaan sytykettä tai halkoja?)

Aamupalaksi minulla oli tosi hyväksi havaittua omppu-kanelipuuroa. Kallista, mutta hyvää ja helppoa 🙂

Retkiaamiainen
Liesjärven kansallispuisto
Huonosti nukutun yön jälkeen tämä näky rauhoitti kummasti

Kun aamukaffit oli juotu ja vielä yksi aamu-usva kuva otettu, pakkasin leirin ja lähdin jatkamaan matkaa pohjoiseen kohti Sammalsuota.

Riippumatto
Tuo etualalla näkyvä ”drinkbag” on ollut aivan loistava ostos! Maksoi pari euroa KeskisVesalla, ei paina tyhjänä mitään ja menee pieneen tilaan, isosta suuaukosta on helppo täyttää juomapulloa/kaataa vettä pannuun ja ainakin toistaiseksi on vaikuttanut tosi kestävältä.
Liesjärven kansallispuisto
Kohti aamuaurinkoa ja suota!
retkiopaste
Reitin opastus vaihteli todella hyvästä lähes olemattomaan. Välillä piti tosissaan arpoa ja etsiskellä, että mihin suuntaan tästä risteyksestä oikein kuuluu jatkaa matkaansa.. Tämän kyltin kohdalla olisi esimerkiksi pitänyt tajuta, että polku Kaksvetiselle menee tuosta kyltin _ali_, eikä oikealle (jonne myös meni polku).
Ilvesreitti
Aamun Ilvesreitti vaihteli poluista ja pitkospuista metsäteihin
Sammalsuo
Syksyinen Sammalsuo oli kaunis
pitkospuut
Paluumatkalla vastaan tuli vain yksi maastopyöräilijä, jonka kanssa vaihdoin muutaman sanan juomatauollani
Liesjärven kansallispuisto
Liesjärven kansallispuisto
Vasta juuri ennen Pirttilahden parkkipaikalle saapumista alkoi näkyä ja kuulua enemmän päiväretkeilijöitä. Ihanan rauhallinen aamun aloitus!

Ennen kotiinlähtöä kävin heittämässä rinkan yöpymiskamoineen autolle ja jatkoin kevein askelin päivärepun kanssa vielä toiseen suuntaan upealle Kyynäränharjun kannakselle. Liesjärven kansallispuisto oli kyllä kokonaisuudessaan todellakin visiitin arvoinen paikka. Palataan pelipaikalle heti seuraavalla kerralla!

Sitä odotellessa voit käydä vaikka lukemassa juttuni Teijon kansallispuistosta

Teijon Kansallispuisto Sahajärven kierros

Teijon Kansallispuistossa kulkeva 8,8 km Sahajärven kierros on helppo ja hyvin merkitty rengasreitti. Lähdimme matkaan heinäkuisena aamuna retkikavein kanssa, koska iltapäivälle oli luvattu ukkosta. Matkaan meni rauhallisen makkaranpaistotauon kanssa nelisen tuntia.

Jätimme auton Nenustannummen parkkipaikalle ja lähdimme kulkemaan reittiä vastapäivään, eli kuten suositellaan. Minulle on muuten suuri mysteeri, miksi monille reiteille kerrotaan suositussuunta. Kuka sen päättää ja mihin se perustuu? Istuuko jossain joku Virallinen Kansallispuistovaliokunta, joka komiteoissaan suoltaa mietintöjä, että juuri näin päin on nyt ihmisen hyvä tämä reitti kiertää?

Teijon Kansallispuisto Sahajärven kierros
Nenustannummen parkkipaikalta lähti leveä polku kohti Hamarinjärveä

Haluaisin niin voida hehkuttaa teille Sahajärven kierrosta, mutta en vaan voi. Varsinkin Sauruntien pohjoispuoli, jossa valtaosa reitistä kulkee, oli minusta tosi tylsää. Perus mäntymetsää, vähän suota pitkospuineen ja jokunen kallio. Mutta niiltäkään ei oikein edes nähnyt Hamarinjärveä, kun sen rannat olivat niin ryteikköä.

Teijon Kansallispuisto Sahajärven kierros
Pitkoksilla

Sahajärven kierroksen ehdoton kohokohta on tietysti Kalasuntin kaksi vetolossia, jotka ovat toki hieno ja erikoinen kokemus. Samoin Kalasuntin laavu on upealla paikalla. Selvästi moni retkeilijä olikin vain tullut yhdellä lautalla Kalasunttiin makkaranpaistoon (ja kenties ottamaan Instakuvia lossilta). Sinne kun ei ole parkkipaikalta kuin noin 700 metrin matka.

Teijon Kansallispuisto Kalasuntin vetolossi
Lossimatka on sopivan lyhyt, ei ehdi tulla rakkoja hienohelmaretkeilijän käsiin 🙂

Kalasuntin laavu oli puolen päivän jälkeen sunnuntaina melkoisen ruuhkainen ja jäimmekin pohtimaan, että miksi ihmeessä reitille ei ole tehty toista nuotiopaikkaa vaikka Hamarin järven rantaan? Toki Nenustassa on tulentekopaikka, mutta se tulee vähän turhan äkkiä lähdön jälkeen ja vaatisi pitkähkön koukkauksen.

Teijon Kansallispuisto Kalasuntin vetolossi
Toinen lossimatka Kalasuntista eteenpäin on ihan vähän pidempi

Kalasuntin toisen lossin jälkeen reitti nousi kallioille, josta oli hienot maisemat Sahajärvelle ja sen yli. Tänne kallioiden päälle sopisi loistavasti näkötorni, josta varmaan näkisi merelle asti!

Teijon Kansallispuisto Sahajärven kierros

Loppumatka kallioiden jälkeen oli lisää mäntymetsää, kosteaa pöheikköä (jossa hyttyset olivat kiitettävästi läsnä) ja aivan mutaiseksi ajettu maastopyöräpolkuosuus, jossa ei jostain syystä ollut pitkospuita.

Teijon Kansallispuisto Sahajärven kierros

Täytyy tunnustaa, että harmitti aikalailla, kun retkikaverini oli tullut mukaani Tampereelta asti ja vetolosseja lukuunottamatta Sahajärven kierros oli niin perus, kuin ikinä voi olla. Jos pitäisi valita, tekisin Matildanjärven kierroksen tämän reitin sijaan koska tahansa.

Teijon Kansallispuisto
En ostanut, mutta ihana 🙂

Helvetinjärven kansallispuisto ja Helvetinkolu

Tein toukokuussa pikaisen muutaman tunnin päiväretken, jonka kohteena oli Helvetinjärven kansallispuisto ja paikan pääpointti, eli Helvetistä itään -luontopolku ja Helvetinkolu.

Ikäni olen tästä ohi ajanut, kunnes lopulta ajattelin, että nyt oikeesti! Pakkohan täällä on käydä, kun ei vaadi mitään muuta kuin pienen poikkeamisen ajoreitiltä. No excuses.

Helvetinjärven kansallispuisto Helvetinportti
Onko tämä nyt se helvetin esikartano?

Helvetinjärven kansallispuisto sijaitsee Ruovedellä, Tampereen ja Virtojen välissä. Länsi-itä-suunnassa sen reunoilla kulkevat valtatiet 65 ja 66. Ravintola Helvetin Portti sijaitsee noin 4 km rengasreitin alussa, joka siis menee kuuluisalle Helvetinkolulle ja takaisin. Ravintolalla on tilava parkkipaikka sekä oma alue karavaanareille. Tieltä 66 on selkeä opastus perille ja matkan varrelle jää mm. strutsi- ja villisikatila, jonka tuotteita on ravintolassa saatavana, jos sellaiset makuelämykset kiinnostavat.

Strutseja
Helvetinportin strutsit olivat nautiskelemassa kevätauringosta

Lähdin retkelle aurinkoisena toukokuun arkipäivänä, jolloin ravintola oli vielä kiinni (koronarajoitukset olivat vielä päällä). Eli hyvin rauhassa sai poluilla liikkua.

Helvetinkolulle menevä reitti oli mukavan leveää polkua, jota oli helppo kävellä. Matkan varrella oli hienoa, vanhaa metsää.

Perille päästyäni laskeuduin ensin pitkät portaat (parisataa askelmaa) alas Iso Helvetinjärven rantaan, jossa oli nuotiopaikka ja päivätupa. Tupaan en päässyt kurkkimaan sisälle, koska sekin oli koronan takia suljettuna.

Helvetinkolu
Helvetinkolua oli aika vaikeaa saada kuvaan alhaalta käsin

Sitten kapusin portaat takaisin ylös ihailemaan maisemia Helvetinkolun päältä sekä itse rotkoa. Kallion päällä tulikin sitten vähän tekemisen meininki, kun evästaukoa viritellessä suoraan päälle vyöryi lyhyt mutta ytimekäs lumikuuro. Suomen kevät se osaa yllättää!

retkieväs Helvetinkolu
”Siis mitä tuolta järven perältä oikein tulee?!”
Helvetinjärven kansallispuisto Helvetinkolu
Takatalvi yllätti kevätretkeilijän
Helvetinjärven kansallispuisto Helvetinkolu
Suomi: t-paitahommista untsikkakeleihin alta vartissa

Helvetinkolun rotko oli tosi hieno ja yllättävän iso, monen metrin syvyinen halkeama kallion päällä. Se viettää suoraan järveen ja on varsin dramaattinen näky.

Helvetinkolu
Rotko oli useamman metrin syvyinen, mutta eipä se kuvasta oikein välity..

Paluumatka takaisin Helvetinportille kulki hienon suomaiseman läpi ja olipa paluumatkan varrella pieni vesiputouskin!

pitkospuut

Retken jälkeen tein vielä toisen pikapysähdyksen vähän matkaa Tampereen suuntaan Ryövärinkuopalla. Siellä on upea vehreä lehto ja kirkas lähde aivan tien vieressä. Suositus myös tälle kohteelle!

Ryövärinkuoppa
Ryövärinkuopan lähde
Ryövärinkuoppa

Sinua voisi kiinnostaa myös juttuni Askolan hiidenkirnuista.

Tentsile Teijon Kansallispuistossa

Lopultakin Tentsileä testaamassa! Repäisimme kaverini kanssa kunnon loven viikonlopun retkibudjettiin ja majoituimme yhden yön puiden väliin ilmaan viritetty Tentsile Teijon kansallispuistossa.

Teltat sijaitsevat Teijon luontokeskuksen vieressä Mathildedahlissa, aivan Matildajärven rannalla kallion päällä. Sijainti 6/5, sijoittelu 0/5. Teltat nimittäin olivat yllätykseksemme aivan vierekkäin! Varmasti suurimmalle osalle tässä on kyse todella eksoottisesta luontoelämyksestä ja sitä ei kyllä varsinaisesti voimistanut se, kun tuntui että naapuriteltan herra olisi kuorsannut omassa kainalossa..

Samoin kyllä minusta 125 euron vuorokausihinnalla näkymän teltasta voisi olettaa olevan jotain muuta, kuin tämä:

Tentsile Teijon Kansallispuisto
Naapuriin oli matkaa alle pari metriä

Emme olleet köyhiä emmekä kipeitä, vaan otimme myös 15 €/hlö aamiaispaketit. Ja se taas oli erittäin positiivinen yllätys! Aamiaiskassi tuotiin teltalle yhdeksän aikoihin ja se oli valtava. Söimme kassista vielä päivän retkelläkin evästä ja jos mukana olisi ollut termospullot, siitä olisi saanut retkikahvitkin mukaan.

Tentsile aamiainen Teijon Kansallispuisto
Tentsile-aamiainen sisälsi: Isot termarit kahvia ja teetä, mustikka- ja puolukka mahupullot, jugurttia, keitettyä kananmunaa, mukillinen päärynäviipaleita ja minitomaatteja, todella isot täytetyt leivät ja Domino-keksejä.

Tentsile-paketin hintaan kuuluivat myös pyyhkeet, hyvä ja puhdas makuupussi, lampaantalja, telttavalo (!), tyyny sekä tyynyliina ja lakana makuupussiin. Lisäksi käytössä oli Teijon luontokeskuksen WC ja suihku, jonne tentsileissä nukkujille oli oma avain.

Mutta, saiko siinä Tentsilessä nyt sitten hyvin nukuttua ja millaista oli?

Noh, ei saanut nukuttua 🙂 Teltta oli tosi hieno kokemus testata, mutta vaikka siinä olikin tosi hauskaa makoilla, niin nukuttua siinä ei kyllä saanut.. Ensinnäkin pohja oli yllättävän kova, ehdottomasti olisi pitänyt olla oma retkipatja mukana. Nyt olin ottanut vain riippumatossa käyttämäni superohuet patjat meille mukaan, ihan vain että saadaan lisäeristystä alta tulevaa kylmää vastaan. Kyljellään nukkuvana olin aamulla aivan jumissa..

Lisäksi teltta hytkyi aivan hervottomasti aina, kun jompikumpi vaihtoi vähänkin asentoa. Aivan taatusti heräsi joka ikinen kerta, kun toinen kääntyi. Ja koko seuraavan päivän päässä heitti aivan, kuin olisi juuri syysmyrskyssä Tallinnaan seilannut.

Tentsile Teijon Kansallispuisto

Tentsile-teltta itsessään oli kyllä tosi magee! Sen alla oli ensin verkko, joka oli ehkä reilun metrin korkeudella, ja jossa pystyi säilyttämään tavaroita ja hengailemaan. Tämän päällä oli sitten varsinainen teltta noin parin metrin korkeudessa, ja sinne mentiin ”lattian” keskellä olevasta aukosta. Tekniikan oppi nopeasti ja sisään meneminen oli helppoa.

Teltan sisällä oli yllättävän tilavaa ja korkeuttakin oli todella ruhtinaallisesti.

Tentsile Teijon Kansallispuisto
Alareunassa näkyvä musta kangas on suljettava sisääntuloaukko, eli nukkumatilan leveys on oikein riittävä.
aamukahvi Teijon Kansallispuisto
Aamukaffet verkolla istuskellen oli ehkä parasta koko hommassa!
Teijon Kansallispuisto Matildajärvi
Teijon auringonlasku ei myöskään tuottanut pettymystä

Laitoin reissun jälkeen Ruukkimatkailu Oy:lle palautetta, jossa aamiaisen kehumisen lisäksi sanoin, että telttojen sijoittaminen ihan vierekkäin on ihan käsittämätöntä. Sain heiltä vastauksen, että ovat kanssani täysin samaa mieltä, mutta että sijoittelussa on ollut haasteita Metsähallituksen kanssa.

Seuraavaksi voit lukea vaikkapa ihanasta riippumattoretkestäni Tammion saaressa.

Repoveden kansallispuiston vaellus osa III

Viimeinen aamu Repoveden kansallispuiston vaelluksella Kuutinkanavalla valkeni ihan yhtä aurinkoisena ja lämpimänä kuin edellinenkin. Ennen lähtöä aamiaisen jälkeen, pulahdin uimaan, koska leiriä pakatessa ehti jo tulla niin kuuma. En pitänyt mitään kiirettä loppumatkalle lähdön kanssa, koska matkaa takaisin autolle oli enää alle nelisen kilometriä.

Jätin siis reitin lopusta viimeisen parin kilometin kierroksen Katajavuorelle käymättä. Alkoi tuntua, että kiipeily- ja maisemakiintiö oli jo tälle reissulle aika täysi 🙂

Repoveden kansallispuisto Lapinsalmen riippusilta
Kiitos ja heiiii – Repovesi olit minulle kaunis!

Lapinsalmen parkkis oli tyhjentynyt reippaasti ja juhannusvaeltajien autojen tilalle oli tullut karavaanareita. Omakin autoni löytyi hiekkakentältä asuntoautoleirin keskeltä. Lopuksi nautin vielä hyvin ansaitun jätskin RepoTassussa ja soitin videopuhelun kotiin. Sitten rinkka auton peräkonttiin, vaelluskenkien vaihto flipfloppeihin ja se oli siinä!

Suositus paluumatkan varrelle: UNESCO:n maailmanperintökohde Verlan ruukkimiljöö ja tehdasmuseo Kouvolan kupeessa oli upea paikka. Vanhan pahvitehtaan ympäristöstä löytyy museon lisäksi mm. kesäravintola (lohikeitto oli erinomaista) ja pieniä käsityöläispuoteja sekä esihistoriallinen kalliomaalaus.

Verla käsityöläismyymälä tuohikori
Ehkä maailman söpöimpiä tuohikoreja

Repoveden vaelluksen ensimmäinen ja toinen osa

Repoveden kansallispuiston vaellus osa II

Tervetuloa mukaan Repoveden kansallispuiston vaelluksen toiseen päivään!

Toinen päivä Repovedellä oli pidempi ja kuumempi, mutta tosi hyvin senkin jaksoi kun maisemat vaihtuivat hyvää tahtia ja loppupäässä odotti matkan kohokohta, eli Olhavan kalliot.

Heti aluksi nousin Kirnukankaan kallioille, josta oli huimat näkymät ties miten pitkälle. Ainoa miinus tuli siitä, että toisia aamukahveja kallion laella viritellessä tapasin päivän ekat (vaan ei vikat) täyshullut ampiaiset. Tiedä sitten mistä mahtoi johtua, mutta heikäläiset olivat heränneet jostain yön aikana ja olivat aika energisellä tuulella. Eivät niinkään yrittäneet pistää, vaan lensivät tauotta sellaista superrasittavaa kamikazelentoa pään ympäri. Voin tunnustaa, että katkaisin tien varresta koivunoksan (kylläkin armeijan puolelta tietä, eli ehkä se on ihan sallittua) . Ilman sitä olisin tullut ihan hulluksi noiden pömppäreiden kanssa. Ja ennen kuin tuon oksan keksin, meni koko reissun tylsin kilometrin maastopyörätienpätkä Saarijärven pakkipaikalle ennätysajassa lähes puolijuoksua amppareita paetessa.

Repoveden kansallispuisto
Matkalla Kirnukankaalle

Saarijärvellä oli vain tylsä parakkimajoitus ja kaivo, mutta sen jälkeen oli hieno koukkaus Tolosen järven kautta. Kannattaa kiertää sieltä, eikä oikaista hiekkatietä!

Sukeltajanniemellä oli todella hienolla paikalla nuotiopaikka. Kävin siellä uimassa ja ihmettelemässä suurimpia koskaan näkemiäni nuijapäitä.

Sukeltajanniemi Repovesi
Sukeltajanniemi keskellä

Sitten olikin edessä nousuvoittoista, aurinkoista polkua Olhavalle ja sen päällä huikeat maisemat. Kyllä kannatti hikinen tarpominen!

Olhava Repovesi
Kaunista, mutta kuumaa
Olhava Repovesi
Olhavalta näkee kauas
Olhavan kallio Repovesi
Olhavaa alhaalta katsottuna

Olin suunnitellut yöpyä Olhavalla, jossa on kallioiden alla olevalla leiripaikalla on kaivo, mutta tulin aika nopeasti toisiin aatoksiin, kun laskeuduin kallioiden alle järven rantaan. Paikka oli kyllä hieno, mutta kaivosta oli kampi (?) katki ja leiriytymispaikalla oli toistakymmentä telttaa ja kiipeilijöitä ruuhkaksi asti. Onneksi en ollut ihan loppu, vaan jaksoin rauhallista vauhtia jatkaa vielä seuraavalle leiripaikalle ja kaivolle Kuutinkanavalle.

Mustalamminvuoren näkötorni jäi matkan varrelta käymättä, mutta onpahan siis hyvä syy tulla takaisin!

Matkalla kanavalle söin lounaan taas yksin Kuutin tulipaikalla upeissa maisemissa.

Kuutin taukopaikka Repovesi
Kuutti
Kuutinkanava Repovesi
Alas Kuutinkanavalle oli kohtalaisen jyrkkä lasku – varsinkin päivän päätteeksi ja täyspakkaus selässä tuntui ihan kiitettävästi jaloissa

Varsinainen Kuutinkanava on ”kannas”, jonka läpi menee vanha 200 m pitkä vanha puinen uittoränni. Kuutinlahden puolella on rannassa hyvin varusteltu leiripaikka ilta-aurinkoon. Siellä oli jo muutamia telttailijoita saapuessani paikalle klo 17 aikoihin, joten oli taas peliliikkeen aika. Katsoin kännykän kompassista, että aamuaurinko nousisi aikalailla just kanavan toisesta päästä, Tervajäven puolelta. Siellä oli myöskin nuotiopaikka ja laituri, ja kaivolle ja vessaankin oli lyhyempi matka. Siellä nukuin itsekseni ja kävin ilta- ja aamu-uinnilla ”omalta” laiturilta. Aa että!

Kuutinkanava Repovesi
Privaleiri
Kuutinkanava Repovesi
Thö Kuutinkanava
Riippumatossa Repovesi
Jälkkärillä
Kuutinkanava Repovesi
Ilta- ja aamu-uintipaikka

Toisen päivän matkan pituudeksi tuli noin 11 km kartan mukaan.

Repoveden vaelluksen ensimmäinen osa

Repoveden kansallispuiston vaellus osa I

Lähdin heti juhannuksen jälkeen Repoveden kansallispuistoon kolmeksi päiväksi ihka ensimmäiselle useamman yön vaellukselleni ja vieläpä yksin. Vähänkö jännää!

Repoveden kansallispuisto on kaakkois-Suomessa, Kouvolan lähellä. Ajomatkaa Helsingistä on vähän vajaa 200 km.

Etukäteen ehkä eniten jännitti, miten jaksan helteessä (sääennuste näytti 25-29 C), mutta sen kanssa ei ollut hätää. Vettä sai matkan varrelta kaivoista – ja kyllä sitä kuluikin! Samoin jänskätti, miten jaksan kulkea, kun selässä on ensimmäistä kertaa 15 kilon rinkka. Yllättäen polvet kestivät ihan mukisematta. Enemmänkin niskat vetivät jumiin kantamuksen painosta, mutta nekin sai auottua venyttelemällä ja uimalla.

Päätin hyvistä neuvoista välittämättä lähteä Lapinsalmen parkkipaikalta, koska halusin päästä matkaan tyylillä riippusillan ylittämällä. Lähdin reissuun sunnuntaina juhannuksen jälkeen, ja vaikka autoja olikin, mitenkään täynnä parkkis ei ollut. Ajomatkaa pääkaupunkiseudulta tuli noin 2,5 h yhdellä kahvin ja sämpylän mittaisella pysähdyksellä. Ajatuksena oli, että tankkaan myös itseni kunnolla viimeistään Kouvolassa, mutta enhän minä sitten malttanut mihinkään ABC:lle mennä syömään, kun poltteli jo päästä poluille!

Repoveden kansallispuisto vaellus Lapinsalmen riippusilta
Siitä se lähtee!

Samoin minun piti tietysti käydä lähtiessä parkkipaikan RepoTassu-kioskilla, mutta senkin muistin vasta jonkun matkaa polkuja jo käveltyäni. En tiedä olisiko sieltä saanut kunnollisen kansallispuiston kartan, mutta hyvin pärjäsi tällä omallakin versiolla. Ja reiteillä oli niin hyvät opasteet, että melkein kokonaan ilmankin olisi pärjännyt. Netti ei kyllä aina toiminut, eli kännykän varaan ei olisi voinut pelkästään navigointiaan laskea.

Minulla oli siis käytössä tästä kartasta printattu tosivaeltajan proversio töistä lainatussa muovitaskussa. Hienosti highlightattuna ovat reitti sekä kaivot!

Repoveden kartta

Lähdin kiertämään Kaakkurinkierrosta vastapäivään. Paitsi heti alussa skippasin Ketunlossin ja kiersin riippusillan kautta pätkän Ketunlenkin kautta. Ja kyllä kannatti ryhtyä reittianarkistiksi! Hieno polku meni osittain ihan järven ja kallionseinämän välissä, isojen kivenmurikoiden yli. Olin myös kuullut huhuja, että lossille saattaa olla ajoittain jonoja ja sekään ei kyllä inspannut, että sattuisi yksin paikalle ja hommiin.. Tämä reitti tuntui siis kaikin puolin paremmalta valinnalta.

Repovesi Ketunlenkki Repoveden vaellus
Repoveden Via Ferrata

Jatkoin hyvällä vauhdilla Määkijään, jossa oli kaivo, nuotiopaikka ja paljon päiväretkeilijöitä. Kävin vain katsomassa paikat ja jatkoin matkaa kohti Talasta, jossa olikin sitten vain muutama maastopyöräilijä uimatauolla. Keittelin lounaskeiton vedet ja söin muutaman varrasleivän.

Repovesi opaste
Jos tällä opastuksella onnistuu eksymään, on ehkä peiliin katsomisen paikka 🙂
Repovesi matkaeväs lounas
Lounaaksi Lidlin tomaattikuppikeittoa

Tervajärven parkkipaikalla oli paljon väkeä lähdössä pois ja sen jälkeen sainkin kulkea aikalailla itsekseen. Polku alkoi nousta ja aika ylös-alas mentiin hiki virraten järven reunaa pitkin. Lojukoskelle saavuin klo 16 aikoihin. Nuotiopaikalla oli jo muutama teltta ja arvasin että varmaan lisää on tulossa myöhemmin, joten jäin itse kalliolle vajaan sadan metrin päähän vessasta, kaivosta ja laiturista. Tämä oli hyvä peliliike, koska sain majoittua ylhäisessä yksinäisyydessä muiden jäädessä lähemmäs fasiliteetteja.

Repoveden kansallispuisto
Lojukoski riippumatto
Lojukosken Superior Single -majoitus

Kävin uimassa, virittelin riippumaton, täytin vesipullon kaivosta ja keittelin tonnikalapastan. Pussin mukaan siinä oli kaksi annosta, mutta kuten olin etukäteen arvellutkin, niin heittämällä meni koko pussillinen ja purkillinen tonnikalaa päälle. Sitten olikin mukava huilailla lämpimässä kesäillassa riippumatossa karkkeja syöden, kaakkureiden huutoa kuunnellen ja auringonlaskua ihaillen.

Repovesi Lojukoski retkiruoka
Retkigurmeeta

Ilta oli niin lämmin ja tuuleton, että en edes virittänyt tarppia, vaan nukuin vain hyttysverkon kanssa. Hyvin riitti aamuyöstäkin kesämakuupussi, kun oli päällä merinokerrasto, -sukat ja -pipo. Kosteutta nousi vähän järvestä ennen auringonnousua, mutta se kuivui heti kun päivä valkeni. Korvatulpat olivat tarpeen, koska linnut aloittivat huudon jo auringon noustua puoli viiden aikoihin. Pipon kun veti silmille pimentämään, niin unta jatkoi mukavasti aamukasiin.

Säästelin kännykän akkua ja en pitänyt GPS:ää päällä, joten tarkkaa tietoa kulkemistani päivämatkoista ei ole. Kartan mukaan reitille kertyi pituutta noin 7 km. Normaalisti tekemiini saman mittaisiin päiväretkiin verrattuna sanoisin, että ehkä sellaisen 3-5 km saa tuohon lisätä ”väsyttävyyttä” kuumuudesta, korkeuseroista ja rinkan painosta selässä.

Repoveden vaellus toinen päivä