Arpaisten reitti – päiväretki Soinissa

Vielä hyvin tuntematon Arpaisten reitti Etelä-Pohjanmaan ylängöllä (kyllä, ei ole vaan aakeeta laakeeta kuulkaas koko Pohojammaa!) kulkee Ähtäristä Soiniin. Kokonaisuudessaan sille tulee mittaa yli 50 kilometriä ja matkan varrelle jää hienoja suomaisemia pitkospuineen ja todella upea harjumuodostelma.

Koska sattuneesta syystä aina silloin tällöin pakkaan puukoot ja painirikoot mukaan ja käyn Pohojammaalla räyhäämässä, olen retkeillyt jonkin verran silläkin suunnalla. Arpainen on ollut listalla jo ikuisuuden ja tänä keväänä lopultakin tuli sopiva sauma.

Arpaisten reitti Soini
Arpaisten reitti Soini

Arpainen siis kyllä tunnetaan jotenkuten Pohjanmaalla, mutta muualla se on kyllä aika täydellisen tuntematon helmi. Mutta voihan se vaikka olla, että tämänkin reitin suosio vallan räjähtää, kun Retkipaikan uudessa kirjassakin juuri esiteltiin toinen retkikohde Soinista!

Ja tähän väliin kirja-avostelu: Retkipaikka Uudet Seikkailut. Tykkäsin kovasti, mutta. Minusta siinä missä tosi monet retkipaikkakuvaukset kirjassa olivat todella ”myyviä” ja kohteet siirtyivät välittömästi to go -listalleni, esimerkiksi juuri Soinin Kuninkaanjoen vaellusreitin kuvaus ei minusta ollenkaan toiminut. Teksti keskittyy suurelta osin vain kuvailemaan reitin nimen historiaa ja driftingautoiluunkin siinä jotenkin onnistutaan pääsemään. Teksti ei herättänyt minussa oikein mitään suuria tunteita. Sääli, tai sitten vika oli lukijassa. Mutta siis tosi moni muu kijan kohdekuvaus herätti heti retkitarpeen!

Mutta, nyt lähdetään retkelle Arpaisille!

Arpaisten reitti Soini

Arpaisten reitin pääpointteja on minusta kaksi, Matosuon pitkospuut ja Arpaisten harju. Eli kaikki retken ”herkut” ovat Soini-Arpainen välillä. Ähtärillä on jo pandat, niin joku raja. Tällä retkellä suo jätettiin välistä ja matkaan lähdettiin Pohjoiselta parkkipaikalta (navigaattoriin Haasia-ahontie 400). Matkaa tänne on Soinista noin 25 kilometriä, polkua pitkin noin 28 km.

Retkiseuranani oli perheeni seniorijaosto, eli isäni ja hänen puolisonsa. He varmasti suuresti ilahtuvat tästä määritelmästä, että terveisiä vaan! Suunnitelmana oli tehdä muutaman tunnin eväsretki Arpaisille, jossa isä oli käynyt viimeksi kouluretkellä lapsena.

vaellus harju
Vielä jalka nousee! 🙂

Arpaisten harju on noin viisi kilometriä pitkä, jääkauden synnyttämä muodostelma, joka on parhaimmillaan noin 15 metrin korkeudessa järven pinnasta.

Pohjoiselta parkkipaikalta pääsee upeaa, harjun päällä ja järvien välissä kiemustelevaa polkua pitkin Arpaisten kämpälle ja retkisaunalle. Matkaa kertyy noin 4 kilometriä suuntaansa. Lisäksi kiersimme Arpaisten kämpältä lähtevän 3,5 km Kalevin kiekan, joka oli kyllä ihan suositeltava lisä. Reitti tekee nimensä mukaisesti kierroksen kumpuilevassa, perisuomalaisessa hongistossa.

Arpaisten reitti Soini
.. jaaa hongat huuu-mii-noiiii..

Itse Arpaisten kämppä on vanha hirsirakennus, josta löytyy nukkumalavereita ja tulipaikka. Lisäksi pihassa on kiva nuotiopaikka joen rannassa, puuliiteri ja tietysti puucee.

Arpaisten kämppä Soini
Arpaisten kämppä

Mutta, samassa pihapiirissä on myös uuden oloinen retkisauna! Ihan mieletön, siisti minihirsisauna, jonka kuka tahansa saa lämmittää retkilöylyjänsä varten. Tämän takia vähintään tänne on pakko palata, koska se jäi tällä reissulla testaamatta!

Arpaisten sauna Soini
Arpaisten retkisauna

Kaiken kaikkiaan koko retkiseurue oli sitä mieltä, että ”olipa tosi hieno paikka”! Lämmin suositus siis, jos liikut Etelä-Pohojammaalla. Ja miksipä et liikkuisi!

Soinista saa kätevästi tilattua taksin takaisin autolle, jos haluaa tehdä vaikka pidemmän vaelluksen kylältä Arpaisille (vajaa 30 km). Soinissa kannattaa käydä ainakin bongaamassa maailman ainoa vaivaisakka kirkon tapulilta! Ja ymmärtääkseni myös 2016 avattu Lintuharjun 18-väyläinen frisbeegolfrata tuo paikalle porukkaa kauempaakin.

Sinua voisi myös kiinnostaa juttuni retkestä Askolan hiidenkirnuille.

Palakoski ja Mummusali – päiväretkellä Vihdissä

Sattuma ja google veivät minut keväällä päiväretkelle Vihtiin. Palakoski oli täysin uusi paikka minulle, ja Mummusalin upeista kalliostakaan en ollut koskaan aiemmin kuullutkaan. Mikä menetys, jos nämä olisivat jääneet näkemättä!

Palakoski päiväretki
Näkymät reitin ensimmäisen nousun jälkeen

Palakosken ulkoilualue sijaitsee Vihdissä, ihan Veikkolan tuntumassa. Ehkä monet osaavat paremmin hahmottaa sijainnin, jos kerron, että se on Espoon Ikealta Turun motaria reilu parikymmentä kilometriä Turkkusseen päin.

Palakosken päiväretki

Perille pääsee viehättävää hiekkatietä pitkin. Kuten yleensäkin, ei autoa kannata jättää ensimmäiselle parkkikselle, vaan jatkaa ajoa perille asti.

Palakoskenretkipolku on vain 4,3 km pituinen, joka saattaa aiheuttaa sen, että moni jättää sen käymättä. Mutta uskokaa pois, korkeuserot antavat ihan mukavasti lisävastusta!

kallio
Kallioissa oli hienoja värejä ja muotoja

Parkkipaikalla on puucee ja sieltä lähtee myös lyhyempi, noin kilometrin mittainen polku suoraan Mummusalin kallioille.

Kiesin reitin myötäpäivään ja silloin päästiin heti asiaa, eli kiipeämään ensimmäiselle korkealle kalliolle. Mykistävän pitkälle kantavat maisemat alkoivat heti ja niitä riitti Mummusalille asti. Uskomattoman upeita kalliota ja jylhiä metsiä silmän kantamattomiin, alle 10 kilometrin päässä yhdestä Suomen vilkkaimmista moottoriteistä!

kelopuu

Kallio-osuudelta laskeuduttiin Palakosken rantaan. Ihan koskeksi en itse ainakaan tästä kohtaan sitä kutsuisi, mutta ihan nätti pieni virta.

Palakoski
Palakoski

Mummusalin (no tunnustan, Mummotunneliksi tietysti heti mielessäni ristin) päälle pääsi kapuamaan jykkiä portaita pitkin ja päällä odotti mykistävän upeiden maisemien lisäksi muutama uusi, jykevä penkki.

Mummusali Palakosken päiväretki
Maisema Mummusalilta – kyllä mummun kelpaa!

Tänne on ihan pakko palata uudelleen ruska-aikaan, koska maisema on vamasti silloin vielä hienompi!

Mummusalista laskeuduin takaisin alas ja jatkoin polkua Palakosken vartta pitkin ja lopulta, sen muututtua Palojärveksi, järven rantaa pitkin eteenpäin ja takaisin autolle.

Palakosken päiväretki

Palakosken ulkoilualue oli tosi hieno ja helposti saavutettava ja siellä meni pari tuntia ihan siivillä!

Seuraavaksi voit käydä vaikka lukemassa retkestäni Kirkkonummen Högbergetin luolalle.

Päiväretkellä: Kopparnäs ja Störsvik

Kopparnäs-Störsvikin retkeilyalue on yksi päiväretkien suosikeistani, jonne palaan kerta toisensa jälkeen. Paikka sijaitsee Inkoossa ja Siuntiossa ja sinne on lyhyt matka kotoa (Helsingistä noin 50 km Länsiväylää pitkin) ja se on huomattavasti ruuhkattomampi kuin supersuosittu Porkkalanniemi. Kopparnäs on paikka, jonne suuntaan lyhyemmälle päiväretkelle usein, kun haluan vain laittaa pään pois päältä ja aivokapasiteettia ei tarvitse käyttää reitillä pysyttelyyn ja suunnistamiseen. Täällä osaan kävellä autopilotilla 🙂

Kopparnäs Störsvik retkikartta
Reitti siis kulki oikealta, keltaiselta ”Olet tässä” -laatikolta rantoja pitkin vasemmalle Berguddeniin asti. Anteeksi heijastelut!

Kävelin ensimmäistä kertaa koko rantareitin Kolauddenilta Kopparnäsiin päästä päähän. Tämä kyllä vaati sen, että tilasin kuljettajan, eli mieheni, hakemaan minut reitin päästä ja heittämään takaisin autolleni. Yleensä siis teen sellaisia +/- tunnin mittaisia pistoja joko Kolauddenin, keskimatkan Sandfjärdenin tai (mereltä katsottuna vasemman reunan) Berguddenin parkkipaikalta, mutta nyt kävelin koko monipuolisen reissun ja matkaa tuli noin 9 km.

Kopparnäs retki Kolaudden
Kolauddenilta matkaan!

Kopparnäs ja sen reitit ovat tosi vaihtelevia ja matkan varrelle jää hyvin erilaisia metsiä, polkuja ja maisemia. Välillä mennään kapealla polulla ruohikossa, sitten rannalla, kallioilla, koivikoissa ja kuusikoissa.. Täydellistä!

Kopparnäs koivikko
Koivikkoa matkan varrelta

Lähdetään siis matkaan mereltä katsottuna oikeasta reunasta, Siuntion puolelta ja otetaan sieltä suunnaksi Kopparnäs. Käännyin ensin Pickalan ABC:n jälkeen vasemmalle, seuraten Pickala golfin opasteita. Ja sitten, tien vaihduttua hiekkatieksi, vielä vesipumppaamolta (jossa myös on parkkipaikka) tien loppuun, Kolauddenille. Täällä on tilava parkkipaikka retkeilijöille ja puuceekin löytyy.

Kopparnäs polku
Polku leveimmillään

Alkumatka polusta kulkee aivan rannassa, kallioilla ja rehevissä metsissä. Tuntui että metsä oli ihan räjähtänyt vihreäksi viime aikojen sateiden jälkeen! Toki se tarkoitti, että myös ystävämme hyttyset olivat heränneet.. Liikkuessa ei huomannut mitään, mutta voi sitä ensijärkytyksen määrää, kun heti alkumatkasta pysähdyin korjaamaan vähän kengännauhoja ja hyttysiä singahti välittömästi iholle ihan tolkuttomasti! Mutta tosiaan jo ihan normaalissa kävelyvauhdissa hyttyset eivät kiusanneet yhtään ja tauon pitäminen rantakallioilla tarkoitti, että inisijöitä ei ilmaantunut retkinautintoa häiriköimään.

mustikka
Mustikoitakin olisi ollut jo ihan syöntikoossakin, mutta koska hyttynen, niin EI.

Jo heti vähän parkkipaikalta lähdön jälkeen on reitillä hieno Ålandsbergetin näköalapaikka, josta on ensimmäiset hienot merimaisemat. Nyt siinä istuskeli retkeilijöitä evästaolla, niin en jäänyt kuvailemaan ja heitä häiriköimään. Sitten polku kiemurtelee enimmäkseen rantoja seuraten Kurubackuddenille, jonka vieressä näkyy mm. vanhoja talon perustuksia. Niemenkärjen kallioilta on hienot näkymät pitkälle lähisaariin.

Vanhan talon perustukset
Raunioiden kohdalta rannasta löytyy myös vanhan laiturin jäännökset

Sitten päästäänkin jo Sandvikenin hiekkarannalle, jossa on tulipaikka ja usein telttailijoita. Vietin täällä viime uuden vuoden nuotiotulen ja kuun valossa.

Störsvik Sandviken
Sandvikenin ranta

Tästä vähän eteenpäin on Sandfjärdenin parkkipaikka, jossa oli Uudenmaan Virkistysalueyhdistyksellä, eli UUVI:lla raksahommat meneillään. Ainakin parkkipaikkaa oli jo uudistettu, ja vanha ja kulahtanut tulipaikka oli hävinnyt kokonaan. Kivaa nähdä, mitä kaikkea sinne on tulossa! Puucee oli käytössä. Myös tässä kohdin reittiä pääsee uimaan hiekkarannalle.

Sandfjärden Rävberget

Sandfjärdenin jälkeen alkaa leveämpi polku, joka kulkee kapeana hiekkatienä ja kallioilla ihan rantoja seuraillen. Tämä on ehkä suosikkipätkäni Kopparnäsin reitillä, vaikka se ei mitään metsäpolkua olekaan. Tykkään sen maisemista ja rantakallioilla on paljon rauhallisia taukopaikkoja. Reitin varressa oli uskomattoman paljon metsämansikoita ja eihän niitä nyt sinne voinut jättää!

metsämansikoita
Retkieväiden aatelia

Luontopolku päättyy reitin isoimmalle ja vilkkaimmalle parkkipaikalle, Rävbergetille. Rannassa on kaksikin tulentekopaikkaa, puucee ja useampi parkkipaikka. Rävbergetin ”vuorelle” pääsee helposti hiekkatietä pitkin, tai rannan puolelta vähän kapuamista vaativaa reittiä. Päältä on huikeat maisemat piiiitkälle merelle moneen suuntaan.

Rävberget Kopparnäs
Rävbergetin myrskymaisemia

Törmäsin Rävbergetillä myös ä l y t t ö m ä n nerokkaaseen, uuteen ja suomalaiseen ideaan! Nimittäin tiedättehän sen tunteen, kun saavut tulentekopaikalle ja kirves on joko susitylsä tai viety, ja tarjolla olevat klapit niin isoja, että eivät taatusti syty pienimättä/ilman bensaa? No more! Tulentekopaikan seinään oli pultattu Housemanin linkkukirves! Olen vakuuttunut.

Loppumatka Berguddenille (parkkipaikka, tulipaikka ja puucee) kulkee mielettömän upeita rantakallioita pitkin. Tähän pätkään en kyllästy koskaan! Maisemat vaihtelevat uskomattoman paljon vuodenajasta ja säästä riipuen. Nyt oli aika dramaattista näkymää merelle, kun etelästä oli kaatosade matkalla illaksi.

Kopparnäs
Kansallislintu etualalla levänsyöntihommissa

Keväisin täällä voi nähdä rantakäärmeitä vaikka ja kuinka paljon, nyt törmäsin kyykäärmeröiseen ja sisiliskoon. Molemmat tekivät hyvin tietä retkeilijälle ja ohitimme toisemme kunnioittavan etäisyyden päästä.

rantakallio
Kopparnäsin kukkivat kalliot
rantakallio
Kopparnäsin kallioissa menee hienoja raitoja eri kiviaineksia
sisilisko
Herra Kyyllä oli things to do ja places to be, mutta tämä (mystinen hopeinen diskomies, kieltään lipova) liskomies oli vähän rauhallisempaa sorttia.

Retki on hyvä päättää Pickalan ABC:n laiturille. Huoltoasemalla on ainakin kesäisin erinomainen valikoima paikallisen tuottajan leivonnaisia, joilla on hyvä korjata patikoidessa syntynyt energiavaje.

Retkievästä
Aina ei jaksa panostaa retkieväisiin 🙂

Käy lukemassa myös juttuni Lähteelän ulkoilualueesta, joka on monille tuntemattomampi paikka Porkkalanniemessä.

Suppailu on parasta! Retkellä Pikkalanjoella

Suppailu Pikkalanjoella Siuntiossa on ollut jo useamman kesän ohjelmassani ja tänäkin vuonna olen käynyt siellä jo kahdesti. Lähtö onnistuu helposti SE Actionin melontakeskukselta tai Pickalan ABC:n laiturista. Matkaa pelipaikoille on Helsingistä Länsiväylää pitkin sellaiset 45 minuuttia.

SUP suppailu SE Action melontakeskus Pickala
Melontakeskuksen laituri

Tänä kesänä olen molemmilla kerroilla onnistunut lähtemään matkaan, kun melontakeskus ei vielä ole ollut auki. Mutta palatessa olen sentään saanut sieltä superhyvää Sjundbyn raparperijäätelöä! Jos keskus ei ole auki, auton joutuu jättämään parkkipaikalle vähän kauemmas rannasta. Kun keskuksella on henkilökunta paikalla, portti on auki ja autolla pääsee rantaan asti. Rannassa on pienen kioskin lisäksi puucee.

SUP suppailu Pikkalanjoen sulku
Joen alussa on sulku

Heti reissun aluksi pääsee jännän äärelle, kun melotaan sulun läpi. Minulle on mysteeri, miksi se on kiinni, koska veden pinta ei oikeastaan matkalla liikahda. Ehkä joen veden ei haluta sekoittuvan meriveden kanssa kesällä? Syksyisin sulku on ollut auki.

Sulkuun siis melotaan vetämällä ensin narusta, joka löytyy meren puolella yllä olevan kuvan oikeassa laidassa olevan laiturin kohdalta. Joen puolelta merelle tultaessa naru on jo aika reilusti ennen sulkua joen vasemmassa laidassa. Sitten kun portti aukeaa, melotaan vaan rauhallisesti sisään, vedetään seinällä olevasta narusta ja odotellaan että portti toiseen suuntaan aukeaa.

suppailuretki Pikkalanjoen sulku
Sulussa paluumatkalla merelle ja melontakeskukselle

Matkalla melontakeskukselta Pickalan ABC:lle alitetaan kaksi siltaa: ihana vanha tervantuoksuinen puusilta ja betoninen Länsiväylän silta. Joella ei tuule oikeastaan koskaan, joten vaikka merellä tulisikin aallokkoa, se häviää joella lähes kokonaan ja suppailu on helppoa. Myöskään virtausta ei juurikaan ole. Pieniä veneitä liikkuu jonkin verran, mutta nekin yleensä ajavat hyvin maltillista vauhtia ja hidastavat usemmiten suppareita ja melojia nähdessään.

SUP suppailu Pikkalanjoki
Länsiväylän ylittävä silta

ABC:ltä matkaa voi jatkaa Vikträskin järvelle, jossa on SE Actionin taukopaikka. Ja jos haba riittää, matkaa voi jatkaa vielä toiset noin 3 km ylös Sjundbyn kartanolle. Upea keskiaikainen kivilinna on Adlercreutzin suvun omistuksessa ja toimii yksityiskotina, eli kartanon maille ei ole asiaa. Tänä vuonna siellä ei järjestetä ohjattuja kierroksia koronan takia.

Sjundbyn kartano Pikkalanjoki
Linnan lähellä olevissa rakennuksissa on edellen nähtävillä Porkkalan vuokra-ajan jäänteitä.

Jos linnalta mielii jatkaa matkaa eteenpäin kohti esimerkiksi Siuntion kylpylää, siinä kohtaa on otettava vesikulkuneuvonsa kainaloon ja kannettava sitä lyhyt matka sillan yli.

Lumpeita Pikkalanjoella

Lämmin suositus myös syksyiselle suppailu- tai melontaretkelle Pikkalanjoella. Ruskanvärit olivat viime syksynäkin huikeita jokirannassa! (Ja tietenkään en ole tullut ottaneeksi siltä reissulta yhtäkään kuvaa..)

suppailu retki Pickala ABC laituri
Huilitauko ABC:n laiturissa

Tässä SE Actionin kartta alueesta:

SE Action Pikkalanjoen kartta
Melontakeskus sijaitsee kuvan oikeassa alareunassa 3,5 km vieressä olevan violetin veneenlaskukuvan kohdalla

Seuraavaksi voit vaikka lukea muutaman päivän reissustani Saariston rengastiellä!